Teksti: Tuula Paasivirta
Tampereen seurakuntayhtymässä on useita erityistyöalojen työntekijöitä. Yksi heistä on näkövammaistyön diakoni Minna Ågrén. Hän on korona-aikana saanut tehdä uusia suunnitelmia ja oppia uusia työmenetelmiä työssään.
Minna kertoo koulutuksestaan ja työstään: – Olen koulutukseltani sosionomi-diakoni ja olen tehnyt näkövammaistyötä kohta 30 vuoden ajan, Pitkään olin muun muassa Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvonnan asiantuntijana Uudenmaan alueella. Nyt viimeiset yli neljä vuotta olen asunut Tampereella. Olen täällä töissä seurakuntayhtymän näkövammaistyöntekijänä. Työssäni yhdistyvät hengellinen työ sekä sosiaali- ja terveyshuollon asiantuntemus. – Alun perin olen kotoisin Jokioisista Forssan läheltä, joten palasin tavallaan lähemmäksi juuriani.
Tämä hyppy uuteen työhön ja tuntemattomaan kaupunkiin neljä vuotta sitten, jännitti vaikeasti heikkonäköistä Minnaa. Elämää uudessa ympäristössä ovat helpottaneet toimivat vammaispalvelut.
– Iso merkitys on ollut mukavilla työkavereilla, jotka ottivat minut hyvin vastaan.
Gospelista virsiin
Minna puhuu mielellään musiikista. Siinäkin hän on vuosien varrella ollut ikään kuin matkalla tyylistä toiseen. -Olen aina pitänyt musiikista ja rippikoulun jälkeen musiikkimakuni vaihtui maallisesta musiikista pop- ja rock-tyyliseen nykygospeliin.
-Mutta tärkeitä minulle ovat myös virret, joita tykkään laulella. Jo varhaisesta nuoruudesta on minulle ollut merkityksellinen nykyisessä virsikirjassa numerolla 338 oleva virsi ”Päivä vain ja hetki kerrallansa”. Se puhuu siitä turvallisesta luottamuksesta, että Taivaallinen Isä pitää meistä huolen joka päivä tuli mitä tuli ja tietää, mitä tarvitsemme.
Minnan keskeinen työpiste on Myötätuuli. Myötätuuli on Tampereen seurakuntien yhteistä vammaistyötä. Minna kertoo Myötätuulen tarjonnasta: -Meillä on ryhmiä eri tavoin vammaisille. Itse vastaan näkövammaistyön ja kehitysvammaistyön ryhmistä ja toinen vammaistyöntekijä Sirpa Toivo vastaa viittomakielisten ja huonokuuloisten ryhmistä. Myötätuuli on paikka, jonne voi tulla ilman ”pärjäämiskynnystä”.
-Se tarkoittaa sitä, että jokainen otetaan vastaan omana itsenään eikä tarvitse miettiä, miten esimerkiksi pystyy vieraassa ympäristössä selviytymään. Meillä vapaaehtoiset ovat vastassa ryhmiin tulevia ja auttavat tarvittaessa.
Minna Ågrén toteaa, että Myötätuulessa on matala kynnys: -Emme kysele kirkon jäsenyyttä tai hengellisyyttä, vaan jokainen voi olla oma itsensä. Haluamme tarjota myötätuulta elämään, kun erilaiset asiat huolettavat ja tukea, kun esimerkiksi vammautuminen tuntuu kovalta vastatuulelta elämässä.
Muutoksen tuulet
Iso muutos tapahtui puolitoista vuotta sitten, kun kaikki Tampereen seurakuntien yhteisen diakonian työmuodot muuttivat eri puolilta kaupunkia yhteisiin tiloihin. Vammaistyön keskus Myötätuuli ja vapaaehtoisen vanhustyön keskus Mummon Kammari saivat yhteisen tilan, jossa eri diakonian toiminnot vuorottelevat kokoontumisissaan. Tila on Tampereen seurakuntien talon alakerrassa katutasossa ihan Tampereen keskustassa, tulevan ratikkapysäkin vieressä. Tila on esteetön ja sinne on saatu uutuutena äänimajakka ovelle. Lisäksi tilasta löytyvät automaattiovet, säädettävä valaistus ja häikäisyä poistavat lamelliverhot. Akustiikkaa on parannettu äänentoistolla, johon on liitetty induktiosilmukka.
Kävijöiden käytössä on erilaisia suurennuslaseja ja lukutelevisio sekä inva-WC:ssä puhuva vaaka. Oven pielessä on kohokartta tilasta.
-Koska olemme nyt yhteisissä tiloissa, pystymme pitämään ovia auki useampana päivänä ja esimerkiksi kahvikupilliselle voi poiketa kuka tahansa kaupungilla käyvä ja sopia juttuhetken meidän vammaistyöntekijöiden kanssa.
