VINOKAS

OIKEUKSIENSA PUOLUSTAJA

Sokea mies Vinokas kuunteli äänikirjaa. Tarinan päähenkilö oli räväkkäotteinen rikosetsivä. Erittäin makee tyyppi. Toimi jatkuvasti lain ja rikoksen rajamailla. Kirjaa kuunnellessaan Vinokas oivalsi että pitää toimia niin kuin oikealta tuntuu. Olla omalakinen. Taistella oikeuden puolesta, vaikka lähellä lain reunaa. Näkövammaisten keskusliitolta oltiin parina viime vuonna vähennetty rajusti määrärahoja. Näkövammaisten mahdollisuuksia oltiin kaventamassa. Vinokas voisi taistella näkövammaisten oikeuksien puolesta.

Vinokas alkoi tehdä valmisteluja. Ensimmäiseksi hän päätti tehdä oikeutta matkapalvelukeskuksen invataksissa. Vielä viime vuonna näkövammaiset saivat ilmaiset kimppakyydit invatakseilla ja niistä veloitettiin vain puolikas matka. Nykyisin jokaikisestä yhdistellystäkin matkasta meni täysi hinta ja yksi kokonainen matka. Näkövammaisia oltiin puijattu, jotta heidät saatiin kylmiin, täriseviin ja koliseviin koppiautoihin. Ei tosiaan tasavertaista.

Vinokas astui kadulle. – Hyvää päivää, täällä päin on ovi, invataksin kuljettaja huhuili. Vinokas ei vastannut. – Tarvitsetteko apua? Vinokas ei vastannut. Tuimana hän lompsi kuljettajan ohi autoon. Autossa toinen matkustaja sanoi, minä istun täällä reunassa. – Selvän teki kaveri, minä istun oven viereen, Vinokas vastasi. Hän oli ystävällinen. He kuuluivat samaan ryhmään, vammaisiin.

Tavaratalon edessä kuljettaja kysyi: jätänkö invapysäköintiruutuun vai vienkö oven eteen? Vinokas alkoi huutaa: – Kyllä invataksin kuljettajan pitää tiedää! – Vien sitten oven eteen, kuljettaja mumisi. Kun päämäärä koitti automaattiovi aukesi ja Vinokas könysi ulos. Hän suuntasi kulkunsa kohti tavarataloa. Kuljettaja kosketti Vinokkaan olkapäätä kädellään. – Saisinko omavastuun?

Vinokas kaatui maahan. – Apua! Avuksi ei heti rientänyt ihmisiä, joten hän toisti: – Apuaaa! – Mikä teillä on hätänä? kuljettaja kysyi. Vinokas alkoi pidellä kyynärpäätään. – Kaadoit mut. – Olen pahoillani. – Kyynärpäähän sattuu. – Vienkö teidät terveysasemalle? – Poliisi! Paikalle saapui ihmisiä. – Hän on loukannut itsensä, joku sanoi. Vinokas irvisteli ja puristi kyynärpäätään. – Oikeusjuttu. – Koska tämä auto lähtee? toinen matkustaja huhuili invataksista. Ei auta itku markkinoilla, Vinokas tuumi. Näkövammaisten oikeuksien puolustaminen vaatii veronsa. -Tuolta tulee poliisiauto, joku sanoi. – Minkäslainen tilanne täällä on? poliisi kysyi. – Kuljettaja kaatoi minut maahan ja hajotin kyynärpääni, Vinokas sanoi. – Kosketin häntä olkapäähän, kun hän ei muistanut maksaa omavastuuta, kuljettaja sanoi. – Invataksin kuljettaja pahoinpiteli sokean, Vinokas murisi. – Näyttäkääpäs sitä olkapäätä, poliisi sanoi. Vinokas kääri hihan. – Eihän tuossa ole mitään jälkeä. Ei nirhaumaa, ei turvotusta. – Ai jaa, Vinokas totesi. Poliisit poistuivat paikalta.

Vinokas astui kauppakeskukseen. Ensimmäiseksi tuli vastaan vaateosasto. Vinokas tarvitsi paremmat henkselit. Hän pujotteli valkoinen keppi näkyvästi edessään vaatetelineiden keskellä. Minuutin haahuilemisen jälkeen Vinokasta alkoi keittää. Ketään ei tullut auttamaan. Näkevien mielivaltaa. Kiusaamista. Vinokas kaatoi vaatetelineen. Oho, hän tunnusteli maassa makaavaa telinettä. Iso teline, paljon paitoja. Vinokas nousi pystyyn. Ketään ei tullut vieläkään auttamaan. Vinokas rysähti keppi heilahtaen kumoon. Kolme vaatetelinettä kaatui hänen mukanaan. Alkoi kuulua huutoa. – Hei, täällä tarvitaan apua! Paikalle juoksi myyjä. – Onko täällä jokin ongelma, myyjä kysyi. Vinokas piti keppiä näkyvästi edessään. – Ei mitään ongelmaa, hän sanoi. -Tarvitsetteko apua? – Henkselit, Vinokas vastasi.

