Teksti: Gyöngyi Pere-Antikainen
Syyskuun loppu: Helsingissä sade piiskaa ikkunoita, valmistaudutaan lähestyvään talveen. Pieni ystäväporukkamme viettää 12 päivää syksyä paossa Unkarissa, pääosin Budapestissä ja sen lähiympäristössä.
Matkamme huipentuu kylpyläkaupunki Hévíziin. Olimme käyneet Budapestin kuuluisissa kylpylöissä, mutta Hévíz – se on jotain aivan erilaista, lupasin suomalaisille ystävilleni.
Lähdemme Budapestistä linja-autolla kohti länttä. Kiidämme moottoritietä ohi Budan kauniina siintävien vuorien, peltomaisemien ja laajojen viljelysalueiden, kunnes ikkunoista vilahtaa Keski-Euroopan suurin järvi, Balaton.
Balaton-järvi on sekin suomalaisturisteille eksoottinen elämys, niin paljon se poikkeaa siitä, millaiseksi suomalaiset järviä mieltävät. Balaton on pitkä ja matala järvi, jonka pohjoisranta on kukkulaista ja eteläranta tasaista maastoa. Järven vesi saa omaleimaisen turkoosin värinsä sen sisältämistä mineraaleista ja eliöistä. Ranta on miltei täyteen rakennettu uimarantoja, hotelleja, kesämökkejä ja satamia; se on kuin valtava ja monipuolinen vesipuisto ja huvittelukeskus – vain noin kymmenesosa rantaviivasta on jokseenkin luonnontilassa. Järven lomakaupungit tulivat lähihistoriassa kuuluisiksi länsi- ja itäsaksalaisten sukulaisten ja ystävien harvinaisina hyväksyttyinä tapaamispaikkoina.
Kolmituntinen matka jatkuu pitkin Balatonin rantaviivaa järven länsipuolelle. Keszthelyin kaupungista enää kivenheiton päästä on päämäärämme, Hévízin pikkukaupunki ja Hévíz-järvi.
Hévíz-järvi on maailman toiseksi suurin vulkaanisperäinen termaalinen vesiallas, ainoastaan Uuden-Seelannin Lake Tarawera on suurempi. Ovaalinmuotoisen ja alaspäin suppilomaisen järven koko on 4,44 hehtaaria ja syvyys 38 metriä. Suppilon pohjukassa on vuonna 1975 löydetty Amphora-saliksi nimetty luolasto, jossa vesi yhdistyy noin kymmenestä eri lähteestä. Näiden lähteiden vesien lämpötila vaihtelee 23-asteisesta 42-asteiseen ja järveen pulppuava valtava vesimäärä on kokonaislämpötilaltaan keskimäärin 32-asteista. Radioaktiivisen hiilen isotooppitutkimukset ovat osoittaneet, että järven lämpimien lähteiden vesien ikä sen suodattumisesta miltei koko Länsi-Unkarin maaperän ja kallioiden läpi järveen pulpahtamiseen asti on 10-12 tuhatta vuotta, kylmät lähteet ovat puolet ”nuorempia”.
Kesällä järven veden lämpötila saattaa nousta jopa 38 asteeseen, eikä se laske talvellakaan alle 24 asteen. Järven koko vesimäärä vaihtuu kahdessa vuorokaudessa, sillä maanalaisesta kraaterista virtaa vettä noin 30-40 tuhatta litraa joka minuutti. Järven yllä leijuva puolentoista metrin paksuinen höyrykerros estää veden jäähtymisen talvella.
Jos tutkii järven veden pintaa tarkemmin, huomaa sen olevan jatkuvassa liikkeessä tyynimpinäkin hetkinä. Tämä johtuu toisaalta maan alta valtavalla voimalla syöksyvästä vedestä, toisaalta veden pinnan ja ilman välisestä lämpötilaerosta: viileämmän ilman vaikutuksesta pintavesi viilenee hieman ja sen tilavuus kasvaa, joten se painuu syvemmälle, samalla koko suppilon vesimäärä pyörii hitaasti myötäpäivään kohti rantoja. Tämän kaksoisliikkeen seurauksena järven lämpötila pysyy kauttaaltaan tasaisena ja veden sisältämät mineraalit ja muut vaikuttavat ainesosat jakautuvat tasaisesti. Tällä ainutlaatuisella veden liikkeellä on oma myönteinen, rauhoittava vaikutuksensa kylpijöiden elimistöön, se tuntuu kevyenä hierontana.
