Teksti: Rauni Laihonen
Fysioterapeutti Iiris Aittola työskenteli Näkövammaisten Kulttuuripalvelussa sihteerinä 2000-luvun vaihteessa kolme vuotta. Sen jälkeen hänen polkunsa erkani sieltä ja hän palasi takaisin fysioterapeutin työhön. Kulttuuri jäi kuitenkin hänen elämäänsä tärkeänä osana. Hän on intohimoinen laulaja ja laulun opiskelija.
Musiikkiharrastuksen lisäksi hänen vapaa-aikansa kuluu perheen parissa, liikuntaharrastuksissa ja käsitöissä. Lauluillaan Iiris haluaa välittää kuulijalle tunnetta. Hän sanoo, että eri ihmisille sama laulu voi merkitä eri asioita. Esimerkiksi joku voi laulun kuullessaan muistaa häät ja toinen hautajaiset. Musiikki on loistava tapa päästä yhteyteen omien tunteidensa kanssa.
– Ei se että kuulijat tulevat kuuntelemaan minua, vaan jos lauluni herättää tunteita, olen tyytyväinen, kiteytti Iiris.
Ole mitä voit, ellet voi olla mitä haluat!
Iiris on lähtöisin Lappeenrannasta ja asuu tällä hetkellä Nurmijärvellä aviopuolisonsa, Veli-Matti Aittolan ja kahden poikansa kanssa.
Perheeseen kuuluu myös Veli-Matin kaksi lasta aikaisemmasta avioliitosta.
– Kumpikin poikani pitää musiikista. Vanhempi opiskelee pianonsoittoa ja nuorempi laulaa mutta ei julkisesti.
Pienestä asti laulaminen on ollut Iirikselle tärkeää. Hän lauloi aina automatkoilla ja saatuaan ensimmäisen nauhurin hän äänitti kaikki kasetit täyteen lauluja ja kertomuksia. Niitä on vieläkin tallessa.
– Koulussa ollessani pyrin musiikkiluokalle. Pisteet olivat hyvät, mutta minua ei otettu näkövamman takia, vaan sanottiin, että tämä koulu ei ole erityistapauksia varten. Sisareni Niina Keitel pääsi musiikkiluokalle.
Hänestä tuli myöhemmin oopperalaulaja. Niina soitti musiikkiopistossa lapsena pianoa ja minä klarinettia. Nuorena lauloimme paljonkin yhdessä.
Musiikkikurssilta se alkoi
Näkövammaisten Kulttuuripalvelun musiikkikurssilla Iiris aloitti laulun opiskelun. Hän osallistui niihin useana vuonna ollessaan kulttuurisihteerinä ja jo ennenkin. Opettajana toimi Salla Talvi. Tämä sai oppilaansa innostumaan ja jatkamaan lauluharrastusta kurssin jälkeenkin.
Lasten syntymän jälkeen Iiris piti parin vuoden tauon. Sitten innostus taas tuli. Hän hakeutui paikalliseen kuoroon, Too Many Sistersiin.
– Saadakseni rohkeutta laulaa jälleen menin Nurmijärvellä musiikkiopistoon. Suoritin kaksi tutkintoa kevyestä laulusta 1/2 ja 2/2. Tällä hetkellä opettajani on Anna Kemppainen ja teen pikkuhiljaa d-tutkintoa kevyestä musiikista.
Kevyen musiikin tutkintoon kuuluu kansanmusiikki, musikaali eli näyttämömusiikki, poprock, heavy, reggae, jazz, blues ja iskelmä. Iiris haluaa oppia laulamaan eri laulutyylien mukaista äänenkäyttöä ja fraseerausta.
Esimerkiksi iskelmässä ja jazzissa fraseeraus poikkeaa hyvin paljon toisistaan.
– Se on mielenkiintoista ja kiinnostavaa on myös rikkoa omia rajojaan. Tällä hetkellä olen kiinnostunut bluesista ja jazzistakin. Olen menossa jazz-blues laulukurssille, joka järjestetään Nurmijärvellä.
Laulut Iiris opettelee kuuntelemalla. Mustavalkoisesta nuotista hän pystyy lukemaan melko huonosti ja silloinkin vain joko sanat tai nuottimerkinnät kerrallaan. Yleensä ensin hän ottaa haltuun sävelen ja sen jälkeen sanat.
– Tällä hetkellä opiskelen Nurmijärvellä lasten ryhmässä musiikin perusteita. Olen vanhin oppilas ja vanhempi kuin opettaja!
Hyviä kokemuksia
Syyslukukauden päätteeksi ennen joulua musiikkiopiston opettaja järjesti oppilaskonsertin. Iiris kertoo, että oli ihanaa kuunnella kollegoiden esityksiä. Kun itsekin on opiskellut laulua, nauttii hyvin paljon heidän tulkinnoistaan. Ne herättävät tunteita.
