Teksti: Timo Kuoppala
Kajastus-lehti ja sitä julkaiseva Näkövammaisten Kulttuuripalvelu täyttävät tänä vuonna 90 vuotta. Juhlan kunniaksi valotamme seuraavissa numeroissa näkövammaishistoriaa Varjojen mailta – lehden perustamisesta nykypäivään.
Näkövammaisten ihmisten into kirjoittamiseen ja tahto saada tekstejä muiden luettavaksi näkyvät historian sivuilla jo kauan ennen Varjojen mailta -lehden perustamista vuonna 1931. Sokeainkoulussa Helsingissä valmistettiin 1880-luvun loppuvuosista alkaen ajan tavan mukaan koululehtiä, joita kierrätettiin kädestä käteen ja luettiin ääneen koulun konventeissa. Kirjallista ilmaisua helpottivat käyttöön vakiintunut pistekirjoitus ja entistä paremmat kirjoitusvälineet, 1900-luvun alussa jo ensimmäiset pistekirjoituskoneet. Kestävä alusta näkövammaisten kirjoitusten julkaisulle tuli vuonna 1912 perustetusta Sokeain Airuesta. Siinä hyödynnettiin myös ulkomaisten pistekirjoituslehtien, ennen kaikkea esperantonkielisen Esperanta Ligilon aineistoa.
Näkövammaisten liiton museoamanuenssi Kari Huuskonen on tutkinut tohtorinväitöksessään näkövammaisten hidasta murtautumista osaksi yhteiskuntaa. Kirjoitusharrastuksen yleistyminen oli osa muutosta ja tekijät olivat itse näkövammaisia, joukossa Varjojen mailta -lehden perustaja Anna Friman. Häntä on eri yhteyksissä luonnehdittu sekä idealistiksi että tarmokkaaksi toteuttajaksi. Kumpaakin ominaisuutta varmasti hänellä on ollut, sillä irtopainoksena myytävän lehden julkaiseminen pahimpaan pula-aikaan ei varmasti ollut mikään pikku juttu.
Varjojen Mailta -lehden syntyhistoriassa riittäisi tutkittavaa, mutta taustalla vaikuttava tahto julkaista omia tekstejä näkevien luettavaksi ja halu kertoa heille näkövammaisten elämästä on ilmeinen. Jo lehden nimi kertoo sen. Huuskonen nostaa esille myös toimeentulon. Lehden toivottiin tuottavat siihen kirjoittaville lisäansiota. Sosiaalista turvaverkkoa ei siihen aikaan ollut.
Anna Friman on kiteyttänyt Varjojen mailta -lehden linjan lehden toisen numeron kanteen painettuun runoon.
Säde päivän, hohde metsämaan
sulia välkkyy valon vainioilla.
Varjon lapsi hohteen näkee vaan
sielun soittimien havainnoilla.
Käyös valon veikko, varjon mailla,
kuullos kertomia poloistens,
jotka, vaikka silmäin valoo vailla,
eespäin pyrkivät sua seuraten.
Yhdistys lehden tueksi
Viime vuosisadan alussa syntyivät ensimmäiset yhdistykset, joiden toiminnassa näkövammaisilla ihmisillä oli merkittävä osuus. Tällainen oli mm. Fredrik von Zansenin ystävineen vuonna 1900 perustama Käsitysten – Hand i Hand. Yhdistykset totuttivat järjestötoimintaan ja ne myös julkaisivat ajoittain lehtiä näkevien ihmisten luettavaksi.
Nykyisen Näkövammaisten Kulttuuripalvelun juuret juontuvat Varjojen mailta -lehden kustantajaksi perustettuun Suomen Sokeain Kirjallisuusyhdistykseen. Lehden kustantaminen oli keskeisin tavoite, mutta sääntöjen tarkoituspykälään kirjattiin jo muitakin hyviä asioita. Yhdistys halusi kannustaa sokeita kirjallisiin töihin, edistää sokeiden tietoja ja taitoja sekä lisätä vuorovaikutusta niin sokeiden kesken kuin näkevienkin kanssa.
Kirjallisuusharrastusta edistettiin hankkimalla Varjojen mailta -lehteen aineistoa kirjoituskilpailun avulla. Sokeille pidettiin kirjallisuuskerhoa, jossa näkevät lukivat ääneen uutuuskirjoja. Kansallisteatteriin hankittiin alennuslippuja. Kaiken aikaa lehden palstoilla seurattiin, mitä maailmalla tapahtui. Vuoden 1936 ensimmäisessä numerossa kerrottiin USA:ssa alkaneesta äänikirjojen valmistuksesta.