Unkarin ja Neuvostoliiton välinen alumiinin tuotantoon tähdännyt sopimus johti 70-luvulla melkein Hévíz-järven tuhoutumiseen: lähialueiden bauksiittikaivokset pumppasivat järven vedenottoalueiden pohjavettä siinä määrin, että Héviz-järveen nousevan veden määrä painui 80-luvun loppuun mennessä alle puoleen aikaisemmasta ja veden lämpötila alkoi myös laskea. Järjestelmänmuutoksen jälkeen kaivokset suljettiin ja järveen pulppuavan veden määrä on alkanut nousta, se on nykyisin noin 410 litraa sekunnissa.
Järven parantava vaikutus oli tunnettu jo roomalaisten aikaan ja ensimmäinen kirjallinen maininta kylän nimestä, joka tarkoittaa kuumaa vettä, on 1300-luvulta. Varsinainen kylpyläkulttuuri alueella on kuitenkin alkanut kehittyä vasta 1700-luvulla, kun kreivisuku Festetics, jonka upea linna on naapurikaupunki Keszthelyin ykkösnähtävyys, rakennutti järvelle uivia kylpyveneitä. Järven nykyiset kylpylärakennukset ovat pääosin 1920-30-lukujen peruja, tosin osin uudelleenrakennettuina tulipalon jäljiltä.
1800-luvun lopussa eräs akateemikko-tutkimusmatkailija istutti järveen Intiasta tuotuja punaisia pitkävartisia lootuskukkia, ne koristavat edelleen järveä erikoisine syklaaminvärisine kukkineen. Kukat kohoavat hieman veden pinnan yläpuolelle, ne avautuvat iltamyöhään sulkeutuakseen jälleen seuraavana aamupäivänä. Pienin valkoisin kukin kukkiva lumme on sen sijaan järven monien lumpeiden joukossa ainoa todistetusti alkuperäislaji. Järven kraatterin pintaa peittää puolentoista metrin syvyydestä aina lähdeluolan suulle asti kerros bakteriaalisia eliöitä, joilla on tärkeä roolinsa veden parantavassa vaikutuksessa. Rikkibakteereiden aineenvaihdunta varmistaa järviveden rikkitasapainoa, eräät bakteerikannat takaavat veden antibioottisen ja desinfioivan vaikutuksen ja järvessä elää vasta viime aikoina löydetty mikroeliökanta, joka selluloosaa ja valkuaisia hajottamalla myötävaikuttaa järven erityisen parantavan mudan muodostukseen. Järven kala- ja hyönteiskanta on varsin monipuolinen. Läheisen Vähä-Balatonin suojeltujen suoalueiden rikas lintukanta näyttäytyy myös Hévíz-järven ympäristössä.
Hévízin kaupungin asukasluku on vain noin 5.000, mutta matkailijoiden yöpymiskertojen suhteen tämä pieni kaupunki on Budapestin jälkeen Unkarin toiseksi suurin yksittäinen turistikaupunki, majoittuvia matkailijoita Hévízissä käy noin miljoona vuodessa.
Saavuttuamme linja-autoasemalle kiipeämme rinnettä majapaikkaamme, joka on tällä kertaa muutaman huoneiston pieni pensionaatti kauniin puutarhan keskellä. Huoneisto on hyvin varustettu, erittäin siisti ja tyylikäs. Meillä jokaisella on oma makuuhuoneemme – ja kaikki tämä naurettavan edullisesti. Olemme hieman harmissamme, sillä edellispäivien miltei 30 asteen helle loppui juuri matkapäivänämme ja vaikka aurinko paistaa edelleen, lämpötila on enää 13 astetta ja tuuli lupailee syksyn lähestyvän. Ystäväni epäilevät hieman, mahtaako kylpemisestä tulla mitään näin viileässä säässä. Minä en sano mitään – sen kuin kokeilemaan!
