SIBELIUSTEN HÄÄMATKA

SIBELIUKSET HÄÄMATKALLA KARJALASSA

Teksti: Pasi Päivinen

”En ole koskaan ollut niin suomalainen kuin Wienissä, Italiassa ja Pariisissa enkä niin pariisilainen kuin Pielisjärvellä.” (Jean Sibelius)

Sibeliuksen syntymän 150-juhlavuotta vietetään monin tavoin eri puolilla Suomea. Hän kuuluu myöhäisromantiikan ajan suuriin säveltäjämestareihin ja on edelleenkin kansainvälisesti tunnetuin suomalainen.
Sibelius sai vuonna 1891 Wienissä aloittamansa Kullervo-sinfonian sävellystyön päätökseen seuraavana talvena Helsingissä ja teoksen kantaesitys huhtikuun 28. 1892 oli täydellinen menestys johtaen kansalliseen läpimurtoon. Suosion ansiosta hän sai luvan avioitua Aino Järnefeltin kanssa. Sibeliukset vihittiin Pohjanmaalla Tottesundin kartanossa Maksamaan kunnassa 10.6.1892. Rahaa varsinaiseen häämatkaan ei ollut, mutta Janne keksi hakea matka-apurahaa Helsingin yliopistolta tutustuakseen kalevalaiseen runonlauluperinteeseen. Hänelle myönnettiin 400 markan apuraha, jonka turvin hän lähti työmatkalle Karjalaan ja yhdisti sen samalla häämatkaksi.
Lieksassa (entinen Pielisjärvi) järjestetään Sibeliuksen syntymän 150-juhlavuoden aikana konsertteja, näyttelyjä ja keskikesällä Sibeliuksen jalanjäljillä -kulttuuriretkiä. Jouko Martiskainen oli koonnut omista kokoelmistaan mielenkiintoisen ja uuttakin tietoa sisältävän Sibeliusten häämatkasta kertovan näyttelyn, ”Aino ja Janne”, Lieksan kirjastoon, johon Kajastus kävi tutustumassa poiketen myös Monolanniemellä Sibeliusten häähuoneena toimineessa Monolan tilan aitassa.

Sibeliuksen pitkäaikaisena sihteerinäkin toimineen Santeri Levaksen 1950-60-lukujen taitteessa laatimassa kaksiosaisessa Sibeliuksen elämäkerrassa sekä musiikintutkija Erik Tawaststjernan 1970 ja 1980-luvuilla kirjoittamassa viisiosaisessa elämäkertateoksessa häämatkan kuvaukset poikkeavat yllättävänkin paljon toisistaan. Jouko Martiskaisen kokoamien kuvien, lehtiartikkeleiden ja karttojen perusteella häämatkasta muodostui uusi ja hieman erilainen kuva.

Höyryvoimalla Karjalaan

Sibeliukset matkustivat rautateitse niin pitkälle kuin se oli heinäkuussa 1892 mahdollista. Höyryveturi kuljetti junan Lappeenrantaan, koska rautatie Viipurista Sortavalan kautta Joensuuhun oli vielä rakenteilla valmistuen syksyllä 1894. Ennen Saimaan aalloille siirtymistä Sibeliukset poikkesivat Imatralle kosken kuohuja ihastelemaan, josta he palasivat takaisin Lappeenrantaan ja nousivat Joensuun vuorolaivaan. He pysähtyivät Joensuussa, josta Janne vuokrasi taffelipianon, joka kuljetettiin höyrylaivalla Pielisjärvelle. Jannen luomisvoima oli vahva, eikä hän voinut tuolloin olla erossa sävellystyöstään pidempää aikaa.

Häähuoneena Monolan aitta

Sibeliukset viettivät lyhennettyä kuherruskuukauttaan Monolan tilan aitassa Pielisen rannalla. Paikka valikoitui Jannen isän ystävyyssuhteiden kautta. Isä Christian oli Hämeenlinnan kaupungin lääkäri, ja hänen ystäväpiiriinsä kuului Hämeen läänin lääninmaanmittari Albrecht von Fieandt. Von Fieandtin puoliso Celina Stenius oli kotoisin Pielisjärveltä. Celina palasi miehensä kuoleman jälkeen takaisin synnyinseudulleen, ja hän järjesti Sibeliusten häämatkan Pielisjärvelle majoittaen heidät Monolan talon aittaan.
Heinäkuu oli Pielisjärvellä vuonna 1892 sateinen ja Sibeliukset pysyttelivät Monolan tilalla ja Pielisjärven kirkonkylällä. Suunniteltu Kolin vierailu Pielisen vastarannalla jäi huonon sään vuoksi silloin tekemättä, mutta Janne matkusti Kolille lankonsa Eero Järnefeltin kanssa 17 vuotta myöhemmin syksyllä 1909. Janne sävelsi Monolassa oleskelun aikana kaksi laulua Runebergin runoihin; Kyssens hopp (Suudelman toive) op. 13 nro 2 ja Till Frigga (Friggalle) op. 13 nro 6. Lisäksi hän sävelsi orkesterille tarkoitetun sävelrunon En saga (Satu) op. 9.
Seisoessani Monolan aitan rappusilla Pielisen aavalta selältä puhalsi kylmä pureva puhuri, joten kovin pitkään en Monolanniemellä värjötellyt. Aitta on huonokuntoinen, eikä sinne pääse vielä toistaiseksi sisälle, mutta lieksalaissyntyisen sellotaiteilija Jussi Makkosen aktiivisella varainhankinnalla aitta on tarkoitus kunnostaa ja avata suurelle yleisölle.
Koska kyseessä oli varsinaisesti Jannen apurahalla rahoitettu työmatka ja häämatka oli liitetty osaksi sitä, Sibeliukset palasivat parin viikon oleskelun jälkeen Joensuuhun, palauttivat taffelipianon ja Janne jatkoi yksin Karjalan kierrosta kalevalaiseen runonlauluun tutustuen. Aino matkusti höyrylaivalla Kuopioon Minna Canthin vieraaksi Jannen samoillessa kalevalan laulumailla Ilomantsissa ja Korpiselässä. Siellä hän tapasi monia virtuoosimaisia kanteleen soittajia ja runonlaulajia, joista legendaarinen Pedri Shemeikka Korpiselän Mysysvaarassa teki häneen lähtemättömän vaikutuksen.