MARIANNE TENHAMI
UUSIA HARJOITTELUPAIKKOJA, UUSIA OPASKOIRIA
Taas on se aika vuodesta, jolloin Näkövammaisteatteri esiintyy eri paikoissa ja minä opastelen mukana. Harjoituspaikkamme ovat tässä proggiksessa kovasti vaihdelleet. Iloisena kerron, että teatterimme opaskoiravahvuus on kasvanut kahdella kollegalla.
Näkövammaisten Palvelu- ja Toimintakeskus Iiriksen tilapulasta johtuen Näkövammaisteatterin tanssiproggiksen harjoittelupaikat vaihtelivat tällä kaudella melkoisesti. Välillä oltiin jossain Outa-nimisessä, ahtaassa, likaisessa tilassa, jossa teatterilaiset harjoittelivat afroa, nykytanssia ja argentiinalaista tangoa sekä menivät läpäreitä. Outan hyvä puoli oli, että olin siellä kovin lähellä emäntääni, muita näyttelijöitä ja ohjaajaa. Myös toinen teatterimme uusista opaskoiratulokkaista oli siellä ja pitihän meidän vähän riehua. Yritin hyppiä ihastuttavan nartun selkään, mutta isovillakoiran ja labradorinnoutajan sekoitus teki narttumaiseen tapaan minulle heti selväksi, ettei se todellakaan käy.
Onneksi teatterilaiset pääsivät sentään aina välillä tanssimaan tutulle näyttämöllemme Braille-saliin ja sen vieressä olevaan liikuntasaliin. Kun ihmiset harjoittelivat balettia liikuntasalissa, tunsin oloni kulisseissa kovin yksinäiseksi. Pitihän minun vinkua emäntäni perään, kun se ja muut näyttelijät olivat niin kaukana minusta. Sitä paitsi ei kukaan minua edes breikeillä huomannut kuten ennen: näyttelijöiden oli nimittäin kirjoitettava fiiliksiään eri tanssilajeista ja yksi jos toinenkin naputteli jotain laitetta tai raapusti jotain kynällä, eikä käsiä riittänyt minun rapsuttamiseen.
Tilanne parani kannaltani huomattavasti, kun vahvuuteemme liittyi musiikkien ajaja. Hän istui ylhäisessä yksinäisyydessään katsomon takana äänitarkkaamossa huolehtien, että tanssiesityksen ja lavatanssien musiikit kuuluivat ajallaan. Pitihän hänelle saada seuraa, joten emäntäni keksi että minähän voisin mennä äänitarkkaamoon hänen kanssaan. Olemmehan ennestään tuttuja.
Musiikkien ajajalla ei ollut kerrassaan mitään tätä järjestelyä vastaan ja niinpä siirryin pölyisistä kulisseista käskyllä ”koppiin” äänitarkkaamoon tarkkailemaan, että musiikit tulivat oikealla ajallaan ajetuiksi. Sainpa siinä sivussa silityksiä ja rapsutuksiakin, kun musiikkien ajajan kädet olivat vapaina. Minun piti myös aina välillä kertoa hänelle, jos meno lavalla meni mielestäni liian hurjaksi. Olenhan jo muutaman Näkövammaisteatterin proggiksen nähneenä tosin menoon tottunut, mutta kun välillä huudettiin ja emäntäni liikkui, katsoin asiakseni kertoa siitä.
Tyytyväisenä olen nyt ollut kolme esitystä ja muutamat treenit äänitarkkaamossa, mutta nyt näyttäisi siltä, että joudun viimeisen Iiriksen esityksen ja sen lämmittelytreenien ajaksi jälleen pölyisiin kulisseihin. Musiikkien ajaja on nimittäin saanut uuden opaskoiran, joka tietysti on nyt tarkkaamossa hänen kanssaan. Sekin on kovin houkutteleva narttu ja olemme jo hiukan tutustuneetkin. Eilen matkustaessamme Riihimäelle nuuskuttelimme farmariauton takatilassa, mutta emme vielä ole päässeet kunnolla riehumaan. Toivottavasti sekin aika tulisi nopeasti.
Eilinen Riihimäen esitys meni teatterilaisilta hyvin ja minulta rutiinilla. Opastin tottuneesti emäntäni porukan mukana autosta esiintymispaikalle ja pukuhuoneeseen. Sinne jäinkin siksi ajaksi, kun he menivät tutustumaan uuteen lavaan. Esitystä sain sentään seurata katsomossa emäntäni äidin kanssa, mutta kerroin heti hänelle kun lavalla tapahtui jotain tai kun emäntäni liikkui tai huusi siellä. Katsomona toimivan salin lattialla oli houkuttelevan paljon popcorneja, mutta enhän minä niitä saanut useista yrityksistäni huolimatta. Ja pukuhuoneessa tuoksui pizza, mutta sekin minulta kiellettiin. Töihinhän minä tosin olin tullut ja kyllä se emäntäni minua noilla esiintymisreissuilla aina muistaa ruokkia.
Näkövammaisteatteri esiintyy kesäkuussa Cross Over -festivaaleilla Kaapelitehtaalla ja sinne osaan opastaa emäntäni kotoamme Lauttasaaresta. Se on minulle jo tuttu paikka. Joensuuhunkin pääsen teatterilaisten kanssa, kun elokuussa menemme parafesteille. Muistan, kun pari vuotta sitten kävin vilvoittelemassa siellä joessa ja houkuttelin opaskoirakolleganikin mukaan. Pitäisiköhän taas käydä pulahtamassa…