– Omalla kohdallani konsertissa tuli mahtava tilanne, kun sain laulaa poikani tekemän kappaleen hänen toimiessaan pianistina. Säveltäjä oli hyvin tarkka, miten laulu piti esittää. Poikani on säveltänyt ja sanoittanut useampiakin lauluja, iloitsee ylpeä äiti.
Jazz vei mukanaan
Laulutunti on aika jännittävä tilanne. Siinä on se, että uskaltaisi antaa mennä, ettei olisi liian kontrolloiva. Tunnilla pitää miettiä ja ajatella toisella tavalla kuin esiintyessä, jolloin pitää keskittyä koko kapasiteetilla. Vaikka opettaja on aivan ihana, niin tilanteena oppitunti on jännittävä.
– Minulla on ollut sellaisia opettajia, jotka ovat kaivaneet uusia ulottuvuuksia minusta esiin. Muutamia kertoja olen itsekin hämmästynyt, että tuollainen ääni lähti. Laulutunnin pitää olla kivaa harrastamista,
Iiris pitää tärkeänä käydä eri opettajilla. Rohkeasti kannattaa kokeilla erilaisia lauluja. Jazzia kohtaan Iiriksellä on ollut suuri inho, mutta nyt hän pitää siitä. Kurssitutkintoa varten oli pakko tutustua jazzmusiikkiin.
– Ensin kävin naama irvessä kuuntelemassa jazzia. Kerran istuin konsertissa, jossa soitti saksofonisti ja aivan yhtäkkiä ikään kuin herätys tuli, että tämä on ihanaa. Siinä tajusin jazzin olevan tunnetta.
Sama oli blues, ja mitä vanhempi blueslaulaja on, sitä uskottavampi hän on. Iiriksen mielestä opiskelussa tai esiintyessä iloa ei saa unohtaa. Jos joutuu esittämään sellaisen kappaleen, joka ei itseään inspiroi, siihen on löydettävä uusi näkökulma.
Esiintymisiä
Iiris keskustelee Veli-Matin kanssa lauluista ja musiikista aika usein. Veli-Matti on harrastanut musiikkia 16-vuotiaasta lähtien. Hän laulaa ja soittaa kitaraa sekä bassoa ja rumpuja. Heillä on kotona erilaisia soittimia koko huoneen täydeltä. Välillä koko perhe kokoontuu musiikkihuoneeseen soittamaan yhdessä.
– Olemme Veli-Matin kanssa yhdessä Musage duo. Esiinnymme erilaisissa tilaisuuksissa muun muassa syntymäpäivillä ja säestämme yhteislaulutilaisuuksissa. Lasten synttäreillä olemme esiintyneet, mutta omien lasten juhlissa ei saa laulaa, koska se on heidän mielestään noloa.
Nuottiöljykriisi-bändin solistina Iiris esiintyy firmojen juhlissa ja kaikenlaisissa tilaisuuksissa, joihin bändiä halutaan. Viime vuonna he keikkailivat pari kertaa Näkövammaisten liiton Iiriksen Pimé Caféssa.
– Se on kiinnostava ympäristö. Pimeässä esiintyminen on aivan erilaista kuin valoisassa. Yleensä yritän ottaa kontaktia yleisöön ja yritän sitä myös pimeässä vaikkapa tanssimalla. Itse kuulen yleisön reaktioita. Pimeässä tilassa omalle esiintymiselle on rauha, kun tietää, ettei kukaan katso eikä näe minua. Se on ihanaa vaihtelua, luonnehti solisti.
Kerran Iiristä pyydettiin esiintymään kirkkoon jazzmessuun, mutta se ei sopinut hänelle silloin. Nyt haaveena on saada laulaa tämän vuoden aikana messussa. Hän on aikaisemmin esiintynyt kirkossa ristiäisissä ja tietää, kuinka ihanaa siellä on laulaa.
Oopperasta jazziin
Iiris käy hyvin monipuolisesti erilaisissa konserteissa. Oopperaan hänellä on ollut ilo tutustua sisarensa kautta.
– Olen menossa tänä keväänä Tampereelle kuuntelemaan Carmenia, jossa Carmenin osan laulaa Niina. Klubeilla käyn blues- ja jazz-musiikin konserteissa. Yhtä hyvin kelpaavat klassinen musiikki kuin heavykin.
Iiris on käynyt lapsensa kanssa myös rap-konsertissa. Nyt nuorilla on rap, jossa on sanomaa ja rytmiä. Siinä musiikissa ei ole mitään pahaa, mutta henkilökohtaisesti Iiris ei rappia ja konemusiikkia ymmärrä.
– Itse kuuntelin mielelläni heavy metallia lapsena. Se toi voimaa. Aina kun musiikki on hyvää, sitä on kiva kuunnella.
Kilpailujakaan Iiris ei ole unohtanut. Laila ja Olavi -laulukilpailuihin hän osallistui kolme kertaa ja pääsi semifinaaliin asti. Kokemuksena se oli hänestä mukava.
