Maija Kaunismaa säveltää kuviin genre-rajoista piittaamatta.
Teksti: Jera Hänninen
Sateisena marraskuun iltana Kansallisteatterissa kuhisee. On alkamassa Sofi Oksasen omasta romaanistaan dramatisoiman ”Kun kyyhkyset katosivat” – näytelmän ensi-ilta. Vuoden teatteritapaukseksi uumoiltu Raila Leppäkosken ohjaama näytelmä on läpisävelletty kokonaistaideteos, jonka musiikista vastaa Maija Kaunismaa. Hänen johtamansa yhtye soittaa pyörivällä lavalla läpi näytelmän ja liikuttavan kaunis musiikki syventää tarinaa. Näytelmä saa ristiriitaisen vastaanoton ja esimerkiksi Helsingin Sanomien Suna Vuori tuntuu suorastaan vihanneen sitä. Mutta yhdessä asiassa vallitsee konsensus: Kaunismaan musiikki toimii!
Muutama kuukausi ensi-illan jälkeen Kaunismaa suhtautuu marraskuiseen Kyyhkys-kohuun tyynesti.
”Kritiikillä on merkitystä varmasti ihmisille, jotka lukevat niitä halutessaan tietää, mitä esitystä menisivät katsomaan. Minulle kritiikki on yksi osa tätä työtä. Kriitikot ’tykkää’ tai ’ei tykkää’. Heidän mielipiteensä ei kuitenkaan kerro siitä miten olen itse onnistunut tai epäonnistunut työssäni.
Ohjaaja Leppäkoski sanoi hienosti työprosessin keskivaiheilla, että kaikki haluavat aina olla mukana hyvässä jutussa ja hyvin harvoin löytyy ihmisiä jotka tahallaan tekisivät huonoa jälkeä. Olen täysin samaa mieltä asiasta”, Kaunismaa sanoo.
Kyyhkys-produktioon Kaunismaa on tyytyväinen. Hänen mukaansa tuotanto oli alkanut tarpeeksi ajoissa ja hän oli itse saanut valita työkaverinsa.
”Ryhmäni oli kannustava ja energisoiva, lahjakkuudesta puhumattakaan! Oli nautinto tehdä töitä tässä ryhmässä.”
Kaunismaa muistuttaa että live-musiikki teatterikappaleessa on ihan oma taiteenlajinsa, koska se pitää rytmittää näyttelijöiden työhön, repliikkeihin, valoihin jne. Ja rytmi on joka päivä eri.
”Live-esityksessä elävät ihmiset tekevät sen joka ilta uudelleen. Siksi jokainen esitys on uniikki. Tämä vaatii kovaa ammattitaitoa kaikilta.”
Jyväskylässä vuonna 1974 syntynyt Kaunismaa oli kolmivuotias saadessaan ensimmäisen pianonsa. Sen jälkeen hänen kohtalonsa oli sinetöity; se oli musiikki. Samanikäisenä Kaunismaa aloitti tunnit yksityisopettajan johdolla ja siitä jatkoi esikoululaisena konservatorioon. Ensimmäinen oman biisin julkinen esitys taltioitiin Yleisradioon Kaunismaan ollessa 10-vuotias. Surumielisen kappaleen nimi oli ”Orpo lintu”.
Ensikosketuksen ammattiteatterin tekemiseen Kaunismaa sai vuonna 2000 Jyväskylän kaupunginteatterissa, kun hän sävelsi kappaleita Anna-Leena Härkösen teksteihin esitykseen ”Avarasylinen nainen”.
Varsinaisena teatterisäveltäjän koulunaan Kaunismaa kuitenkin pitää helsinkiläisessä KokoTeatterissa tekemiään töitä. Vuonna 2007 Kokoteatterin High Heels Society – lauluproduktion myötä Kaunismaa tutustui Sofi Oksaseen. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta kertovasta produktiosta tuli menestys; Oksasen Finlandia-palkinto syksyllä 2008 osui keskelle esityskautta ja esitykset myytiin loppuun vauhdilla.
