Teksti: Pasi Päivinen
Minusta tuli kotipuutarhuri äitini innoittamana. Lapsena en juurikaan osallistunut puutarhatöihin, mutta seurasin tarkasti äitini työskentelyä ja ihailin hänen kättensä jälkeä. Kiinnostukseni puutarhan hoitoon heräsi nuorena aikuisena, kun muutin lapsuuden kodistani opiskelemaan Helsinkiin ja asumaan ankeisiin kerrostalo-olosuhteisiin. Matkustin Helsingistä jokaisena kesäviikonloppunavanhempieni luo, jotta pääsin tekemään puutarhatöitä äitini kotipuutarhassa sekä vapaa-ajan asunnolla. Se ei kuitenkaan riittänyt tyydyttämään puutarhanhoitotarpeitani, sillä halusin ikioman puutarhan, josta haaveilin iltaisin kerrostaloasunnossani. Työelämään siirryttyäni ja aikani Helsingissä sekä ulkomailla asuttuani satuin saamaan työpaikan aluehallintovirastosta kotikaupungistani Joensuusta, josta hankin omakotitalon ja pääsin laittamaan omaa puutarhaa. Valitettavasti puutarhani rakentaminen jäi pahasti kesken, koska työni aluehallintovirastossa päättyi. Myin omakotitaloni ja tie vei töitten perässä takaisin Helsinkiin.
Kytevä puutarhakipinä
Kerrostalossa tuntui ahdistavalta ja minun oli päästävä joka päivä kävelylle puistoon. Toukokuun iltoina oleilin tuntikausia mm. Roihuvuoren kirsikkapuupuistossa, jossa oli nautinnollista viettää aikaa kirsikan kukkien puhjettua. Puolestaan kesäkuussa kävin iltaisin kävelyllä Haagan alppiruusupuistossa ruusujen kukinnan aikaan. Vaikka puistoissa kävely ja kukkien katselu oli nautinnollista, se ei riittänyt, sillä halusin päästä möyrimään omaan puutarhaan hoitamaan omia kasveja. Äitini puutarhan hoito hänen kodissaan ja vapaa-ajan asunnolla viikonloppuvierailuilla ja kesälomilla ei myöskään korvannut omaa puutarhaa, sillä halusin tehdä oman näköiseni puutarhan ja huolehtia sen hoidosta itsenäisesti.
Oma puutarha
Runsaat viisi vuotta sitten aloin kuumeisesti miettiä mahdollisuuksia päästä luomaan omaa puutarhaa. Tutkin Helsingin siirtolapuutarhatarjontaa, mutta kohdalle ei osunut sopivaa palstaa. Seuraavaksi etsin vapaa-ajan asuntoja, mutta itseäni miellyttävää kohdetta ei vain valmiina löytynyt ja siirryin katselemaan tontteja. Nyt tärppäsi, kun kohdalle osui kallioinen metsän peittämä tontti suuren ja puhtaan järven rannalta palvelujen läheltä keskeltä Itä-Suomea. Nopeana päätöksentekijänä ostin tontin siltä seisomalta, jotta pääsisin luomaan unelmieni puutarhaa.
Kun metsäkone vielä poisti puustoa tontilta, kaivoin jo monttuja ja istutin ensimmäiset vaahteran taimet tontin laidoille. Tein maansiirtotöitä lapiolla ja nautin mullassa möyrimisestä täysin siemauksin. Ensimmäinen kesä kului pääosin huvilan rakennustöissä, eikä aikaa tai voimia puutarhatöille tahtonut riittää, mutta toisena kesänä pääsin jo luomaan toden teolla omaa puutarhaa.
