Teksti: Olli Lehtinen
Sokea mies Vinokas astui valkoinen keppi kädessään Uintikeskuksen saunaan. – Täällä ei ole kuin me kaksi, mies lauteelta sanoi. – Kiitos tiedosta, Vinokas vastasi ja horjahteli ylälauteelle. – Kuule, mitä sä oikein näät? mies heitti rennosti. – Mulla on vähän hahmo- ja liikkumanäköä, Vinokas vastasi. Lyhyt perusvastaus, josta kysyjä toivottavasti ymmärtää, ettei näkövamma kuulu mielikeskustelunaiheisiin. Miksi Vinokas ei mielellään puhunut näkövammasta? Koska hän on puhunut siitä niin paljon. Jotkut ikäihmiset voivat höpöttää sairauksistaan loputtomiin, mutta ehkä 99 % näkövammaisista on saanut kuvailla kylliksi näkövammaansa. Kaiken lisäksi sauna ei ole paikka, jossa spekuloidaan vaivoja.
Utelias saunoja ei antanut periksi. – Miten sä pärjäät täällä? – No, olen käynyt täällä niin paljon, että reitit ovat tuttuja. – Mutta miten näet altaassa? – Näen sinisen viivan altaan pohjassa. – Mistä sun näkövamma johtuu? mies kysyi. Tulihan se sieltä! Vinokas oli vastannut tähän kysymykseen satoja kertoja. Itse hän ei ollut kehdannut kysyä tuota tungettelevaa kysymystä keneltäkään. Ei hän nytkään tohtinut kysyä uteliaalta mieheltä, mistä tämän tahdittomuus johtui. – Nautitaan vaan löylyistä, Vinokas vastasi. – Hei, tota, en mä tarkoittanut. Toivottavasti et suuttunut, mua ihan vaan olisi kiinnostanut. – Joo mä ymmärrän, Vinokas sanoi ja puri hammasta. Hankala tyyppi, utelee henkilökohtaisia ja heittäytyy sitten uhriksi.
– Näkövammani syntyi onnettomuudessa, Vinokas sanoi. – Älä, saanko kysyä millaisessa onnettomuudessa? – Ajoin moottoritietä kohti Turkua. Edessäni ajanut auto alkoi heittelehtiä ja lensi ulos tieltä. Tein äkkijarrutuksen pientareelle ja juoksin auttamaan. Auto makasi metsänlaidassa katollaan. Pyörät pyörivät. Kuljettaja roikkui tajuttomana turvavöissä, ja ovi oli lukossa. Löin ikkunan kivellä rikki ja kiskoin naisen ulos autosta. Silloin bensatankki räjähti ja kiehuvaa bensaa lensi silmilleni. En nähnyt mitään kantaessani naisen sylissäni moottoritien laitaan.
– Silloinko menetit näkösi? – Kyllä. – Olipas se tarina. Pyydän anteeksi uteliaisuuttani. – Ei se mitään, Vinokas vastasi vilpittömän hyväntuulisesti.
– Tarina näön menettämisestä ei pääty tähän, Vinokas sanoi. – Niinkö? mies piristyi. – Auto-onnettomuuden jälkeen minulla oli vielä sen verran näköä jäljellä, että pystyin liikkumaan ilman keppiä. Olen laulaja. Tein esiintymismatkan Kiinaan. Kiinalaiset jumaloivat esitystäni ja kohtelivat minua kuin maailmantähteä. He uskovat sokeitten lintujen laulavan koskettavammin kuin näkevien. Eräs heistä luuli minun olevan täysin sokea ja arveli ääneni sielukkuuden johtuvan sokeudesta. Hän tuntui tietävän kaiken musiikista ja käyttäytyi todella ystävällisesti. Arvostin mielipidettä. Kysyin, onko hänellä neulaa. Hän toi minulle neulan. Puhkaisin molemmat silmäni hänen edessään.
Vinokas kuuli lauteitten narahtavan ja hiipivien askelten kulkevan saunan ovelle.