”Monet tosin luulivat tulleensa katsomaan ’Puhdistusta’”, Kaunismaa muistelee nauraen.
Suuren yleisön tietoisuuteen Kaunismaa nousi viimeistään hienolla ”Liian lyhyt hame – Kertomuksia keittiöstä”-albumilla, jonka sanoituksista vastasi Sofi Oksanen.
”Hametta tehdessä minulla oli juuri oikeanlainen flow ja kaikki meni nappiin. Oksasen tekstejä on helppo säveltää; niissä on musikaalisuutta ja loistava rytmi. Sanoissa on syvyyttä, mutta myös naurua. Musiikkini toivottavasti antaa kuulijalle ajattelun vapautta.”
Vaikka Kaunismaa ja Oksanen ovat tehneet yhdessä useita produktioita, Kaunismaa ei pelkää leimautumista pelkäksi ”Sofi Oksasen säveltäjäksi”, päinvastoin.
”Taiteellisessa työssä olemme tasa-arvoisia. Ja olihan Fellinilläkin Rotansa”, Kaunismaa sanoo viitaten maailmankuuluun italiaissäveltäjään.
Kaunismaan kevät on kiireinen. ”Kun kyyhkyset katosivat” –esitykset jatkuvat ainakin toukokuun puoliväliin; samaan aikaan hän säveltää musiikkia aviomiehensä Mikko Ijäksen tulevaan The Originis-lyhytelokuvaan, joka on vienyt ja jatkossa vie taiteilijapariskuntaa ympäri maailmaa.
Leffamusiikin säveltäminen on kiinnostanut Kaunismaata pitkään, ja hän suhtautuu siihen samoin kuin kirjallisuuden säveltämiseen.
”Näen tekstit kuvina, oikeastaan kaikki säveltämiseni on säveltämistä kuviin. Elokuvamusiikki on siis luonteva mutta kiinnostava jatkumo.
’Kyyhkysten’ säveltämiseen valmistauduin katsomalla musiikistaan Oscarilla palkittuja elokuvia. Huomasin millä tavoin musiikki synnyttää erilaisia tunnelmia ja vie tarinaa eteenpäin. Hyvä elokuvamusiikki myös toimii ilman elokuvaakin.”
Kaunismaa myös työstää ”Elämä sallittu!”-nimistä produktiota yhteistyössä kirjailija Anna Krogeruksen kanssa. Sävellystyössä käsitellään ”isän kiitosta, jota ei koskaan tule. Ja sitä mitä on olla ’ei kenenkään tytär”. Toinen Krogeruksen ja laulaja Vuokko Hovatan kanssa työn alla oleva projekti on ”Lauluja kadonneesta maailmasta”, joka käsittelee ilmastonmuutosta.
Kaunismaa on tehnyt Krogeruksen kanssa yhteistyötä aiemminkin ja pitää tätä yhtenä taiteellisen elämänsä avainhahmoista.
”Ilman Annaa en kenties olisi se taiteilija joka olen.”
Kaunismaa kokee olevansa säveltäjänä siinä etuoikeutetussa asemassa, että hän on aina saanut tehdä sitä mitä on halunnut eikä hänen ole tarvinnut jäädä genre- tai muiden rajojen vangiksi.
”En usko jättäneeni mitään vaihetta musiikissani taaksepäin. Ja genret ovat keinotekoisia. Kaikki musiikki kumpuaa samasta luovuudesta.”
Kaunismaan ”Kun kyyhkyset katosivat”- näytelmään säveltämä musiikki on ilmestynyt sekä cd:nä että sähköisessä muodossa.
Elämä sallittu! – ja Lauluja kadonneesta maailmasta -konsertit saavat ensi-iltansa syyskaudella 2014.