Myyjä vei hänet henkseleiden luo. – Meillä on kaksi mallia. Leveä ja kapea. Vinokas tutki henkseleitä. Molemmat muovikuoren sisällä. – En voi tunnustella. Myyjä oli hetken hiljaa ja sanoi. -Haluatteko että avaan pakkaukset? Vinokas nyökkäsi kireästi. – Tässä kapeampi henkseli ja tässä leveämpi. Vinokas tutki. Ei pystynyt tekemään valintaa. Hän pudotti henkselit maahan ja jatkoi matkaa.

Myyjä kiiruhti hänen peräänsä. – Minne olette menossa? – Ruokaosastolle. – Tarvitsetteko apua? Vinokas jatkoi matkaa. – Te tarvitsette apua, myyjä parahti ja tarttui Vinokkaan käsivarteen. – Minä vien teidät ruokaosastolle. Vinokas mietti sanaa pliisu. Sana pliisu tulee englanninkielisestä sanasta pliis. Jos on yli ystävällinen, niin on pliisu tyyppi. Myyjä oli pliisu tyyppi. Näkevä lapanen.

– Mitä haluatte? myyjä kysyi. – Juustoa. Myyjä vei Vinokkaan juustohyllyn eteen. – Tässä olisi Valion edam juustoa. Vinokas ei sanonut mitään. – Tässä olisi Arlan Adam kevytjuustoa. Vinokas ei sanonut mitään. – Tässä olisi Juustoportin leipäjuustoa. Vinokas ei sanonut mitään. – Mitä juustoa te haluatte? – Kuvaile, Vinokas murahti. – On edam, emmental, sinileima, mustaleima, kerma, home, cheddar, brie, Camembert, kevyt, kaikenlaisia juustoja. Mitä te haluatte? Vinokas löi keppinsä maahan myyjän eteen. – Onko tämä miljonäärin sauva? Myyjä oli hetken hiljaa. – Aivan, haluatte kuulla tarjoustuotteista. Valion arkijuusto on tarjouksessa, neljä euroa kilo. Vinokas Tuijotti myyjää tympeänä. Myyjä kysyi: – Onko jotain kysyttävää? – Päivämäärä! – Viimeinen käyttöpäivä on 30.8.2015. Vinokas ojensi kätensä.

Vinokas kääntyi lähteäkseen. Myyjä talutti Vinokkaan kassajonoon. – Pärjäättekö tästä eteenpäin? Vinokas ei sanonut mitään. – Minulla on niin paljon töitä, että täytyy mennä, myyjä sanoi ja poistui. Jono liikahti ja Vinokas yritti pysyä perässä. Hän tunnusteli kepittömällä kädellään. Käsi osui ihmiseen. Salamannopeasti Vinokas nosti molemmat kätensä ihmisen naamaan ja alkoi puristella. -Aaa, mitä te teette! Vinokas irrotti ja nosti kepin eteensä. – Ai te olette sokea, ihminen sanoi. Vinokas myhäili. Suomalaiset olivat ujoa ja kilttiä porukkaa. Näkövammaisten oikeuksien puolustaminen eteni loistavasti.

Vinokas jatkoi matkaa. Muutaman metrin jälkeen hänen eteensä tuli este. Auto. Jalkakäytävälle parkkeerattu auto. Vinokkaalla oli kepissään suuri ja kova pisarakärki. Hän kulki auton sivulle ja viuhtaisi nopealla liikkeellä kepillä kuin ruoskalla. Kuului voimakas pam. Kylkeen tuli iso klommo. Kyllä näkövammainenkin saa nauttia autoilusta muutenkin kuin autoja väistelemällä tai invataksin pimeässä kopissa istumalla.

Vinokas kiristi vauhtia. Keppi ei ollut vaurioitunut kolauksesta vaan heilui rytmikkäästi asfaltilla. Joku ohitti Vinokkaan ja jäi kävelemään hänen eteensä. Öykkäri. Vinokas oli teroittanut keppinsä reunan. Suih suih suih, hän sivalsi kepillään miehen housuja. – Mitä hemmettiä, mies karjaisi. Siinähän kimität. Ei kannattaisi ostaa niin makeita housuja, että pitää mennä suoraan eteen kävelemään. Vinokas kääntyi ovisyvennykseen, josta kuului musiikkia. Hän saapui kauppaan. Mies kadulta seurasi perässä. – Tyyppi tuhosi mun housut. Vinokas ei kommentoinut mitenkään. – Pilasit mun housut, tyyppi toisti. Oho oho, jätkä alkaa lämmetä. Kato kato, et kai sä haluu lyödä sokeeta. -Osta uudet kalsarit, Vinokas sanoi. Sitten hän lensi istuvilteen kaupan lattialle.

Vinokas tunsi veren valuvan nenästään. Hän muisti ettei ollut omalakinen romaanihenkilö, vaan tavallinen näkövammainen. Yllättävän pitkälle hän olikin päässyt.