Kuvailutulkkauskäsikirjoitus: Eija Paasu ja Sari Rajala
Sarjakuva koostuu viidestä ruudusta. Puhekuplat on kirjoitettu hiukan vasemmalle kallistuvilla tikkukirjaimilla. Sarjakuvan yläpuolella on mustat pyöreät lasit, sitten teksti Mauri & Mustis ja perässä neljä tassunjälkeä.
Mauri on mustatukkainen, normaalivartaloinen mies, jolla hiukset ovat keskeltä päätä kuin kukonharja. Hänellä on kookas soikean mallinen pottunenä, suurehkot korvat ja hän käyttää pyöreitä mustia laseja. Isosta suusta näkyy puhuessa tasainen hammasrivi. Kaula on suhteessa muuhun vartaloon hyvin ohut. Mauri käyttää valkoista keppiä oikeassa kädessään.
Mustis on väriltään musta keskikokoinen koira. Pää on muuten vaalea, mutta päälaki on musta. Yläleuka on korostuneen suuri alaleukaan verrattuna ja kirsu on soikeahko musta pallo. Silmät ovat suuret ja pyöreät. Häntä ja sivuille sojottavat kapeat mustat luppakorvat ovat muutamalla vekillä. Hännän ja korvien päät ovat pallomaiset, kuten myös vartalo. Kaula on ohut, jossa on paksu ylisuuren näköinen kaulapanta.
Ensimmäinen ruutu, joka on koko sivun levyinen
Mauri ja Mustis kävelevät nurmikkoon rajautuvalla hiekkatiellä kuvan oikeaa reunaa kohti. Pilvetöntä taivasta vasten näkyy jokunen kuusi, pensaita ja vasemmassa reunassa osa kerrostalosta. Maurilla on yllään liila takki, musta baskeri ja sinertävä kaulahuivi rennosti kietaistuna kaulan ympärille. Oikeassa kädessä on valkoinen keppi ja vasemmalla hän pitää valjaista kiinni.
Mauri ja Mustis ovat juuri ohittaneet heitä vastaan tulleen naisen, joka taluttaa flexillä koiraansa. Leveästi hymyilevällä naisella on olkapäille ulottuvat kullan keltaiset hiukset ja hän on pukeutunut punaisiin. Isolla vaalealla kiharaturkkisella koiralla on liivi, jonka kyljessä on kärjellään oleva kolmiomerkki.
Reippaasti astellessaan katse kääntyneenä Mauriin päin Mustis kertoo: ”Äsken tuli vastaan nuori nainen, ja koira jolla oli sininen liivi.”
Toinen ruutu
Mustis on keskellä kuvaa yläosa näkyen sinitaivas taustana. Maurista näkyy vain valjaista kiinni pitelevä käsi. Seisahtunut Mustis katsoo Mauriin päin silmät innostuksesta pyöreinä ja sanoo: ” Taisi olla diabeetikko ja hypokoira, joka haistaa jos verensokeri laskee tai nousee liikaa ja osaa varoittaa omistajaa”.
Kolmas ruutu
Mauri ja Mustis ovat kuvan alareunassa kumpikin osittain näkyen. Mauri seisoo vasemmalla ja Mustis oikealla pää kääntyneenä taaksepäin. Suu iloisen leveässä hymyssä Mauri sanoo: ”Koirien hajuaisti on kyllä hämmästyttävä. Haistatko sinä minun verensokeritasoni?” Silmät lurpallaan ja suu anteeksipyytävästi raollaan Mustis vastaa: ”En ole varma, en ole saanut koulutusta
asiaan.”