DIRECTOR CANTUS JA VELOMOBIILISUUNNTTELIJA
Teksti: Eija-Liisa Markkula
Arto Joutsimäen sähköisessä allekirjoituksessa lukee ”Director cantus, velomobiilisuunnittelija”. Siinä ovat pähkinänkuoritiedot Kamarikuoro Kontrapunktin uudesta johtajasta.
Ihmettelen, miksi hän tuli hakeutuneeksi näkövammaiskuoron johtajaksi, vaikka jo johtaa varsin kuuluisaa n. 30-henkistä Karelia-kuoroa. Arto kertoo hakeneensa aktiivisesti toista kuoroa johdettavakseen Karelian rinnalle. Hän oli netistä kuunnellut Kontrapunktin Kiuruntupa-levyä, ihaillut kuoron tasoa ja päättänyt vastata kuoronjohtajien sivuilla olleeseen ilmoitukseemme.
Ensimmäisissä harjoituksissa Arto yllätti meidät mutkattomuudellaan ja toimeliaisuudellaaan. Hän oli jo valmiiksi tutkinut netistä apuvälineitä johtamiseensa, jotta me laulajat ymmärtäisimme mahdollisimman tarkasti noudattaa annettuja signaaleja. Totesimme kuitenkin, ettei hänen ehdottamastaan, netissä myytävästä kirkasvalotahtipuikosta olisi riittävää apua, koska tasan kaksi kolmannesta kuorolaisista on sokeita. Kokeilemisen arvoiseksi oletettiin kuitenkin jokin mahdollinen värinää aiheuttava laite, jolla nyansseja voitaisiin ilmentää. Huomasimme heti, että Arto on todella ajan hermolla. Alkoi nousta valtava innostus. Heti harjoiteltiin Arton 16-vuotiaana säveltämää ja sanoittamaa ”Kevään ylistystä”, joka sittemmin antoi nimensä myös toukokuun puolivälissä pidetylle kuoron 40-vuotisjuhlakonsertille.
Artolla ei ole aiempaa kokemusta näkövammaisista, mutta hän on kuin olisi jo pitkään ollut tekemisissä kanssamme. Hän sanookin, ettei työ kanssamme ole ongelmallista, on vain ratkaistava uudenlaisia asioita ja se on hänestä mielenkiintoista. Hän on töissä Kehitysvammaliitossa, joka sekin on saattanut, ainakin ajatuksen tasolla, luontevoittaa näkövammaiskuoron eteen astumista. Sosiaaliset taidot ovat aina myös luonnekysymys.
Karelia ei sen koommin hämmentynyt Kontrapunktin ilmaantumisesta Arton toiseen käteen. Heillä on yhteisiä vuosia takanaan jo viisi. Karelian hakemuksesta presidentti myönsi Artolle director cantus -arvonimen 8.5.15. Tarkka suomennos on ”laulun johtaja”. Nyt Arton kuorot ovat jo kerran harjoitelleet yhdessä, ja Karelia esiintyi myös Kontrapunktin juhlakonsertissa, jossa loppuhuipentumana kuorot lauloivat yhdessä 48 hengen voimin mm. Finlandian Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi.
Arto on koulutukseltaan musiikkiin erikoistunut luokanopettaja. Uransa hän aloitti vuonna 1984 Espoon Kivenlahdessa sijaitsevassa Mainingin koulussa. Maininki on alakoulu. Sen lapsikuoro alkoi heti saada kuuluisuutta. Samalla musiikkiluokat alkoivat paisua, samoin konserttien yleisömäärät.
Tässä on kesken kaiken todettava maailman pienuus; opetin itse tuolloin ranskaa samaisen kouluyhteisön yläasteen puolella kuusi vuotta. Tämä samanaikaisuus selvisi Arton työhönottohaastattelussa!. Silloin 80-luvulla ihmettelin, miten paljon rahaa löytyi kunnon soittimien ostamiseen musiikkiluokille. Varainkeräystä varten oli perustettu vanhempainyhdistys nimeltä Kimalaiset.
