Teksti: Jonna Heynke
Oravanpyörästä alkoi nousta savua. Kun korviimme kantautui tietoa järjestöistä, joiden kautta voisi päästä rauhalliselle maaseudulle töihin, päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Ei muuta kuin WWOOF:in sivulle ja jäseneksi. Järjestön kautta vapaaehtoiset ja työvoimaa tarvitsevat voivat löytää toisensa. Auttavia käsiä tarvitaan pääasiassa erilaisilla maa- ja karjatiloilla joka maanosassa. Työtä tehdään etupäässä asumista ja ruokaa vastaan yleensä 4-6 tuntia päivässä enintään kuutena päivänä viikossa.
Mieheni on jo muurarin ammattinsa puolesta kätevä käsistään. Meitä jännittikin se, löytyykö jostainpäin Saksaa maatila, joka uskaltaisi ottaa sokean hommiin.
Muutamaa viikkoa myöhemmin astelin rönttäisissä vaatteissa kohti navettaa, jossa parisenkymmentä lypsävää luomulehmää piti majaa. Olin lupautunut auttamaan iltalypsyllä, vaikken tiennyt, mitä hyötyä minusta olisi. Olin ajatellut toimia tällä Schwarzwaldin vuoristossa sijaitsevalla tilalla lähinnä pullanpaistajana ja ruuanlaittajana.
Isäntä ojensi minulle harjan ja jonkin julmannäköisen instrumentin. Lehmät kuulema tykkäävät, jos niitä harjaa ja rapsuttelee laitumella pinttynyttä likaa irti. Myös punkeista eroon pääseminen ilahduttaisi ammuja suuresti. Schwarzwaldin laitumilla punkit olivat tuonakin keväänä erityisen ahkeria kuokkavieraita. Pahimmillaan yhden lehmän kyydissä niitä matkusti navettaan jopa parikymmentä.
Lehmiä uusi tunkeilija ei ainakaan suututtanut. Kärsivällisesti ne antoivat tottumattomien käsieni tutkia, miltä eläin nimeltä lehmä näyttää. Aikuisena en ollut vielä koskaan seissyt lehmän vieressä saati karsinassa kahden ison ammujan välissä.
Harjatessani Sterni-nimisen lehmän turkkia kuului omituinen, törähtävä ääni. Ajattelin, että vieressä seisova Waldi se varmaankin ammui, kunnes päälleni ryöpsähti ämpärillinen jalostettua laitumen heinää. Nyt viimeistään olin kiitollinen rönttävaatteista ja siitä, että olin ottanut mukaan parhaimmantuoksuista shampootani.
Kädet tosin tuli kuurattua viimeistään silloin, kun isäntä neuvoi minulle kädestä pitäen, miten lypsykoneen osat pestään. Tulevina viikkoina minä jäinkin aina iltalypsyn jälkeen navettaan kuuraamaan ja suihkuttamaan. Vastuullani oli se, että aamulypsyllä kaikki olisi kiiltävän puhdasta. Maito toimitettiin Schwarzwald Milch -luomumeijeriin, jossa laadusta oltiin todella tarkkoja.
Kun eräänä iltana totuttuun tapaani harjasin lehmiä ja vahdin, ettei imemässä oleva vasikka karkaisi naapurin vatsan alle, isäntä kertoi, ettei Blümin maito toistaiseksi kelpaa meijeriin tulehduksen vuoksi. Tilan kateille koittaisivat siis kissanpäivät pitkäksi aikaa. Maito olisi kuitenkin lypsettävä käsin, jottei lypsykoneeseen pääsisi önniäisiä. Jo pikkulapsena olin unelmoinut lehmän lypsämisestä. Tässä olisi nyt lyömätön tilaisuus päästä kokeilemaan.
Isäntä haki heti lypsyjakkaran, jolle istahdin.
Lehmän utare on kuin valtava, takajalkojen edessä roikkuva pullea säkki, josta lähtee neljä nänniä. Naudan nännit ovat rakenteeltaan kuin valtavia nakkeja. Minun tottumattomilla kourillani oli tarkoitus vapauttaa Blümi maitokuormasta.
