LUKUNURKKA
Teksti: Hannes Tiira
Sokea Janne, hänen vaimonsa Valeriina ja opaskoiransa Uuno kävelivät El Caminon eli pyhiinvaellusreitin keskuspaikkana Santiago de Compostela. Lapset Alina ja Arttu kulkivat saman matkan osin rattaissa, osin hekin kävellen. Janne ja Valeriina kirjoittivat reissusta kirjan, jonka hieman kömpelö nimi on Perheloma El Caminolla – kävellen yli 800 kilometriä Pohjois-Espanjassa. Kirjan muu teksti on sujuvan ketterää kerrontaa. Kertojina vuorottelevat Janne ja Valeriina. Hauska äänikirjaratkaisu Celia-kirjastoltamme oli luettaa Jannen osuudet miehellä ja Valeriinan naisella.
El Camino on pyhiinvaellusreitti. Se alkaa Pamplonan kaupungista ja päättyy kuuluisaan Santiago de Compostelaan. Silasten kävelyssä ei kyllä ollut kyse pyhiinvaelluksesta sanan hengellisessä merkityksessä ja niin he jatkoivatkin vaellusta aina Atlantin valtameren rantaan asti. Päätepiste oli Finisterre. Nimen muinaiset antajat uskoivat maailman loppuvan sinne. Silasten maailma ei loppunut. He suoriutuivat rankasta urakastaan loppujen lopuksi hyvin, vaikkei vaellus kolme- ja neljävuotiaan lapsen kanssa aivan ongelmatonta ole. Jannen terveyden ajoittainen reistailu ja Valeriinan väsymys toivat lisähaasteita. Yritäpäs itse kiivetä kipeänä jyrkkärinteisen vuoren kuvetta kilometriin ja aina lumihuippujen tuntumaan asti.
Isän, äidin, kahden lapsen ja koiran kävelevä matkue herätti huomiota. El Caminolla on kautta vuosituhannen nähty monenlaista kulkijaa munkeista kerjäläisiin ja syntiensä katujista ruhtinaisiin. Jannen sokeus ja pikkulasten mukanaolo tekivät Silasten retkestä poikkeuksellisen. Kirjoittajat kertovat lasten edesottamuksista paljon. Jos jotain toivoisi lisää, niin Jannen kokemuksia nimen omaan sokeana. Nähtävyydet, joita reitin varteen totisesti osuu, eivät tietenkään puhutelleet miestä samalla tavalla kuin näkevää kulkijaa. Kuulo- ja hajuelämykset olisi ollut syytä viedä painosivuille ahkerammin. Makuelämyksistä emme sitä vastoin jää paitsi. Churrojen, Crema Catalanojen ja possunpaistien maut tuntuvat lukijankin kielellä, niin herkullisesti Silakset ne meille tarjoilevat.
El Camino merkitsi perheelle rajojen etsintää. Uhkayrityksenä sitä ei voi pitää, olihan Jannella ja Valeriinalla runsaasti aiempaa kokemusta pitkistä patikkaretkistä. He pidättyivät ahnehtimasta liian rankkoja päivämatkoja ja yöpyivät mielellään tasokkkaasti. Telttaa ei ollut mukana eikä maastoon leiriydytty. Pidän paljon matkaa leimanneesta, järkevän realistisesta asenteesta. Hehkutusta on sen sijaan turha etsiä edes sivuilta, joilla käsitellään tuloa Finisterreen. Suosittelen kirjaa luettavaksi myös tiedoista tykkääville. Saatte kävelykuvauksen ohessa runsaasti tietoa Pohjois-Espanjan kaupungeista, nähtävyyksistä, ihmisistä ja elämäntyyleistä. Tuon tuostakin kohtaatte myös muita vaeltajia joka puolelta maailmaa. Silakset eivät karttaneet kontakteja.