Teksti ja kuvat: Tytti Matsinen
Keväinen kiertomatka Italiassa kuljetti kulttuuripiiristä toiseen.
Itsenäinen matkailu on mahdollista myös näkövammaiselle.
Kiertomatka Italiassa tarjoaa helppoa lomailua Etelä-Euroopassa. Matkailijoihin tottuneessa maassa palvelut pelaavat ja ihmiset ovat pääasiassa kielitaitoisia. Kulinaristille sekä taiteen, arkkitehtuurin ja kulttuurin ystävälle nähtävää on loputtoman paljon.
Kahvit pystybaarissa
Italialainen aamu alkaa kahvilla, joka nautitaan joko kotona tai naapurikahvilassa, barissa. Kahvin kupeeseen kuuluu pieni makea suupala, joka on erilainen eri puolilla maata. Croissant täytteellä tai ilman, pieni munkki tai tuulihattu antaa aamun aloitukseen tarvittavan energiapiikin.
Eurooppalaisia kahviloita pöytineen on harvassa ja kahvila onkin nimensä mukaisesti useimmiten baaritiski, jossa kahvi tilataan ja siemaistaan seisten. Kahvi tilataan ja juodaan tiskillä ja tilaus maksetaan useimmiten vasta poistuttaessa. Koko aamurituaali vie aikaa vain muutaman minuutin.
Ystävien seurassa
Rooman Trasteveren alueella toimii kansainvälistäkin mainetta niittänyt Gli Amici -ravintola. Sitä ylläpitää katolinen Sant’Egidion yhteisö, jonka näky yhteisestä maailmasta on tullut todeksi ravintolana, jonka palkattu henkilökunta koostuu kehitysvammaisista ja vammattomista työntekijöistä. Italiassa kehitysvammaisten ihmisten asema työmarkkinoilla on heikko. Erilaisia koulutuspolkuja on paljon, mutta koulutuksen päätyttyä mahdollisuudet työllistyä ovat marginaaliset. Gli Amici on osaltaan puuttunut tähän.
Nimensä mukaisesti ravintolassa syödään ystävien hyvässä seurassa erinomaisesta italialaisesta keittiöstä nauttien. Italialaisella aterialla alkupaloja, antipastia, seuraa pasta-annos, primi piatti, sekä liha- tai kala-annos, secondi piatti, ja edelleen jälkiruoka tai hedelmä kahveineen. Gli Amicin liepeillä ateriaa säestävät usein taitavat katusoittajat tai kiertelevät akrobaatit, jotka numeron esitettyään keräävät kolikoita hattuihinsa ja jatkavat matkaa seuraavan ravintolan liepeille.
Letkeä Milano
Italia on klassinen matkailukohde ja sen kuuluisimmat kaupungit nähtävyyksineen ovatkin täynnä turisteja maailman kaikista kolkista ympäri vuoden. Milano tunnetaan huippusuunnittelijoistaan ja kalliista merkkiliikkeistään. Harvat turistit löytävät ostoskatujen ulkopuolelle, minkä vuoksi kaupungin ihastuttavia puistoja käyskentelevät pääosin paikalliset. Ravintoloissa ja katukahviloissa puhutaan pääasiassa italiaa.
Etenkin leutoina ja lämpiminä viikonloppuiltoina nuoret kokoontuvat Naviglin kanava-alueelle, jossa Milanon viidestä historiallisesta kanavasta kahta reunustavat lukuisat pienet baarit ja ravintolat. Lamppujen ja lyhtyjen loisteessa pienet ystäväporukat istuvat katukiveyksellä viiniä siemaillen ja nauttivat kimmeltävästä vedestä pehmeän puheensorinan ja naurun kantautuessa koko alueen halki.
Näkyvää historiaa
Firenzessä Italian historia on näkyvissä. Ennen yhtenäistä Italiaa alue muodostui mahtisukujen hallitsemista pienistä kaupunkivaltioista ja niitä ympäröineestä maaseudusta. Firenzeä hallitsi pitkään Medicien suku, joka tunnetaan monien renessanssitaiteilijoiden mesenaattina.
Valta ja vauraus eivät kuitenkaan taanneet turvallisuutta edes keskiajalla ja Firenzessä onkin edelleen nähtävissä satoja vuosia vanhat turvatoimet: kilometrin pituinen yksityiskäytävä. Suunnittelijansa mukaan nimetty Vasarin käytävä yhdistää Uffizin gallerian Palazzo Pittiin. Käytävän ansiosta Medicin perhe saattoi kulkea rahvaasta erillään kaupungissa, jossa heidän henkensä oli uhattuna. Ponte Vecchio -sillan lihakauppiaat joutuivat aikanaan tekemään tilaa kultasepille ja timanteille, sillä lämmössä pilaantuvan lihan haju etoi sillan yläpuolella kulkevia Medicejä.