Aistiparatiisi
Puutarha tuottaa parhaimmillaan elämyksiä kaikille aisteille. Halusin luoda puutarhastani moniaistillisen harmonisen kokonaisuuden luontoa kunnioittaen. Värit ja tuoksut vaikuttavat tutkitusti mielialaan, mistä syystä olen istuttanut puutarhaani runsaasti erivärisiä tuoksuvia kukkia ja pensaita. Haptisuus on myös osa kokonaisvaltaista puutarhakokemusta näkövammaiselle. Tästä syystä jätin esimerkiksi upeita louhittuja kivenlohkareita viemärilinjan räjäytyksen yhteydessä tontilleni ja siirrätin kaivinkoneella niitä sopiville paikoille eri puolille puutarhaani koristeeksi. Kivet ovat ikuisia ja niiden järkähtämättömyys luo upean kontrastin juurella kasvaville kukille ja pensaille. Auringossa lämmennyttä kiveä on mukava koskettaa ja istua sen laella mietiskelemässä maailman menoa teekupin kera puutarhasta nauttien. Kivillä ja puilla on syvällinen merkitys erityisesti Japanissa, jossa puutarhoissa aika tehdään näkyväksi sammaloituneilla kivillä ja vanhoilla puilla. Se luo perspektiiviä elämään, sillä ihmisen elämä on lyhyt, mutta luonto koetaan iättömäksi.
Tonttini koostuu tasaisesta nurmen peittämästä savimaasta takaosassa, laakeasta kalliosta keskiosassa ja kuivasta loivasti rantaan viettävästä rinteestä etuosassa. Tämä on vaikuttanut ja vaikuttaa jatkossakin puutarhani kasvivalintoihin. Tontin reunoille olen istuttanut runsaasti lehtipuita: lehmuksia, vaahteroita, pilvikirsikoita, Terijoen salavia sekä syreenejä, jotka ovat kasvaneet erittäin nopeasti ja peittävät jo näkyvyyden naapuriin. Suuren järvenselän rannalla on liian viileät olosuhteet kirsikkapuille, mutta olen korvannut ne pilvikirsikoilla, jotka menestyvät ja niiden kukat ovat upeita kuten kirsikkapuidenkin. Puutarhan hoidossa on otettava huomioon olosuhteet ja tehtävä kompromisseja, joten istutin pilvikirsikoita, koska en halua palelluttaa rakastamiani kirsikkapuita.
Tontillani on myös mäntymetsäsaareke, johon olen istuttanut kärhöjä ja muutamia alppiruusuja, joita aion lisätä vähitellen tulevina vuosina. Tavoitteena ei ole kilpailla Haagan rodopuiston kanssa. Puutarha ei ole puutarha ilman alppiruusuja, vaikka niiden hoito on hieman työlästä, mutta ehdottomasti kaiken vaivannäön arvoista. Ruusut ovat yksi suosikkikukistani, joten olen istuttanut niitä eri puolille puutarhaa mm. keltaisia samettiruusuja kallion koloon, josta muodostuu upea kontrasti jylhän kallion kanssa. Puolestaan syyshortensiat ja lumipallot ovat ihastuttavia, jotka sointuvat hyvin yhteen pallotuijien kanssa rinteessä huvilani päärakennuksen sisäänkäynnin ympärillä.
Puutarhassa oleellista on se, miltä siellä näyttää, tuoksuu ja tuntuu. En muista kaikkien kasvien nimiä, latinalaisista nimistä puhumattakaan. Vaikka monissa asioissa olen teoreetikko, puutarhan hoidossa olen täysin käytännön ihminen. Saan puutarhan hoidosta valtavasti mielihyvää. Huumaannun kukkaloistosta ja flandeeraan eri puolilla puutarhaani, missä milloinkin kukkii ja ihailen kätteni töiden jälkeä hengittäen raikasta järvi-ilmaa.
