HYVIÄ UUTISIA
Teksti: Raisa Kuusela
Touhuntäyteinen syksy on jäämässä taa. Lumi on saapunut tänne Rovaniemelle, vihdoinkin. Lapin Näkövammaiset ry on täyttänyt pyöreitä ja juhlistakin on jo toivuttu. Koulupaikan suhteen kuuluu uutta.
Syksy on ollut täynnä kulttuuria. Lukuinnostuksen uudelleen heräämisen myötä paikalliseen näkövammaisten yhdistykseen on perustettu kirjakerho, joka on kokoontunut jo kolmesti juttelemaan ja lennättelemään ajatuksia milloin mistäkin kirjasta. Osallistujamääräkin on välillä kivunnut paikalliseen aktiivisuuteen nähden positiivisen korkealle. Viimeisimmässä kirjakerhossa käsittelimme sattumalta valittua kirjaa, joka saikin Finlandia-ehdokkuuden. Ihan emme kuitenkaan palkintokirjaa lukeneet, sillä sen pystin vei toinen kirjailija. Neljäntienristeys ei ollut kevyintä mahdollista luettavaa, mutta kun klassikkoaika taas tulee, sen saattaa lukaista paremmalla innolla.
Sarja, jota olen ”siviilissä” lukenut ja jonka ei olisi toivonut loppuvan, oli Karin Slaughterin Gran County -sarja. Hyvänä kakkosena, huomattavasti hitaammin koukuttavana oli saman kirjailijan Will Trent -sarja, jossa oli samoja henkilöitä kuin ensimmäisessäkin sarjasa. Melko tavanomainen rikossarja, jossa kuitenkin oli keskitytty selkeästi seksuaalirikollisiin. Sarjan maailmasta selviäminen on vienyt aikaa, eikä uutta hyvää kirjaa hevillä meinaa löytyä. Toivonkin, että seuraavaksi kirjakerhokirjaksi valittu Kuolema ehtoolehdossa kiskaisisi minut jälleen uusien kirjojen maailmaan.
Kulttuuria omien joukkojen esittämänä saatin nauttia myös Lapin Näkövammaiset 60-vuotisjuhlissa, jossa teatteriryhmä Met näkkärit esitti hykerryttävän hauskan komediapätkän. Vakavana ei tarvinnut kauaa olla, kiitos mainioille naisnäyttelijöille. Mummot rulettaa! Muutenkin juhlan tunnelma oli katossa – vieraita oli eduskunnasta asti, poliitikko Johanna Ojala-Niemelän muodossa. Myös näkövammaisten hyväksi työtä tehneitä henkilöitä palkittiin upean pitkä litanja. Juhlan kruunasivat kolmituntiset tanssit.
Kuusikymppisten alla olin työkokeilussa Lapin Näkövammaisten toimistolla. Ilmeisesti järjestömaailmaan täytyi kurkata niinkin läheltä, jotta valintakoe Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun sujuisi paremmin. Kaikista tuntemuksista huolimatta valintakoe oikeutti sosionomin (AMK) ammattitutkinnon opiskelupaikkaan. Vaikka syksy onkin ollut täynnä touhua, oli tieto opiskelupaikasta huojentava. Enää ei tarvitse keksimällä keksiä tekemistä, vaan sitä tulee olemaan varmasti yllin kyllin seuraavien vuosien aikana.
Koulupaikan saannista johtuvat järjestelyt ja pohdiskelut alkoivat, mutta sitä ennen on kuitenkin joulu ja uusi vuosi. Ja vielä ennen joulua ehtii olla ja tapahtua vaikka mitä. Vielä yksi divariturnaus, turnaus Madridissa, leivontaa ja myyjäisiä ennen joulua. Nyt, ensimmäistä oman perheen joulua järjestäessä, on saanut leipoa ja tehdä jouluruokia niin antaumuksella, ettei itsenäisyyspäivän alla oleviin myyjäisleivontoihin meinaa riiittää puhtia. Onneksi ulkona oleva pimeys ja harmaus kannustavat touhuilemaan sisällä, joten eiköhän myyntipöydästä löydy joululimppua ja sämpylöitä. Häätyypi laittaa tonttulakki päähän niin voi nostattaa kanssaihmisten joulutunnelmaa tarkkailemalla käytöstä ja merkkailemalla muistikirjaan, ansaitaanko lahjoja vai ei…