Teksti: Riku Virtanen
Tervetuloa viinimatkalle, jonka jälkeen tiedätte portugalilaisista viineistä.
Kohteemme on Portugalin koillisosan viinialue Douro. Kipinä lähteä tutkimaan Douron viinejä syntyy satoja kilometrejä idempänä Espanjalle kuuluvalla Ribera del Dueron laatuviinialueella. Sieltä 900 kilometriä pitkä joki virtaa Douron kautta Porton satamakaupunkiin Atlantin rannalle. Molemmat alueet ovat huippuviinialueiden joukossa. On herännyt kiinnostus vertailla alueita ja niiden viinejä. Toisin kuin Espanjan puoleinen jokilaakso, Douro on uudempi tulokas huippuluokan punaviinien joukossa.
Aloitetaan retki Portosta
Tutustumme Portugalin viiteen kansainvälisesti tunnetuimmista viinitiloista Douron jokilaaksossa. Aloitetaan retki Portosta, jonka osaa kutsutaan Vila Nova de Gaiaksi. Douron viinialue sijaitsee neljän vuorijonon välissä. Seutu jakautuu kolmeen alueeseen, jokea ylöspäin mentäessä Ala- ja Ylä-Corgoon ja Espanjan rajan tuntumassa Douro Superior -alueeseen. Näistä viimeisin on kuivin 450 millimetrin vuotuisella sademäärällään. Sademäärä kaksinkertaistuu siirryttäessä ala-Corgoon, jonne viininviljelyskelpoinen alue päättyy ennen joen laskemista Porton kautta mereen. Päivälämpötilat kohoavat kesäisin säännöllisesti 40-50 asteen välille. Yöt pysyttelevät 25 asteessa.
Terassiviljelmiä ja sekoituksia
Retkemme alkaa kahden tunnin ajomatkalla vuoristomaiseman läpi kohti itää. Tie nousee ajoittain lähelle tuhatta metriä merenpinnasta, ja sitä seuraa laskeutuminen laaksoon. Tie muuttuu vähitellen mutkaiseksi ja korkeuserot kasvavat. Tiet ovat monilta osin vuorenrinteessä, jolloin reunasta alkavat ajoittain jyrkät pudotukset laakson pohjalle. Maisemaan ilmestyy terassipenkereiksi kutsuttuja viljelmiä, joita on rakennettu vuoren rinteisiin. Ne ovat kivestä tehtyjä tasanteita, joille on istutettu viiniköynnöksiä.
Alueella kasvaa pääosin kotoperäisiä viinilajikkeita, joita sekoitetaan viineihin jopa neljääkymmentä erilaista. Tyypillisimmät alueen punaviinilajikkeet ovat Tourica Nacional, Touriga Francesa ja Tinta Roriz. Se tunnetaan myös nimellä Tempranillo. Valkoisia lajikkeita edustavat Rabigato, Viosinho, Gouveio ja Codega. Yleensä parhaat viinit tehdään vanhoista köynnöksistä. Ikä vaihtelee alle sadasta vuodesta yli sataan. Valtaosa köynnöksistä on kuitenkin paljon nuorempia.
Kuninkaallinen perhe
Ensimmäiseksi pysähdytään Ala-Corgon ja Ylä-Corgon rajalla Quinta do Valladon tilalle. Tila sai alkunsa 1716, ja se valmisti pitkään Ferreiran perheen portviinejä. Johdossa on kolme suvun jälkeläistä, jotka polveutuvat alueen kuuluisimmasta, 1800-luvun lopulla vaikuttaneesta Dona Antónia Adelaide Ferreirasta. Hän kehitti alueen viininviljelyä ja hankki omistukseensa 30 tilaa. Ferreiran sukua kutsutaankin kuninkaalliseksi perheeksi. Ferreiran porttalo myytiin portugalilaiselle viinijätti Sograpelle 1990-luvun alussa.