Liikuntaharrastuksia vino pino
Jääkiekko on uusi laji näkövammaisille Suomessa ja koko Euroopassa. Ensimmäinen kokeilu järjestettiin liikuntakeskus Pajulahdessa tammi-helmikuun vaihteessa 2020.
– Halusin mennä kokeilemaan lajia, jota Kanadassa on pelattu jo jonkin aikaa. Meitä jääkiekosta kiinnostuneita ja ehkä hieman ennakkoluuloisiakin osallistujia oli Pajulahdessa noin 40, joista suomalaisia 26, kertoi Iiris. Kaksi valmentajaa tuli Kanadasta ja sieltä saapui myös kaksi pelaajaa.
Jääkiekkokärpänen puri
Näkövammaisten pelissä kiekko on kuin peltipurkki, jonka sisältö helisee ja kilisee. Sääntöjen mukaan ei saa taklata ja kiekko on syötettävä ja laukaistava mahdollisimman siististi. Kun mennään vastustajan alueelle, pitää olla yksi syöttö ennen kuin voi yrittää maalia.
Sokeat toimivat maalivahteina. Suurin osa pelaajista oli heikkonäköisiä.
Osallistujajoukko koostui kaikenikäisistä. Harjoituksissa kaikki olivat yhdessä, mutta pelissä porukka jaettiin kahteen ryhmään. Ihan pienimmillä lapsilla oli oma pelinsä.
– Yksi harjoitus oli sellainen, jossa otettiin ensin vauhtia ja siitä mentiin polvilleen liukuen eteen päin, josta noustiin mahdollisimman nopeasti ylös. Suojukset olivat tarpeen. Se oli hirmu hauskaa.
– Pelaaminen oli kunnon pelaamista. Minutkin kaadettiin kaksi kertaa. Huvitti vain, kun tämä kaataja pyysi anteeks, anteeks, anteeks. Varusteet olivat todella tarpeen.
Jatkoa tulossa
Kanadassa ja Yhdysvalloissa on maajoukkuetoimintaa ja nyt kanadalaiset heittivät haasteen, että he haluaisivat pelata Eurooppaa vastaan. Iiris tuumi, että pitää katsoa, mitä saadaan aikaan. Yksi vuoro on jo varattuna jäähallista harjoituksia ja pelaamista varten.
– Minulla oli kauheat ennakkoluulot, mutta nyt kyllä puri jääkiekkokärpänen. Tykkäsin ihan hirveästi. Niin paljon innostuin, että kävin heti ostamassa mailan ja hokkarit, tunnustaa urheilija.
Kultamitalisti
Maalipalloa Iiris pelasi maajoukkueessa vuodesta 1987 vuoteen 1996.
– Meillä oli silloin menestyvä joukkue. Saimme paralympialaisista kultaa vuonna 1992 ja hopeaa 1996. Kymmenen vuoden tauon jälkeen maalipallo veti taas mukaansa, jolloin joukkueemme kilpaili Euroopan-mestaruuskilpailuissa, muisteli pelaaja. Lapsena ja nuorena Iiris ratsasti ja tanssi balettia ja jazzia sekä taitoluisteli.
Opiskeluaikana hän nyrkkeili ja harrasti uppopalloa.
– Nykyään käymme Veli-Matin kanssa ahkerasti lavatansseissa. Uinti kuuluu myös tärkeänä osana elämääni.
Käsityötaitoa
Kaiken tämän muun lisäksi Iiris ehtii käydä kutomassa mattoja Klaukkalassa Taitouusimaassa. Hän toteuttaa kiertotaloutta leikkaamalla itse kaikki vanhat lakanat ja vaatteet ja kutoo niistä mattoja.
– Olen tehnyt omaan kotiini kaikki matot. Saan toisinaan tilaustöitä ja kudon muillekin ja myyn niitä, kertoo yrittäjä-äiti todeten vielä, ettei tekeminen lopu.
Iiris kirjoitti vuonna 1991 Lappeenrannassa ylioppilaaksi. Sen jälkeen hän haki opiskelemaan yliopistoon. Aluksi hänestä piti tulla uskontotieteilijä humanistisesta tiedekunnasta, mutta opiskelu keskeytyi.
– Harrastin yliopisto-opiskelua. Tein aproja psykologiasta, kasvatustieteistä, sosiaalipsykologiasta ja kulttuurihistoriasta. Nykyistä hoitotyötä ajatellen opinnot eivät menneet hukkaan.
Järjestöpuolella Iiris aloitti silloisen Näkövammaisten keskusliiton nuorisotoimikunnassa. Hän toimi järjestössä noin 20 vuotta. Fysioterapia-alan Näkövammaiset ry:n puheenjohtajan pestiä hän hoiti viisi vuotta alkaen vuodesta 2003.
Iiris ja Veli-Matti Aittola tekevät samaa työtä, mutta kummallakin on oma yrityksensä.
Iiris Aittola fysioterapeutti 1997, Vodder-lymfaterapeutti 2005, Voice massage, teippaus, osteopaattinen mobilisoiva hieronta.