Teksti: Riitta-Kaisa Voipio
Ilman hengenravinnon keitaita kaamoksesta tuskin selviäisi. Ja silti; nämä kaikki vuodenajat ominaispiirteineen tekevät pohjoisesta ajankierrosta juuri oikeanlaisen, mitä en vaihtaisi ikuiseen kesään, en mistään hinnasta. Se on muovannut myös ihmisistä omanlaisiaan.
Eräänä syyssynkeänä lauantaina pääsin virkistymään pienimuotoiseen kulttuuritilaisuuteen. Ainoastaan puitteiltaan pieneen, mutta anniltaan suureen. Kiitos runoilijoille, jotka puntaroivat syntyjä syviä ja muotoilevat ajatuksensa luettaviksi – ja tunnettaviksi.
Lausuntataiteilija Ulla Miettunen esitti Lassi Nummen runoja, ja kolme muusikkoa soitti sielua hivelevää kamarimusiikkia. Pianisti Leena Toivanen, viulisti Marjo Suhonen ja sellisti Heidi Miettunen tulkitsivat Arvo Pärtiä, Sibeliusta, Jouni Kurosta, Erkki Melartinia ja Clara Schumannia. Sellisti on lausujan tytär.
Äiti Miettunen on rovaniemeläinen toimittaja Radio RovaDeissä. Hän on lausunut erilaisissa tilaisuuksissa jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Viisi vuotta sitten hän suoritti Suomen Lausujainliiton vaativan lausuntataiteilijan tutkinnon. Äänestä ja esiintymisestä huokuu vahva ammattitaito ja varmuus.
Muusikot ovat hulppeasti opiskelleita, eri puolilla Suomea ja Eurooppaa keikkailleita taitavia kamarimusiikin tulkkeja. Nostan hattua kattoon saakka lukiessani heidän ansioluetteloitaan. Mitä ahkeruutta ja uurastusta! Pianisti Leena Toivanen kuuluu myös argentiinalaista tangoa soittavaan Sexteto Viento -yhtyeeseen.
Minulle lyriikka merkitsi pääosaa, musiikki täydensi, sävytti, vei tekstiä uusiin ulottuvuuksiin. Ulla Miettusen täyteläinen ääni teki oikeutta Nummen tutuille säkeille, ja tekniikka pelasi loistavasti. Joka tavusta sai selvää.
Tapahtuman aluksi Arvo Pärtin Spiegel in Spiegel alkoi soida hennosti ja ihan hiljaa. Aina vain sama hypnoottinen vaikutus valtaa kuulijan sen solistessa. Vaikka vangitsevan sävelmän on kuullut ties kuinka monta kertaa, aina se naulitsee paikoilleen. Niin yksinkertainen ja herkkä, silti niin puhutteleva ja järeä, että oksat pois.
Kun peili heijastui jälleen kerran peilistä, lähti ajatus lentoon saman tien. Tätähän tämä elämä on, loputonta heijastusta, saman kuvan pilkotusta milloin mistäkin vinkkelistä. Eikö mitään uutta auringon alla.
Paitsi että joka kerta se tiukkuva ilo, joka pulpahtaa sykähdyttävän melodian ympäröidessä. Se riemu on aina uusi, se ei voi olla entinen. Tai ehkä sitten niin syvä ilo paranee kuin vanha viini vuosien virratessa.
”Elämän järkkymätön johdonmukaisuus”, siinä Lassi Nummen sanat, jotka sysäsivät mietteet mylläkkään. Elämä on niin ihmeellinen juttu, etteivät siihen riitä mitkään sanat, eivät edes Nummen. Huomasin pohtivani tunnetta ja järkeä ja mietin kaiken olevaisen olemusta.
Usein ihmistä luonnehditaan joko tunne- tai järki-ihmiseksi, ikään kuin ne olisivat vastakohtia. Minun mielestäni tunteen vastakohta on tunteettomuus, järjen taas järjettömyys. Jos ratkaisuja tehdään tunteen pohjalta, ei niiden tarvitse olla lainkaan järjenvastaisia, monesti päinvastoin. Meissä kaikissa on sekä järki että tunne.
Muutama sana Lassi Nummesta: Taiteilijaprofessori ja kunniatohtori syntyi 1928 ja kuoli 2012. Hän työskenteli kulttuuritoimittajana ja useiden lehtien avustajana. Laajasta arvostuksesta kertoo myös se, että hän istui Suomen raamatunkäännöskomiteassa.
Nummen runot ovat paljolti kristityn arvoin tunnustuksellisia, joskin pohdiskelevia. Aiheet vaihtelevat kuitenkin idän kulttuurista antiikkiin, kristinuskoon ja Suomen historiaan. Nummi luetaan keskeisiin suomalaisen modernismin lyyrikoihin.
Ensimmäiset kolme runokokoelmaa Intohimo olemassaoloon, Vuoripaimen ja Maisema ilmestyivät 1949, tasan 70 vuotta sitten. Vuonna 2003 julkaistu teos Olemassa toisillemme jäi Nummen viimeiseksi uutta tekstiä sisältäväksi kokoelmaksi.
Lyriikan lisäksi Nummi kirjoitti novelleja ja muuta proosaa, näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia ja oopperalibrettoja. Häntä palkittiin monin tunnustuksin runsaasta, tasokkaasta tuotannosta.
Kirjoja on käännetty ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, norjaksi, unkariksi, romaniaksi, venäjäksi ja puolaksi. Ne avautuvatkin monella kielellä kattavan sivistyneisyytensä ja syvän yleisinhimillisyytensä ansiosta.