Isäntä opetti kädestä pitäen lempeän, pumppaavan liikkeen, jolla maidon saa suihkuamaan ämpäriin. Odotin saavani koska tahansa vastalauseen potkun muodossa, mutta Blümi vain seisoi tyytyväisenä paikoillaan ja antoi minun toteuttaa lapsuudenaikaista unelmaani. Isäntä totesi, että tästedes minä lypsäisin Blümin ja jätti minut hommiin. Ilman yleisöä ja kannustusta en silti jäänyt: Lauma tilan kissoja oli haistanut maidon ja pyöri ympärilläni naukuen ja moukuen. Nälkäisimmät jopa työntyivät lypsyämpärin äärelle vähääkään välittämättä siitä, että ilmassa viuhui lehmänsorkkia.
Vuohenjuustoa ja herhiläisiä
Valkoinen keppini löysi kaikkea muuta paitsi polun. Kanojen kiukkuinen kaakatus kuului kuitenkin aivan läheltä. Mennään siis vaikka ryteikön läpi, jos muu ei auta.
Laulukaskaat rätisivät. Jostain kaukaa kuului musiikkia. Ikävä kyllä ei lempikappaleeni Volare vaan jotain nykyaikaisempaa saapasmaan hittikamaa.
Kanalan ovi löytyi aivan ryteikön reunalta. Kippasin lounaalta jääneet pastanrippeet ja munankuoret kaukaloon ja koppasin ämpäristä koussikalisen jyviä niiden päälle. Sitten ämpäri käsitaipeeseen ja hakemaan maksua ruuasta. Pesässä oli sillä kertaa jopa neljä munaa, yksi niistä vielä aivan lämmin. Asettelin munat varovasti ämpäriin ja tipsuttelin kohti päärakennukselle vievää polkua.
”Sokea nainen! Mitä ihmettä tuo pari voisi täällä muka tehdä?” Vuohenjuustotilaa pyörittävät kaksi pariskuntaa olivat miettineet sitä, kun olimme mieheni kanssa ottaneet heihin yhteyttä. Halusimme nimittäin päästä hommiin myös jollekin italialaiselle maatilalle. Mieheni pääsikin heti sinuiksi satapäisen vuohilauman ja juustonvalmistuksen kanssa. Minä näyttäisin kyllä taitoni kananhoitajana. Kävin ruokkimassa tilan kanat ja hakemassa niiden munat. Tuoreita munia myytiin maatilan kaupassa vuohenjuuston ja erilaisten mehujen ja hunajan rinnalla. Seutu oli todella kaunista ja kesä upeimmillaan. Ilmassa löyhyi kukkien, tuorepastan, viinin ja grilliruuan tuoksuja.
”AU!”
Vasempaan jalkaani upposi kuuma neula. Ampiaisenpistot jäivät tälle infernolle toiseksi. Kaiken lisäksi tuo jokin riippui yhä kiinni ihossani. Löysä housunlahje oli ilmeisesti ollut önniäiselle kuin imeläntuoksuinen houkutuskuja.
Mutta munat olivat yhä ämpärissä, ja niitä ei saanut pudottaa!
Astelin keppiä vispaten kohti turvasatamaa. Sisälle päästyäni asetin munaämpärin varovasti lattialle. Kauniit, vasta munitut munat pääsivät myyntiin ja minä eroon valtavasta herhiläisestä, joka oli jättänyt jalkaani muistoksi kunnon kutinakuhmun.
Siitä alkaen olimme osa perhettä. Mieheni hoiti vuohia, minä kanoja. Nautimme joka päivä itsetehtyä tuorepastaa erilaisten lisukkeiden ja viinien kera ja istuimme iltaa pitkän, italialaisen kaavan mukaan.
Ponnistelu kohti unelmien täyttymystä voi usein olla raskasta. Erilaiset irtiotot, kuten vaikkapa vapaaehtoistyö maatiloilla, voi tuoda elämään aivan uudentuoksuisia tuulahduksia. Vaikka tällainen irtiotto voi viivästyttää maaliin pääsyä, se voi luoda aivan uudenlaisia juoksuratoja, joista ei ennen ole tiennytkään.
Vapaaehtoistöitä maatiloilla voi etsiä esimerkiksi järjestöjen WWOOF ja HelpX kautta.