ELÄMYKSIÄ JA LAPSELLISTA LUMOA
Teksti: Jouko Lehtonen
Mika Waltari kuvasi tytärtään Satua maailman kauneimmaksi ja viisaimmaksi lapseksi, mutta samalla ”Etu-Töölön kauhuksi”, jonka kasvattamiseen kirjailijaisän kyvyt eivät riittäneet. Satu tyttö sai kasvaa hyvin naisvaltaisessa taloudessa. Siellä oli äiti Marjatta, äidin sisko Musteri, äidinäiti ja keittiössä apulainen, joka kuulemma tyrannisoi koko taloa 20 vuotta. Tämä ponteva nainen totteli vain maisteria eli Mika Waltaria. Satu muisteli lämmöllä keittiön valtiatarta, jolla oli ”vain yksi oma hammas ja myssy päässä ja hän oli kamalan hyvä suustaan”.
Satu Waltarin elämänvaiheista ja kirjoista kertoo Leena Laakso Bibliohilos lehdessä no 2. Artikkeli on poimittu syksyn toiseen Pisteposti-lehteen. Satu Waltari julkaisi seitsemän teosta, joiden aihepiirit on saatu matkoilta, omasta mielikuvituksesta sekä lasten ja eläinten maailmasta. Teoksestaan Kumma rakkaus kirjailija on sanonut: ”Olen kirjoittanut tämän jutun hevosille. Ne ehkä pitäisivät siitä jos osaisivat lukea.” Satu Kaarina Waltari syntyi 4.1.1932 ja kuoli 9.1.2014 82-vuotiaana. Helsinkiläisperheeseen kuului aviomies, elokuvaohjaaja Esko Elstelä teatterisuvusta sekä kaksi tytärtä ja yksi poika. Kotiin kuului aina paljon eläimiä, koiria, kissoja, kaneja ja varsinkin hevosia.
Naivistimaalari Reijo Kivijärvi saa olla lapsenmielinen luvan perästä. Näin kirjoittaa Marjo-Kaisa Niinikoski Antiikki ja taide -lehdessä no 4. ”Jos mies piirtää jo 2-vuotiaana pilakuvia voipaketin käärepaperiin, voiko hänestä tulla muuta kuin naivisti.”
Reijo Kivijärvi, 59 v, on nuorempana hankkinut leipäänsä mm. Turun telakalla sisustusasentajana. ”Haeskelin Turusta omia kenkiäni kaiken kaikkiaan kymmenisen vuotta.” Lopulta hän jätti vakituisen palkkatyön ja alkoi vapaaksi taiteilijaksi.
”Se oli rohkea temppu. Ei sitä silloin kukaan lähipiirissä ymmärtänyt, puhumattakaan, että olisi kannustanut. Hulluna ne minua pitivät.” Hän muutti takaisin Pohjanmaalle, Soiniin. Sieltä löytyivät punainen tupa ja navettarakennus, josta käsistään taitava mies teki ateljeen. Kuluneena kesänä hänen töitään oli esillä Tampereen Työväenmuseo Werstaalla. Tämä yksityisnäyttely arvostetussa museossa sai runsaasti huomiota. Esillä oli lähes sata naivistista maalausta neljältä vuosikymmeneltä.
Huvimajat ovat kuuluneet erityisesti säätyläisten ja varakkaan porvariston puutarhoihin. Huvimaja rakennettiin puutarhan siimekseen tai hyvälle näköalapaikalle. Useimmiten huvimaja rakennettiin avonaiseksi. Lasi oli kallista. Huvimajalle on erilaisia nimityksiä: lystimaja, paviljonki, kesähuone, puistomaja, puutarhamaja, temppeli jne.
Eräs arvostettu ja nyttemmin täysin kunnostettu huvimaja on Tamminiemessä 1800-luvun alkupuolelta. Sillä kuten Tamminiemen kartanon mailla on ollut monia omistajia. Presidentti Kekkosen jälkeen, kun Tamminiemestä tehtiin yleisölle avoin museo, myös empiretyylinen huvimaja on kunnostettu. Vielä sinne ei kuitenkaan ole järjestetty yleistä kulkua. Tamminiemen huvilan tiimoilta kirjoittaa Marjut Popelka Antiikki ja taide -lehdessä, no 4.
Syksyn toinen Pisteposti päättyy mietelmiin. Tampereen aforismiyhdistyksen puheenjohtaja, pitkän linjan kulttuurivaikuttaja Erkki Kivimäki on julkaissut aforismikokoelman ”Kumous”. Siitä muutama kirpeä poiminta:
Ajattelun ryteiköstä herää aistien kauneudentajuun.
Itsensä kehittäminen ja toteuttaminen on väkivaltaa.
Uppoutumalla hukkuu, lentäen näkee. Toimimalla tekee eniten.
Ei ole olemassa sisäistä pysyvyyttä.
Vain sellainen jää, mistä ei voi viisastella: Sateen tuulen syksyn salaperäisen lumon vapauttava pimeä valo. Elämys, hetkellinen, sanaton.