Sokeain henkisen kulttuurin alalla olemme tulleet uuteen vaihekauteen. Sen on aikaansaanut ns. puhuvan kirjan keksiminen, laitteen, joka meille tulee vielä avaamaan laajat näköalat kirjallisuuden maailmaan.
Puhuva kirja on eräänlainen fonografi, jolla voidaan kuunnella äänilevyille luettua kirjaa. Yhdysvalloissa toimiva ’American Foundation for the Blind’ on vuosikausia kehitellyt tätä keksintöä saaden valmistetuksi onnistuneen äänilevyn läpimitaltaan 30 cm, jonka kierrosluku on 33 ja 1/3 kertaa minuutissa, jota vastoin tavallinen gramofoonilevy kiertää 78 kertaa. Kun gramofoonilevy purkaa yhden puolen sisältönsä 4 minuutissa, voidaan näitä amerikkalaisia puhuvan kirjan levyjä kuunnella keskeytymättä 15 minuuttia. – Eri puolilla Amerikkaa on perustettu äänilevykirjastoja, joista levyjä lainataan maksusta ja lähetetään rahtivapaasti lukijoille, tai oikeammin sanoen kuuntelijoille.
Mainittakoon, että lähes 1400 amerikkalaista sokeaa omistaa kysymyksessä olevan kuuntelulaitteen ja että puhuvan kirjan käyttö leviää nopeasti. Yhdysvalloista on aate siirtynyt myös Kanadan ja Austraalian sokeain keskuuteen.
Kun nyt pohjoismaiden sokeain järjestöt haluavat hankkia puhuvan kirjan omiin maihinsa, on Sokeain Keskusliitonkin johtokunta tehnyt samaan suuntaan käyvän päätöksen, joten ehkä jo kevääseen päästyämme voivat Suomen sokeat käytännössä tutustua tähän tekniikan uuteen ihmeeseen.
(Varjojen Mailta 1/1936)
Näkövammaisten vaikea asema ja pyrkimys ”itse-elatukseen” tulevat vastaan monin tavoin sekä lehden sivuilla että muissa yhdistyksen toiminnasta kertovissa dokumenteissa. Käsityöntekijöiden tuotteiden puolesta kampanjoitiin vuoden 1934 marraskuussa.
Nyt syksyisen päivän iltaan kallistuessa, tummien varjojen käydessä yhä tummemmiksi, pimeyden hunnun laskeutuessa kaiken olevaisen yli, kun luonnollinen katse ei enää voi kauaksi kantautua, voinette Te, hyvät kuulijat, parhaiten syventyä ajattelemaan niiden monien kansalaistemme kohtaloa, jotka päivästä päivään, vuodesta vuoteen, koko elämänsä ajan, ovat pakoitetut elämään ja työskentelemään yhtämittaisessa yössä toivottomina aamun sarastuksesta. Jos te vain hetkiseksi suljette silmänne ja yritätte sitten liikkua tai jotakin toimia niin voitte helpommin havainnoida, mitä sokeus on.
Sokeat ovat asettaneet hyvin suuria toiveita (sokeainpäivien) myyjäisiin. Pitkät ajat ovat he suurella uutteruudella töitänsä valmistelleet, ovat uhranneet kaikki niukat varansa, vieläpä ottaneet luottoakin saadakseen työaineita valmisteitaan varten. He ovat valmisteihinsa kutoneet omia tunteitansa, toivonsa tunteita, ja ovat tunteneet välitöntä työn iloa saatuaan valmisteensa vihdoinkin usein monien peninkulmien takaa, myyjäissalien pöydille.
Olisihan mitä suurin pettymys, jos he joutuisivat viemään valmisteensa myymättöminä takaisin kotiinsa, missä ehkä puoliso ja pienokaiset puutetta kärsien apua odottavat. (Varjojen Mailta 10-11/1934)
Lehteä julkaistiin ja muita yhdistyksen tavoitteita edistettiin koko kolmikymmenluvun. Sota-aika sotki varmasti monta hyvää suunnitelmaa ja suuret muutokset yhdistyksessä tapahtuivat vasta vaurastuvalla viisikymmenluvulla.