Aktiivisesti osallistuen
Teksti: Tuula Paasivirta
YK:n vammaisten oikeuksien sopimus ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko
YK:n yleiskokous hyväksyi YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista 2006. Suomi allekirjoitti sopimuksen ja sen valinnaisen lisäpöytäkirjan 2007 ja ratifioi sen 2016. Tämä sopimus sitoo myös Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa.
Kirkkohallituksessa on valmistumassa tähän sopimukseen liittyvä Aktiivisesti osallinen – Kirkon toimintaohjelma vuosille 2019-2024. Tätä toimintaohjelmaa on tarkoitus soveltaa yhdessä Saavu, Kirkon saavutettavuusohjelman kanssa, joka jo osaltaan on jo ennen ratifiointia antanut osviittaa toteuttaa YK:n sopimusta kirkossa. Projektisihteeri Timo-Matti Haapaisen mukaan tämä toimintaohje on lausunnolla ja hyväksyttävänä. Kirkkohallituksen kollegioilla eli täysistunnossa.
Kävin taannoin haastattelemassa Kirkkohallituksessa silloisia viranhaltijoita, rovasti Riitta Kuusta ja vs. saavutettavuuden ja vammaisuuden asiantuntija Tiina Peippoa. Jälkimmäinen on toiminut valmisteltavan julkaisun ohjausryhmän puheenjohtajana. Minulla on ollut ilo tavata myös julkaisun pohjatekstin laatinut projektityöntekijä, ensimmäistä papin paikkaa etsivä, pyörätuolia käyttävä Antti Björklund, kirjoitusprosessin keskellä.
YK:n vammaissopimuksen keskeiset asiat
Sopimuksen keskeiset periaatteet ovat: vammaisia ihmisiä tulee kohdella kuten muitakin ihmisiä. Tähän liittyy vammaisliikkeessä omaksuttu tärkeä viesti. Nothing about us with- out us, ei mitään meistä ilman meitä. Asianosaisia on kuultava aina. YK- sopimus teki vammaisuudesta ihmisoikeuskysymyksen. Se on toisaalta oikeudellinen kysymys, mutta siinä korostetaan myös kaikkien tasavertaista ihmisyyttä.
Sopimuksen edeltäjä oli sosiaalinen malli. Silloin ajateltiin, että vammaisuus johtui yksilön ja ympäristön ristiriidasta. Tällä tarkoitettiin esimerkiksi, että ympäristön, tiedon tai asenteiden esteellisyys aiheuttaa vammaisuutta. Ennen sosiaalista mallia oli vallalla lääketieteellinen malli. Tuolloin keskiössä oli ihmisten puutteet: vika, vamma, puute. Lääketieteellistä mallia käytetään edelleen monien palvelujen saamisen kriteerinä.
Antti Björklundin sanoin: -YK:n vammaisten oikeuksien sopimus ei dokumenttina luo uusia oikeuksia vammaisille ihmisille, vaan enemmänkin laajentaa jo aiemmissa ihmisoikeussopimuksissa olleet oikeudet niin, että ne ovat myös vammaisten oikeuksia. Riitta Kuusi toteaa: -Kaikille ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole niin yksinkertaista kuin toivoisi. Sen vuoksi on tarvittu sopimus, jossa on nostettu vammaisten ja viittomakielisten ihmisten kriittiset ongelmat ja asiat esille.
SAAVU-saavutettavuusohjelma
Kirkko on laatinut Saavu-saavutettavuusohjelman vuonna 2012. Se nousee evankeliumista. Kyse on kirkon perustehtävästä ja uskollisuudesta tuon tehtävän toteuttamisessa. Vain kaikille avoin kirkko on uskottava Kristuksen kirkko. Siksi saavutettavuuden ja esteettömyyden eteen on tehtävä jatkuvasti työtä.
Norjassa, Borgin hiippakunnassa, on vuonna 2017 otettu käyttöön ”Meidän osallisuuden seurakunta – toimintamalli”. Seurakuntia haastetaan yhä aktiivisemmin olemaan yhteistyössä kunnan ja järjestöjen kanssa ja tutkimaan ovatko kaikki todella mukana esimerkiksi jumalanpalveluksen toteuttamisessa sekä lasten ja nuorten toiminnassa, sanoo Peippo.
Riitta Kuusi kertoo, että Baijerin maakirkossa on viittomakielinen seurakunta, jolla on oma toimitalonsa. Viittomakieliset seurakuntalaiset ovat toimijoita, jotka pitävät keskusteluiltoja, kääntävät rukouksia tai lauluja viittomakielelle, osallistuvat jumalanpalveluksen suunnitteluun ja toteutukseen, ylläpitävät verkkosivuja. Kuusi korostaa: – En ole muualla tavannut näin aktiivisesti toimivaa viittomakielistä seurakuntaa.