Kylpylärakennus on moniosainen ja sokkeloinen rakennus koristeellisine pylväineen ja torneineen, sen vanhat osat ovat pääosin puuta. Uudemmat osat ja ns. sairaalasiipi, josta voi varata laajan valikoiman hoitoja ja tutkimuksia, sijaitsevat rannan tuntumassa, kylpyläosasto puolestaan keskellä järveä. Joudumme pukuhuoneeseen, joka on omituinen, yhteinen miehille ja naisille, halutessaan voi kuitenkin mennä pienten verhojen taakse vaatteita vaihtamaan. Sitten etsiskelemme aikamme paikkaa, josta saisimme vuokrattua uimarenkaita, Suomessakin vesijumppaajien yleisesti käyttämiä vaahtomuovipötköjä. Toki osaamme uida, mutta nämä pötköt ovat miltei pakollisia varusteita Héviz-järvellä, vakuutan ystävilleni. Hikisten ja vähän hermostuttavien eksyilyjen jälkeen olemme lopulta valmiina laskeutumaan veteen.
Pelokkaammat voivat valita kylpylän ”sisäaltaita”, jotka eivät ole erillisiä altaita, sillä järvi virtaa läpi pylväiden päälle rakennetun kylpylärakennuksen. Sisäaltaat ovat verkko- ja lautapohjalla varustettuja erikokoisia ja -syvyisiä uivia huoneita puurakennuksen sisällä. Näissä kylpijät voivat istuskella portailla ja puisilla penkeillä tumman tunnelmallisessa hämärässä, lämpimästi vellovassa vedessä. Miellyttävää, mutta paljon parempaa on edessä!
Me laskeudumme aaltoihin järven rakennuksen ulkoportaita pitkin. Sisäaltailta pääsee myös ulos, mutta minua viehättää kontrasti laskeutuessa viileästä ilmasta lämpimään, 31-asteiseen veteen. Mikä autuus! Järvellä ulkona on vain harvoja ihmisiä, lähellämme ei ketään. Kellumme pötköissämme, vesi keinuttaa lempeästi, aurinko heijastuu veden tummasta pinnasta ja viileä tuuli tuntuu enää pelkästään raikkaalta. Uimme lumpeiden sekaan, ihmettelemme niiden upeita värejä ja muotoja. Rannan tuntumassa voi sukeltaa niin, että varpaat ulottuvat paksussa pehmeässä pohjamudassa pitkävartisten lootuskukkien juuriin saakka. Uimme takaisin keskelle järveä ja innostumme laulamaan ääneen. Suljen silmäni, keinun vedessä aivan rentona ja oloni on epätodellinen kuunnellessani ystävieni laulamia vanhoja suomalaisia kupletteja tässä ympäristössä. Samalla muistelen aikaisempia käyntejäni Hévízissä. Uudenvuodenpäivää, kun lunta satoi hiuksiimme, eikä veden yllä pyörivässä usvassa nähnyt rantaan asti ja 25-asteisessa vedessä oli ihmeellistä uinua. Tai alkukesää, kun puurakennuksen ulkorakenteet olivat täynnä pääskysten pesiä ja katselimme selällämme leijuen pääskysemojen tauotonta lentelyä niiden hakiessa hyönteisiä poikasilleen. Tuskin koskaan ja missään olen nähnyt yhtä paljon värikkäitä sudenkorentoja kuin silloin. Tai keskikesän hellepäivää, kun vesi oli jo aivan liian kuuma minun makuuni ja aivan liian täynnä turisteja, jotka valtasivat kaikki portaat peläten mennä pitemmälle – tuo 38 metrin syvyys näyttää pelottavan monia. Tai sitä kertaa, kun säikähdin pahan kerran valtavaa tummaa varjoa, joka liikkui veden alla minua kohti: varjo osoittautui talon vedenalaisia rakennuspaaluja puhdistavaksi musta-asuiseksi sammakkomieheksi.
Uiminen järvessä tuntuu yllättävän raskaalta, varmaankin pyörrevirtauksen ja paksunoloisen samean veden takia. Itse asiassa järveä ei suositellakaan urheilutarkoituksiin, veden monet mineraalit ja eliöt rasittaisivat elimistöä liikaa kuntoillessa. Hévíziä ei suositella sydänsairauksista kärsiville, ei syöpäpotilaille, eikä lapsille. Sen sijaan vesi helpottaa todistetusti reumasta, kihdistä, liikuntaelinten sairauksista, gynekologisista ja hermostoperäisistä vaivoista kärsivien oireita ja lievittää monenlaisia kiputiloja. Puhumattakaan siitä mielenrauhasta, rentoutumisesta ja raikkaan raukeasta olosta, jonka se saa aikaan! Kerralla järvessä saisi olla noin kolme tuntia ja luonnollisesti parantavien vaikutuksien aikaansaaminen edellyttää pitempää paikkakunnalla oleskelua.