Vuodesta 1997 Vallado on tuottanut omalla nimellään puna-, valko- ja portviinejä, jotka on noteerattu maailman huippuviinien joukkoon. Valladolla viininvalmistuksessa käytetään perinteisen jaloilla polkemisen ohella uusinta teknologiaa, joka on vasta yleistymässä. Valmistusprosessissa käytetään perinteistä rypäleiden polkemista, ja syyskuulla sadonkorjuun aikaan turistit voivat majoittua Valladon vierashuoneisiin ja osallistua rypäleiden tallojaisjuhlaan. Silloin lauletaan ja kitara soi!
Maistuu Amerikan tammi
Nouseva tähti on Adelaide nimeä kantava portviini, jonka Vintage-pullot ovat yli 2 000 euron arvoisia. Valladon kahdeksan viinin täysmaisteluun kuuluu kahdeksan viiniä, sisältäen 10- ja 20-vuotiaat tawny-portit.
Seuraavaksi ajamme varsin mutkikasta tietä Quinta do Crastolle, josta on mainintoja jo vuodelta 1615. Tämän tilan omistaa Roquetten perhe. Heidän viininsä ovat miellyttäneet amerikkalaista viinikriitikkoa Robert Parkeria. Sen huomaa viineistä, joiden maussa on havaittavissa amerikkalainen tammi, kun valtaosa Douron tynnyreistä on ranskalaisia. Craston kuuluisimpia viinejä Vinha Maria Teresaa ja Vinha da Pontea tehdään vain hyvinä vuosina. Samoin kuin Valladolla, Crastolla on hyvät valmiudet turistien vastaanottamiseen.
Kalkkikiveä ja graniittia
Maisteluun kuuluu punaiset Tinto, Superior ja vanhoja köynnöksiä edustava Reserva Old Vines. Niiden jälkeen maistetaan LBV-viiniä.
Lounasajan tullen siirrytään Quinta de Nápolesille. Se kuuluu Niepoortin suvulle, joka saapui Hollannista 1842. Nykyinen omistaja on Dirk van der Niepoort. Hän on alkanut laatuportviinien ohella valmistaa huipputason puna- ja valkoviinejä. Hän lanseerasi vuonna 1991 punaisen Redoman, josta uudempaa vuosikertaa saa kotimaisesta Alkosta. Laajaan viinivalikoimaan kuuluu lukuisia viinejä, sillä Niepoort yhdistelee Douron liuskekiveä, Dãon viinialueen kalkkikiveä ja Bairradan graniittia viinin kasvualustoina.
Niepoortin portviinit ja toisaalta punaiset ja valkoiset pöytäviinit valmistetaan kahdessa eri valmistamossa, millä optimoidaan valmistusprosessit. Meidät viedään valmistustiloihin tehdyn kierroksen jälkeen terassille, jossa saamme maistaa aperitiiviksi Niepoortin kahta eri Moscatel-viiniä. Ero on selkeä, sillä toisessa maistuu vahvasti valmistuksessa käytetty brändy, kun taas toisesta sitä ei juuri huomaa.
Seitsemää viiniä tarjolla
Aperitiivien aikana Dirk itse tulee juttelemaan kanssamme. Häntä kiinnostaa tietää, mikä toi meidät juuri Douroon. Keskustelun jälkeen siirrymme terassilta lounaalle. Pitkän pöydän päähän asettuu istumaan itse Dirk. Seurassamme on Nápolesin viinintekijä Carlos, joka selostaa aterian aikana maistettuja seitsemää Niepoortin viiniä. Mukana ovat valkoinen ja punainen Redoma sekä tilan kallein punainen nimeltään Batuta. Jälkiruoan kanssa on valkoista, tawny- ja lo puksi vuoden 1986 LBV-portviiniä. Etenkin jälkiruokaviinejä oli sääli kaataa pois, sillä vanhoja Niepoorteja saa markkinoilta vain hyvin korkeaan hintaan. Päivä on kuitenkin vasta puolivälissä, joten ei ole juomisen aika.