Kokemukseni perusteella puutarhan hoito onnistuu näkövammaiselta hyvin. Minulle on tärkeää hoitaa puutarhaani itse, enkä salli kenenkään tehdä asioita puolestani. Mitään ei saa muuttaa tai siirtää, koska kasvien hoitotuntuma katoaa, jos joku muu sorkkii puutarhaani. Vaikka puutarhan hoito voi tuntua toisinaan yksinäiseltä puurtamiselta, harrastuksessa on myös sosiaalinen puoli. Vaihtelemme taimia äitini ja ystävieni kanssa tavoitteena mahdollisimman omavarainen tuotanto. Kasvatan talvisin taimia sisätiloissa tavoitteenani istuttaa joka kevät vähintään neljä uutta kasvia ja saada ne menestymään. Toki kaupastakin olen muutamia puita ja pensaita joutunut ostamaan, kuten omenapuut, Mongolian vaahteran, ja yksivuotisia kesäkukkia. Mongolian vaahteran halusin puutarhaani sen uskomattoman kauniin syysvärin vuoksi. Puolestaan jaloangervot ovat kukkivista pensaistani kauneimmat, jotka olen kasvattanut itse.
Pidän kaikista kasveistani, kustakin eri syystä. Esimerkiksi pidän kuunliljoista, koska niissä on kauniit lehdet ja ne ovat helppohoitoisia. Dalioissa ja miekkaliljoissa (gladiolukset) on häikäisevän kauniit kukat, mutta ne ovat kauniit myös kukinta-ajan ulkopuolella, sillä molempien kukkien lehdet ovat upeat. Säilytän dalioiden ja Miekkaliljojen juuripaakut talven yli autotallissa, joka kevät istutan ne uudelleen ja ne kasvavat yli metrin mittaisiksi syksyyn mennessä. Järven rantaan istuttamistani syreeneistä ja kultapalloista pidän siksi, koska ne ovat kauniita hyväntuoksuisia kasveja ja houkuttelevat perhosia, joten teen niiden avulla perhospuutarhan, jotta voisin vaikeasti heikkonäköisenä nähdä värikkäitä ja kauniita perhosia.
Ikuisesti keskeneräinen
Puutarhani ei valmistu koskaan ja juuri siinä onkin puutarhanhoitoharrastuksen suola. Laajennan sitä vaiheittain, teen pieniä muutoksia ja kokeiluja. Tänä kesänä aion laittaa tontin karuun kulmaan Lapin akilleijan kaveriksi kotkasiipeä, jonka tiedän tulevan toimeen varsin vähällä. Se kasvaa jopa pelkässä kivituhkassa. Lapin akilleijan sain äidiltäni, joka oli saanut sen Lapin matkan yhteydessä tuttavaltaan Sevettijärveltä.
Puutarha voisi tuottaa mielihyvän ohella satoakin. Tällä hetkellä minulla on vain muutamia marjapensaita ja kaksi omenapuuta, Heta ja Pirjo, jotka antoivat jo omenia viime syksynä. Tänä vuonna sato jää saamatta, sillä hirvet vierailivat puutarhassani talvella syöden omenapuiden latvat. Koska oleskelen pääasiassa pääkaupunkiseudulla ja puutarhani on usean sadan kilometrin päässä, se tarkoittaa aktiivista matkustamista, sillä haluan pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta. Liian vaikeahoitoista puutarhasta ei kuitenkaan pidä tehdä, mutta vadelmia kaavailen istuttavani seuraavaksi, sillä ne ovat verrattaen helppohoitoisia.
Puutarhan hoito on lisännyt onnellisuuttani merkittävästi ja kannustan jokaista vähänkään siitä kiinnostunutta aloittamaan puutarhaharrastus vaikka istuttamalla puu. Kuten tunnettu kiinalainen sananlasku kuuluu: ”jos haluat olla onnellinen loppuelämän, istuta puu. Toinen kiinalainen sananlasku kuuluu: ”vain puutarhanhoito on tärkeää, eikä sekään ole niin kovin tärkeää?” Erittäin tärkeää on kuitenkin hoitaa juuri sitä ”salaista puutarhaa”, josta Bruce Springsteen laulaa Secret Garden-kappaleessaan.