Rönsyilevää ryhmätoimintaa
Näkövammaisille Myötätuulessa järjestetään erilaisia ryhmiä. Maanantaisin on kokoontunut keskustelevainen Raamattupiiri. Myötätuulen miehet kokoontuvat kahdesti kuukaudessa keskustelemaan tai ulkoilemaan. Myötätuulen torstai sisältää erilaisia alustuksia hengellisistä aiheista, hyvinvoinnista, välillä lauletaan ja onpa muutamaan kertaan tanssittukin Gospel-lattareiden tahdissa.
-Ajatuksenani on se, että Myötätuuli olisi kynnyksetön kohtaamispaikka, jonne kuka tahansa näkövammainen tai muulla tavoin vammainen ihminen voi tulla, kohdata toinen toisensa ja oppia jotakin uutta yhdessä. Työhuoneeni on tilan yläkerrassa, joten kanssani on helppo sopia keskustelusta, vaikka kahvikupin ääressä.
Lenkille yhdessä
Myötätuulen vammaistyö järjestää myös kesäiltojen kävelylenkkejä eri puolilla Tamperetta. Vapaaehtoiset suunnittelevat lenkit ja vastaavat niissä opastamisista. Lenkit ovat mahdollistaneet sen, että näkövammainen voi tulla sovittuun paikkaan joko bussilla tai taksilla, vapaaehtoinen on vastassa ja kunnon mukaan osa joukosta lähtee pidemmälle ja osa lyhemmälle lenkille vapaaehtoisen opastamana. Usein lenkin päätteeksi mennään kahvittelemaan jonnekin mukavaan kahvilaan ja saadaan nauttia yhdessäolosta.
Messuihin
Minna kuvailee messukäyntejä: – Käymme myös kirkkoretkillä Tampereen kirkoissa, jolloin vapaaehtoiset ovat vastassa kirkon ovilla, auttavat liikkumisessa, pääsyssä ehtoolliselle ja kirkkokahveille. Kirkkoretkien messuihin virret tai laulut on tulostettu piste- tai isokirjoituksella.
Vapaaehtoisuus
Vapaaehtoiset ovat tärkeä osa vammaistyötä. He ovat vastaanottamassa tulijoita, toimivat ryhmän ohjaajina, säestäjinä, apuna kahvituksissa ja ryhmien aikana heiltäkin voi kysyä lukuapua. Vapaaehtoiset toimivat myös yksittäisten vammaisten apuna esimerkiksi asioinneissa, lääkärikäynneillä, lukuapuna tai erilaisissa tapahtumissa. He ovat saaneet koulutuksen näkövammaisen ihmisen opastamiseen.
Kehittäjä
-Haluan kehittää Myötätuulen toimintaa avoimeen ja kynnyksettömään suuntaan niin, että tamperelaisilla vammaisilla sinne olisi helppo tulla.
– Seurakunta on paikka, jossa jokaisella on mahdollisuus käyttää Jumalan antamia lahjoja. Siksi olen avoin myös uusille aluille, ideoille ja osaajille. Toivon myös, että ihmiset ottaisivat rohkeasti yhteyttä elämän vaikeina hetkinä.
Korona-aika
Minna puhuu hämmästellen ja kuulostellen muuttuvassa tilanteessa, jossa myös vammaistyössä ollaan. Hän toteaakin:
-Korona jotenkin yllätti koko maan ja niin myös meidät. Jouduimme laittamaan ovet kiinni, kun Suomeen julistettiin poikkeustila. Se harmittaa, sillä tiedän, miten tärkeää jokainen henkireikä kodin ulkopuoliseen maailmaan vammaiselle ihmiselle on. Syksyn toiminta on vielä vähän hämärän peitossa.
Juttukavereita tarjolla
Moni kaipaa tänä aikana juttukaveria ja siihen tarpeeseen Tampereella avattiin näkövammaisille tarkoitettu Juttupuhelin huhtikuussa 2020. Ja se toimii edelleen. Jos joku kaipaa juttukaveria ja esimerkiksi puhelimella soittaminen on vaikeaa näkövamman vuoksi, voi olla yhteyksissä yhdessä jonkun työntekijän tai omaisen kanssa Minnaan ja pyytää soittoa juttupuhelimesta päin. Idea Juttupuhelimeen on saatu pääkaupunkiseudulta, jossa se on toiminut jo vuosikymmeniä. Vielä mahtuu mukaan soitettavien ja soittajien joukkoon, vahvistaa Ågrén!
-Hiukan epäröiden lähdin kokeilemaan myös tietotekniikan ottamista mukaan vammaistyöhön, tuumaa Minna. Lähdimme kokeilemaan, onnistuisiko Raamattupiirin kokoontuminen Teams-sovelluksen kautta. Vapun jälkeen järjestyi ensimmäinen Teams-Raamattupiiri ja kokemukset olivat niin hyviä, että päätimme jatkaa kokoontumisia verkossa, kunnes saamme jälleen tavata toisemme. Tärkeää on ollut nyt keskustelu, mutta Raamatun teksteihinkin olemme päässeet käsiksi.