Huippuravintoloiden viinilistoilla
Redoman lisäksi Alkosta saa Niepoortin valkoista ja Ruby portia. Lounaan jälkeen retkemme jatkuu Quinta Vale Dona Marialle. Se on pienin viidestä Douron poikana tunnetusta tilasta, jonka perusti useilla laatutiloilla työskennellyt Cristiano van Zeller. Puna- ja valkoviineihin painottunut 31 hehtaarin tila tuotti ensimmäisen satonsa 1996. Tila on saavuttanut nopeasti aseman huippuravintoloiden viinilistoilla. Sen Curriculum Vitae punaviini kuuluu maan parhaisiin. Hinta- ja laatusuhteeltaan tekijän etukirjaimien mukaan nimetty VZ puna- ja valkoviinit ovat myös hyviä. Tuotantomäärät ovat pieniä, sillä van Zeller on painottanut laatua määrän sijaan.
Retkemme päättyy legendaariselle Quinta Vale Meãolle. Päivän aloitustilalta Valladolta tänne ajaa mutkaisia vuoristoteitä noin kaksi tuntia Ala-Corgon rajalta lähelle Espanjan rajaa Douro Superior -alueelle. Lämpötila nousee auton mittarissa, ja alue on karun oloista. Vaikka on maaliskuun alku, on mittarissa ajoittain 19 astetta.
Meitä on vastassa Frederico, jonka vastuualueita ovat paperityöt ja logistiikka. Hän kertoo, ettei tilalla ole työntekijää, jonka tehtäviin vierailijoiden vastaanotto kuuluu, mutta onneksemme Frederico osoittautuu loistavaksi esittelijäksi.
Ratkaisuna juna
Tarina alkaa Ferreiran suvun historialla. Dona Antónia osti 270 hehtaaria viljelemätöntä maata huutokaupassa 1877. Kun hän ryhtyi rakentamaan ennätyksellisen nopeasti kahdeksassa vuodessa tilaa vaikeakulkuiselle alueelle tuhansien espanjalaisten vierastyöläisten voimin, yritystä pidettiin vanhuuden höperyytenä. Aika kuitenkin osoitti, että jo alunperin mallitilaksi rakennettu tila osoittautui menestykseksi. Se on säilynyt yli sadan vuoden ajan Dona Antónian jälkeläisten hoitamana huipputilana.
Meãolla on eriytetty viininvalmistamo ja muu tila toisistaan, mikä mahdollistaa optimaaliset prosessit. Vaikeakulkuisuuteen ratkaisuksi tuli junarata, sillä aiemmin Douron viinejä oli laivattu jokea pitkin Portoon päiväkausia, mutta junakuljetus lyhensi ajan tunteihin. Tilan maaperässä on graniitin ja liuskekiven lisäksi lietettä, jota joki on kuljettanut. Viinien erikoislaatuisuuden selitys piilee Douro Superior -alueen kuivassa ja kuumassa ilmastossa ja toisaalta maaperässä, jonka koostumus poikkeaa muusta Dourosta.
Tilalla tehtiin legendaarista Barca Velhaa jo vuosikymmeniä ennen Douron pöytäviinien esiinmarssia. Laadun tutkimiseen käytettiin ranskalaisia asiantuntijoita. Näistä ajoista lähtivät liikkeelle tarinat Dona Antónian kummittelusta tilalla. Korkit katoilivat viininvalmistamolla, ja viiniä katosi mystisesti tynnyreistä. Hävikki väheni, kun valmistusprosessi siirrettiin Vila Nova de Gaiaan.
Pääsemme maistamaan tilan edullista Meandro-punaviiniä ja tilan nimikkoviiniä. Viinejä esittelee meille Francisco, joka on Meãon ja myös Valladon viinintekijä. Hän kertoo, että tilan nimikkoviini, jota saa Lissabonin lentokentällä 75 eurolla, maksaa Angolassa tuhat euroa. Valitettavasti Angolan viinikulttuuri on erilaista, ja siellä viini nautitaan Coca colaan sekoitettuna.