Tampereen esteettömyysohjelma
Tampereen seurakuntayhtymässä valmistui esteettömyysohjelma 2010. Siinä viitataan Saavu-ohjelman edeltäjään Kirkko kaikille – ohjelmaan, perustuslakiimme ja YK:n vammaisten oikeuksien sopimukseen. Tässä Tampereen dokumentissa asiaa on käsitelty monipuolisesti muun muassa rekrytoinnin, osallisuuden ja seurakuntalaisuuden näkökulmista.
Toimintaohjelma
Suomen tuleva toimintaohjelma lähtee asenteista, joihin ennen kaikkea tulisi vaikuttaa. Asennemuutoksen mukana toivottavasti tulee sitten kaikki muu. On tärkeätä, että seurakunnat saavat työkaluja toteuttaakseen kaikkien kansalaisten seurakuntalaisuutta. YK-sopimuksesta nousee tärkeitä teemoja, joita myös kirkon tulee käsitellä ja ottaa todesta. Tällaisia teemoja ovat muun muassa yksilön itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus, vammaisten henkilöiden osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan, esteettömyys ja saavutettavuus, miesten ja naisten välinen tasa-arvo, erilaisuuden kunnioittaminen ja vammaisten henkilöiden hyväksyminen osana ihmisten moninaisuutta sekä vammaisten lasten oikeuksien kunnioittaminen.
Vammaisten osallisuus ja täysjäsenyys pitäisi oikeasti toteutua seurakunnissa läpäisyperiaatteella siten, että nämä asiat huomioitaisiin kaikissa tilanteissa todellisen tarpeen mukaan. Pidän hyvänä Tiina Peipon esiintuomaa Norjan mallia, jossa huomioidaan myös yhteistyö eri tahojen kanssa paikallisesti. Tämä tarkoittanee täällä Suomessa vaikkapa sen katsomista minkälaisia mahdollisuuksia ja tukitoimia lainsäädäntö antaa vammaiselle osallistua seurakunnan toimintaan. Tästä yksi esimerkki on, että seurakunnan diakonia voisi tarvittaessa tukea vammaisia henkilöitä hakemaan henkilökohtaista avustajaa. Pidän kuitenkin tärkeänä, että seurakunnissa voisi olla yleisavustajia. Se on merkityksellinen asia erityisesti pienissä avun tarpeissa ja luo osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta osaltaan.
Olisin toivonut Aktiivisesti osallinen -julkaisulta vielä enemmän täsmennyksiä, konkretiaa sekä monien ehdotusten avaamista, lisää pohdintakysymyksiä. Miten asenteita muutetaan?
Kristillinen sanoma
Saavu-ohjelma lähtee kristillisestä sanomasta. Sen lähtökohtana on kristillinen ihmiskuva ja käsitys. Tähän liittyy muun muassa lähimmäisen rakkaus, joka tuo velvoitteen kohdella kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti. Toinen tärkeä asia on se, että ihminen, myös vammainen ihminen, on Jumalan kuvaksi luotu ihminen.
On tärkeää, että vammaiset todella voisivat osallistua kaikkeen seurakunnan toimintaan. Joskus tarvitaan erityistyömuotoja. Vastavammautuneen saattaa olla helpompi tulla näkövammaisten omaan ryhmään kuin kaikille suunnattuun ryhmään.
Itselläni on hyvää kokemusta siitä, että pitämissäni kaikille seurakuntalaisille avoimissa kasvuryhmissä on ollut mukana eri tavoin vammaisia henkilöitä. Se vaatii työntekijältä ennakointia ja hyvää suunnittelua. Pistekirjoitusmateriaalia tarvittaessa se pitää tilata hyvissä ajoin. Tilojen esteettömyys pitää tarkistaa etukäteen. Olen myös suunnitellut ja julkaissut ohjeet siitä, kuinka näkövammainen otetaan huomioon jumalanpalveluksissa ja messuissa. Vammaisille, kuten kaikille muillekin ihmisille, vertaistuki, osallisuus ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä asioita kristillisen sanoman lisäksi.
– Vammaisen henkilön täytyy saada kokea, että hänellekin kuuluu luotuna, pelastettuna ja yhteen kutsuttuna -ajattelu, päättää Riitta Kuusi.
Kirjoittaja Tuula Paasivirta on liikuntavammainen ja hän on ensimmäinen näkövammainen naispastori Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.