Jok’ikinen sunnuntai!
Firenzen pikkukaupunkimaisuus on häkellyttävää. Vanhan kaupungin halki kävelee neljännestunnissa ja runsaista turistimääristä huolimatta tunnelma on uninen. Suuri osa keskustasta on rakennettu toisen maailmansodan jälkeen uudelleen ja keskustan silloista ainoastaan historiallinen Ponte Vecchio on säilynyt alkuperäisessä asussaan tähän päivään saakka. Arno-joen töyräillä on useita suojaisia soppia idyllisten maisemakuvien ottamiselle ja kuuluisia rakennuksia sekä patsaita pääsee katsomaan lähietäisyydeltä ilmaiseksi.
”Tutte le domeniche! Jok’ikinen sunnuntai!”, huutaa tuohtunut mies poliisille Firenzen keskustassa, kun tuhansien juoksijoiden maraton on katkaissut häneltä tien kohti kotiovea. Sekä Firenzessä että Roomassa turismi ja erilaiset ihmisjoukkoja vetävät tapahtumat ovatkin arkipäivää, mikä nostattaa paikallisissa ajoittain suuria tunteita.
Tukkoisen liikenteen lisäksi Firenzessä kasvavat matkailijamäärät näkyvät myös jätehuollossa. Keskiaikaisen kaupungin keskustaa ei ole kytketty viemäriverkostoon, vaan loka-auto tyhjentää kunkin talon septisen tankin säännöllisesti. Ravintoloiden läheisyydessä tyhjennystä tarvitaan usein ja hajuhaitat ovat sen mukaisia.
Esteittä eteenpäin
Rooma on kuin valtava ulkoilmamuseo. Kirkkoja ja raunioita on kaikkialla ja niistä suosituimpiin päästäkseen on jonotettava pitkään. Paavin julistama katolisen kirkon riemuvuosi, Santo Anno, on tuonut kaupunkiin myös paljon pyhiinvaeltajia ja myös nunnia ja papistoa näkee julkisilla paikoilla yhtenään.
Tuhansien ihmisten massassa Colosseumista on vaikeaa nauttia ja Pietarin kirkko Vatikaanissa on suuruudessaan käsittämätön. Eri tavoin liikkuvat matkailijat on kuitenkin huomioitu monissa paikoissa erityisen hyvin. Vatikaanin historiallisiin rakennuksiin on lisätty hissit ja Colosseumilla on mahdollista liikkua pyörätuolilla hissin ja tasatun pyörätuolireitin ansiosta. Monin paikoin vammainen vieras avustajineen pääsee sisään maksutta.
Capitolin museossa ja Rooman kasvitieteellisessä puutarhassa näkövammaiset vieraat on huomioitu erityisesti. Capitolin museossa joistain maalauksista on tehty kosketeltavat kohokuvat ja kasvitieteellisessä puutarhassa on pieni osasto kukille ja kasveille, joiden tiedot on kirjoitettu myös pisteillä ja joihin saa tutustua tunnustellen.
Fasismin luomukset
Fasismin suurmies Benito Mussolini nousee esiin matkan aikana useita kertoja – aina puhuttaessa rautateistä ja etenkin asemarakennuksista. Milanon päärautatieasema on yksi Euroopan suurimmista ja sen aistii heti junasta laiturille saapuessaan. Tila on valoa tulvillaan, asemahalli ja aula toisensa jälkeen kurottaa kohti taivasta ja mittakaava on juuri niin suureellinen, kun Mussolinin teettämältä rakennukselta voi olettaakin. Myös Firenzen päärautatieasema Santa Maria Novella on rakennettu samalla vuosikymmenellä Milano Centralen kanssa ja onkin art deco -vaikutteineen oiva esimerkki italialaisesta modernismista.
Rautatieliikenne ei ole enää yhtä täsmällistä kuin Mussolinin aikaisesta junaliikenteestä kerrotaan, mutta runsas luoti- ja pikajunien verkosto tarjoaa omatoimimatkailijalle hyvät mahdollisuudet liikkua kaupungista toiseen. Maisemasta nauttivan kannattaa kuitenkin matkustaa muilla kuin luotijunilla, jotka on välillä kapseloitu tunneleihin pitkiksi ajoiksi.