Teksti: Olli Lehtinen
Sokea mies Vinokas heräsi. Patja oli pehmeämpi kuin kotona. Hän ja avustaja olivat saapuneet hotelliin edellisenä päivänä. Hotellihuoneen lattia narisi Vinokkaan kävellessä vessaan. Hän avasi vessan oven. Kas, sinne oli jäänyt valo. Hän astui sisään ja ovi sulkeutui automaattisesti hänen takanaan. Vessa tuntui valtavalta. Useiden metrien päässä puhui ainakin yksi ihminen. Vai oliko vessassa ääniteos? Lavuaaria tai pönttöä ei valitettavasti osunut sormiin. Vinokas kulki alasti eikä keppikään ollut mukana. Hän alkoi tunnustella seinää. Ovi löytyi ja hän koputti. – Mitä ihmettä? avustaja sanoi oven avatessaan. – Kävelin unenpöpperössä käytävään, Vinokas vastasi.
Vinokas ja avustaja nukahtivat uudestaan. Vinokas heräsi. Hotellihuoneen lattia narisi. Vinokas kuunteli. Avustaja tuhisi syvässä unessa. Huoneessa oli vieras, joka hiipi natisevalla laminaatilla. Ei voinut olla puhtaat jauhot pussissa. Vinokas pomppasi sängystä. – Mitä asiaa! hän huusi. – Mitä nyt? avustaja kysyi. – Varas hiipii kämpässä! – Tuuli heiluttaa rakennusta. Tämä on pilvenpiirtäjä, avustaja sanoi.
Vinokas ja avustaja jatkoivat unia. Vinokas heräsi kolinaan. Äänet kantautuivat ikkunan takaa. Eivät voineet johtua tuulesta tai vesisateesta. Esine kalkahteli ikkunanpuitteisiin. He asuivat ylimmässä kerroksessa. Yritettiinkö sisään ikkunan kautta? Vinokas hiipi verhojen taakse ja raotti verhoa. Naaman edessä liikkui hahmo. Kuului narinaa kuin nihkeää lastaa vedettäisiin pitkin lasia. Ikkunanpesijät.
Vinokas painui takaisin pehkuihin. Hotellihuoneen ovelta kuului koputus. Vinokas pomppi ovelle. Äänestä päätellen käytävässä seisoi nuori nainen. – What you want? Vinokas kysyi. Naisen vieraskielinen puhe kääntyi Vinokkaan ohi. Ääni muuttui iloiseksi. – Hän on siivooja, avustaja sanoi. Avustaja näytti siivoojalle viisarikelloa. Tule uudelleen vartin päästä.
He laskeutuivat hissillä 44. kerroksesta. Kun hissiin astui matkustaja, tämä tervehti kyydissä olevia. Vinokas tervehti jokaista saapujaa. – Älä kailota, avustaja sanoi. Vinokas hiljensi ääntään ja jatkoi dialogia rallienglannilla paikallisen kanssa. – Arvaa näyttikö naisen mies vaikealta, avustaja sanoi ala-aulassa.
Aulassa oli vastaanottotiski. – Good morning sir, Vinokasta tervehdittiin. Vinokas pysähtyi hymyssä suin rupattelemaan ystävällisten työntekijöitten kanssa. Hän oli eksoottinen, kaukainen matkustaja. – Tule jo sieltä. Toivotukset ovat tsekkaus, että olet kunnossa. Näetkö tuon valon? – Tarkoitatko tuota? Vinokas osoitti sormellaan. Aulaan astui rouva, joka joutui etusormen tähtäimeen. Rouva pysähtyi hämmentyneenä, pelästyneenä ja hieman närkästyneenä. Miksi yritetään murskata sormella? Olenko joutunut osaksi performanssia? – Älä osoita sormella, avustaja sanoi. Vinokas laski kätensä.
He menivät aamu-uinnille. – Helou, altaanhoitaja tervehti. – Helou! Vinokas vastasi ja nosti kepin ilmaan. Altaanhoitaja käveli hänen ohitseen ja rupesi puhumaan avustajalle. Taksinkuljettajat, siivoojat, altaanhoitajat, kaikki merkittävät asiat puhuttiin avustajalle.
Altaassa ei ollut muita uimareita. Vinokas alkoi uida toista ja avustaja toista laitaa. Vinokas törmäsi avustajaan. – Mistä siihen tulit? Vinokas kysyi. Avustaja nauroi heleästi vieraalla äänellä, koska ei ollut avustaja.
Vinokas ja avustaja tai paremminkin avustaja ja Vinokas astuivat aamiaissaliin. Henkilökunta tervehti heitä ja Vinokas tervehti takaisin. He istuivat pöytään. Vinokas nosti lautasliinan otsaansa kuivatakseen. Lasit helisivät kumoon ja aterimia putosi lattialle. – No problem sir, tarjoilija pinkaisi auttamaan. Vinokas oli tarttunut pöytäliinaan.