Vaan mitä olisi oleskellessa pitempäänkin Hévízissä! Järven ympärille levittäytyy viidenkymmenen hehtaarin upea, hienosti hoidettu puisto valtavan monine erilaisine kukkineen ja puineen. Jotkut Suomessakin tutuksi tulleet kukat kukkivat täällä moninkertaisen kokoisina ryöppyinä ja sadat eksoottiset kasvit rönsyilevät, tuoksuvat ja houkuttelevat hyönteisiä vielä syyskuun lopussa. Puistossa on kahvioita ja viehättäviä ruokakioskeja. Ystäväni tykästyvät erityisesti lángoseihin: ne ovat valtavia upporasvassa paistettuja suolaisia littanoita munkintapaisia, joiden keskelle levitetään monensortisia täytteitä. Oma suosikkini on smetana-juustoraastetäyte ja luonnollisesti valkosipulia alle, mutta nykyisin myynnissä on makeitakin versioita tästä perinteisestä rantalomaruoasta. Toinen herkku on joskus Helsingin joulumarkkinoillakin myytävänä oleva rullapulla, tikun ympärille kierretty ja nopeasti paistettu, esimerkiksi kanelilla maustettu ihana leivos, unkariksi kürtöskalács. Ajoittaiset viikonloppumarkkinat tarjoavat ihania käsintehtyjä tuotteita, meidänkin matkaan lähtee jokunen laukku, huivi ja korusetti.
Illaksi valitsemme perinteisen unkarilaisen ravintolan csárdan, jossa mustalaisorkesteri viihdyttää vieraita. Ruoka on hyvää, viini samoin ja musiikki tunnelmallista. Pyynnöstäni mustalaisorkesteri soittaa pöytämme ääressä ystävälleni hänen lempilauluaan Mustalaiseksi olen syntynyt, eli unkariksi Csak egy kislány van a világon – Maailmassa on yksi ainoa tyttönen, joka lienee eräs tunnetuimpia mustalaisten soittamia unkarilaislauluja maailmalla. Luonnollisesti orkesterin CD-levy tarttuu mukaamme muistoksi.
Iltaöinen kaupunki on hiljainen. Tiedän, vaikkemme jaksa lähteä katsomaan, että järvi loistaa juhlavalaistuksessa, joka saa sen yllä leijuvan usvan hehkumaan sadunomaisissa väreissä. Pitkä kylpeminen tekee olon raukeaksi ja uni maistuu viileissä huoneissa paksujen vanhanaikaisten peittojen alla. Aamulla taas maistuvat monet herkut naapurikadun pienessä leipomossa. Sitten uusintakierros kylpylässä. Tällä kertaa kaikki löytyy, myös tilava ja rauhallinen pukuhuone vain naisille – edellispäivän kompurointi naurattaa makeasti. Nyt tuntuu ihastuttavan tutulta kiiruhtaa lämpimään veteen aamun viileyttä pakoon.
Kotimatka aurinkoisella terassilla syödyn lounaan jälkeen taittuu vaihteeksi junalla, joka kulkee aivan Balatonin rantaa pitkin. Sinnekin joskus, huokailemme, vaikka Balatonin vesi kiiltää selvästi paljon viileämmän näköisenä.
Muutamat suomalaiset matkatoimistot ja eräät lehdetkin järjestävät matkoja Hévíziin hoitoineen. Omatoimimatkailijoiden on myös helppo pärjätä kaupungissa, jossa erityisesti saksaa, mutta myös englantia osataan keskivertounkarilaista kaupunkia paremmin. Matkan ajankohdaksi itse suosittelen kevättä tai syksyä, jolloin järvi näyttää eksoottisinta puoltaan ja turisteja on vähemmän kuin helteisinä kesäkuukausina. Talvikuukaudet sopivat seikkailuhaluisille. Lähiympäristö tarjoa valtavan paljon nähtävää ja koettavaa niin luonnon kuin kulttuurin ja historian ystäville.