Teksti: Sari Kekkonen
Valokuvaus on taiteenlajina tullut yhä useampien ulottuville. Lähes jokainen kantaa päivittäin mukanaan kameralla varustettua puhelinta. Entä millainen on ammattikuvaajan suhde tämän päivän kuvamaailmaan ja sen nopeasti muuttuviin ilmiöihin? Valokuvataiteilija ja valokuvauksen opettaja Christina Holmlund käyttää kameraa paitsi näkymien tallettamiseen, myös havainnointiin ja ihmisten kohtaamiseen.
Lapsuuden värikylläinen ympäristö
Meluisan ja värikkään miljoonakaupungin elämä tarjosi huimia näkymiä 12-vuotiaalle Christinalle, joka muutti vanhempiensa kanssa Suomesta Sao Pauloon, Brasiliaan. Värikylläiset ilmiöt ja ihmiset, mutta myös uskomaton köyhyys alkoivat tallentua filmille. Maailman jäsentäminen kameran etsimen kautta tuli Christinalle tutuksi jo tuolloin. Hänen ottamansa mustavalkoinen kuva kadulla asuvasta siirtolaisperheestä herätti voimakkaita tunteita myös muissa katsojissa.
– Tuossa kuvassa kadulla istuva pieni tyttö katsoi kameraan vakavana. Kuvassa oleva köyhyys herätti pohjatonta surua minussa ja kaikissa sen nähneissä. Ymmärsin kuvan voiman ja merkityksen sekä sen, että kuvalla voi kertoa ilmeisen lisäksi jotain paljon laajempaa tarinaa, valokuvaaja Christina Holmlund muistelee.
Suomeen opiskelemaan ja jäseneksi taiteilijakollektiiviin
Valokuvataiteen opinnot Christina Holmlund suoritti Taideteollisessa korkeakoulussa ja täydensi tutkintoa myöhemmin pedagogisilla opinnoilla. Kuvaamisen lisäksi opetustyö on Christinalle tärkeää, sillä vuorovaikutus ihmisten kanssa on osa hänen taiteilijaidentiteettiään. Tänä päivänä myös jäsenyys taiteilijakollektiivi Kunstissa tarjoaa tärkeän kanavan toteuttaa yhteisöllisyyttä. Yhteisten taideprojektien lisäksi Kunst perusti tunnetun Galleria Lapinlahden, joka toimi Lapinlahden vanhassa sairaalassa. Kollektiivi ylläpiti galleriatoimintaa tämän vuoden alkuun asti, jolloin toiminta lopetettiin sairaala-alueella tapahtuneiden yleisten muutosten vuoksi.
Näkövammaisten valokuvausklubi Iiriksessä
Christina työskentelee valokuvauksen lehtorina Pekka Halosen akatemiassa, Tuusulassa. Tämän ja taiteellisen toimintansa lisäksi hän vetää valokuvausklubia Näkövammaisten Kulttuuripalvelussa. Ryhmä on kokoontunut kevään aikana kuukausittain kuvaamaan ja oppimaan uutta valokuvauksen mahdollisuuksista. Ei ole sattumaa, että Christina ohjaa juuri näkövammaisia valokuvauksen harrastajia.
– Susanna Koskisen tekemä dokumentti Sokko teki aikanaan minuun suuren vaikutuksen. Se kertoi syntymästään sokeasta miehestä, jonka pohdinta elämästä ja kuvan maailmasta oli hienoa, Christina kertoo. – Valokuvaus on maailman ja ajatusten jäsentämistä. Näkeminen on moniulotteisempi asia kuin katsominen silmillä.
Monille näkövammaisille välttämätön kuvailutulkkaus tuli Christinalle tutuksi, kun useita näkövammaisryhmiä vieraili Galleria Lapinlahdessa. Ensi kosketus kuvailuun tuli kuitenkin chileläiseltä valokuvaajalta, Alfredo Jaarilta, joka kuvasi Ruandan kansanmurhaa ja koki ristiriitaisia tunteita kuviensa näyttämisessä kotimaassaan. Koskettaisivatko mitkään kuvat enää kaikilla raakuuksilla kyllästettyä yleisöä? Taiteilija ei lopulta näyttänyt ainuttakaan kuvaa, vaan hän asetti esille mustia arkistolaatikoita, joiden päällä oli kuvailutulkattu selostus laatikossa olevasta valokuvasta.
– Silloin ymmärsin sanallistamisen voiman, Christina kertoo.
Taiteilija tutkii maailmaa kuvien kautta
Kuvataiteilija jäsentää usein näkemäänsä poimimalla ympäröivästä maailmasta kiinnostavia ilmiöitä ja tekemällä niistä kuvia. Monet ihmiset kokevat tämän päivän kuvatulvan kaoottisena, miten ammatikseen kuvia tuottava Christina selviää aikamme paineista? Christinaa ei tämän päivän kuvatulva häiritse. Hänestä on kiinnostavaa seurata kuvan muokkautumista uusiin muotoihin, vaikka se on samaan aikaan yhä kiinni perinteessä. Esimerkkinä hän kertoo ottaneensa omakuvia kohta 40 vuotta, joten nykyajan selfieissä ei tavallaan ole mitään uutta. Menetelmä on vain tullut yhä useampien ihmisten ulottuville.
Uusia näkymiä valokuvataiteessa
Aikoinaan valokuvauksen keksiminen muutti koko kuvataiteen kenttää. Mitähän kiihkeästi kehittyvä tekniikka voi tarjota tulevaisuuden kuvantekijöille? Christina näkee merkkejä yhä kokemuksellisemmista taide-elämyksistä.
– Virtuaalinen ja lisätty todellisuus ovat kasvava ala. Erilaiset 3D-tuotteet valtaavat pian alaa perinteisiltä, kaksiulotteisilta kuvilta. Perinteiset menetelmät tuskin kuitenkaan katoavat, nytkin on näkyvissä merkkejä kiinnostuksesta ottaa vanhoja menetelmiä uudelleen käyttöön. Maailman tarkkailu etsimen läpi voi siis jatkua aiempaa monipuolisempien mahdollisuuksien avulla.
Kunst lyhyesti
Taiteilijakollektiivi Kunst työstää tänä vuonna kolmea teoskokonaisuutta. ArtbyMeter oli esillä toukokuussa kansainvälisillä nykytaidefestivaaleilla ArtFairSuomi’19:ssa. Final Tour, Lopunajan matkatoimisto, on esillä kesäkuusta-elokuuhun Mäntän kuvataideviikoilla. Artgeologit ovat esillä loka-marraskuussa Suomen valotaiteen seura FLASHin näyttelyssä Suomenlinnassa.