Noista Mainingin ajoista lähtien Arto on johtanut nuorisokuoroja 30 vuoden ajan. Viimeisimpänään hän jätti Aventur-showkuoron nuorempiin käsiin viime vuonna. Joukossa on ollut keravalaisia kuoroja mm. lapsikuoro Kervuset. Arton oppilaina ovat ehtineet olla monet kuuluisuudet esim. Tommi Saarikivi, Lenni-Kalle Taipale, Riia Kataja, Susan Aho, Kerkko Koskinen …
Aikuiskuoro Karelia tuli hänelle melkein yllättäen niin, että hän johti sitä ensimmäistä kertaa juuri ennen kuoron juhlakonserttia. Kuorokilpailuihin Arton johtamat kuorot eivät ole osallistuneet, koska kuorolaiset ovat yleensä olleet koululaisia siirtyen opiskeluissaan aina seuraavaan oppilaitokseen. Kansainväliset kuorofestivaalit kyllä kiinnostaisivat.
Arto on säveltänyt paljon laulumusiikkia; teostossa lauluja on noin sata, enimmäkseen lastenlauluja, joista useimmat on sävelletty jokavuotisiin Salon lastenlaulukilpailuihin. Kaikille kuoroilleen hän on säveltänyt jotakin. Parhaillaan on työn alla laulunäytelmä Karelialle. Kerran oli aikeena tehdä musikaali Sinuhesta. Työ jo aloitettiinkin, mutta perikunta ei antanut hankkeelle lupaa.
Huilu on Arton soitin. Mieluiten hän soittaa jazzia ja vain improvisoi. Hän kuuluu yhtyeeseen, jonka kanssa on esiintynyt Japanissa saakka. Konserteissa hän kertoo käyvänsä silloin tällöin. Musiikkia kuunnellessaan hänelle tulee herkästi tarve analysoida sitä, joten rentoutuminen ei aina siinä tilanteessa onnistu.
Kuten jo sanottu, Arto käyttää uusimpia netin suomia keinoja hyödykseen itsestäänselvyyksinä. Näitä ovat esim. nuotinnosohjelmat. Kontrapunktin juhlakonsertin hän johti nuottitelineellä olevalta iPadilta. Hän kouluttaa musiikinopettajia ja muita musiikki-ihmisiä iPadin käytössä oivallisena apuvälineenä. Parhaillaan hänellä on kehittelyn alla jonkinlainen kädessä tai taskussa pidettävä laite, joka ilmaisisi sokeille kontrapunktilaisille värinän taajuuden vaihteluilla pieniäkin tempomuutoksia ja muita nyansseja.
Näistä moderneista laitteista puhuttaessa on jo pakko kysyä: Mikä ihmeen pyörä on velomobiili eli kinneri? Ensinnäkään se ei kuulemma ole ollenkaan uusi keksintö, vaan oli jo laajalti käytössä Keski-Euroopassa, etenkin Ranskassa, heti sodan jälkeen. Kyseessä on kevytrakenteinen, lasikuitukorilla varustettu, sähköllä ladattava kolmipyöräinen polkupyörä. Edessä on kaksi pyörää, takana yksi ja korissa kääntymisvilkut. Arton keltainen kinneri, jolla hän kulkee työmatkansa, on nojapyörä, jonka mitat ovat: pituus 250 cm, leveys 180 cm ja korkeus 120 cm, tuntinopeus 30-40kilometriä. Arto on myynyt valmistamiaan velomobiileja myös ulkomaille, jopa Amerikkaan.
Tänä kesänä Arto on lähdössä pyöräretkiporukkansa kanssa Viroon. Hänen toinen kesäharrastuksensa on melominen. Kaiken tämän liikunnallisuuden vastapainoksi hän lukee dekkareita ja musiikkiin liittyviä elämäkertoja.
Ihan viimeiseksi kysyn häneltä, onko Kontrapunktissa jotakin sellaista, joka yllätti hänet. Vastausta ei tarvitse miettiä: täydellinen yllätys oli kuorolaisten poikkeuksellisen nopea kyky oppia ulkoa ja painaa muistiinsa sekä säveltä että sanoja!