VILU ON GEENEISSÄ, SANOI VARIS
Teksti: Jouko Lehtonen
Näkövammaisten pieni kulttuurilehti Pisteposti on ilmestynyt jo 51 vuotta. Siihen kootaan aineistoa eri kultuurin alueilta, kirjallisuudesta musiikkiin, kuvataiteesta tietotekniikkaan. Tämän vuoden ensimmäiseen numeroon ovat hypänneet jopa varislinnut, niillä kun on suuremmat aivot kuin millään muulla lintuheimolla. Varislinnut eivät loista äänellään, mutta kansan suussa kekseliäistä, leikkisistä ja sosiaalisista ”rääkkyjistä” on syntynyt lukuisia tarinoita ja sananlaskuja.
Ei korppi korpin silmää noki… näytän sulle närhen munat… homma meni harakoille… sanoi varis kun nokka katkes. ”Kolme sysimustaa lintua kieppuu toistensa ympäri taivaalla, Ne kauhovat siivillään lisää korkeutta, syöksyvät ja jatkavat piirileikkiään kerta toisensa jälkeen. Vaikka suurikokoista korppia on pidetty ahneena, pirun liittolaisena ja pahan onnen enteenä, sitä arvostetaan älykkyytensä ja leikkisyytensä vuoksi. Korppien on todettu kykenevän harkintaan, itsehillintään ja jopa tekemään vaihtokauppaa ihmisen kanssa. Korpit kommunikoivat keskenään ääntelemällä. Syvän ja soinnikkaan ronkunnan lisäksi ne ovat taitavia matkimaan lähes mitä tahansa ääntä.” (Kotiliesi 21/2017/ Minulla on omakohtainen kokemus. Heinolan lintutarhassa on – oli ainakin vielä viisi vuotta sitten – korppi nimeltä Julle. Se sanoi ohikulkijalle selkeästi ”terrrve”, huusi vielä perään ”rrrsaunaan”.
Varikset ja harakat ovat ”urbaaneja dyykkareita”. Varis saattaa tosin myös järvimaisemassa kiskoa avannosta kalakoukun jäälle ja rosvota syöttikalan. Harakanpesistä on löytynyt lusikoita ja koruja. Naakat asuvat yhdyskunnissa vanhojen kirkkojen koloissa. Ehkä siksi tummanharmaata lintua on pidetty kuoleman ennusmerkkinä. Sorry naakat, kyllä te oikeastaan kimitätte, vingutte ja nau’utte elämän ilosanomaa – kuten kirkkolinnulle sopii.
Joskus lintulaudalle pyrähtää naakan kokoinen harmaanpunertava, siniraitainen närhi. Kansan suussa tunkioita tonkivaa lintua on kutsuttu paskonärheksi. Harvinaisempia varislintuja ovat kuusimetsien pähkinähakki ja Pohjois-Suomen kuukkeli. Tätä lintua metsämiehet pitävät onnenlintuna. On uskottu, että metsämiehen kuoltua hänen sielunsa siirtyy kuukkeliin.
Meidän on syytä uskoa, että kaikki talven ja pian koittavan kevään linnut ovat onnenlintuja.
Tietokonekin tuo onnea. Se ei vain helpota yhteydenpidossa tai suorita puolestamme tehtäviä, se voi laskea miten kauan elämme ja miten onnellisia voimme olla. Dataismi ja teknohumanismi ovat uuden ajan uskontoja. Ne eivät vielä luo tyhjästä kuten Luoja, mutta voivat jo päätellä, onko edessä tyhjyyttä vai täyteyttä, murhetta vai iloa. Jo tällä hetkellä algoritmi, tietokoneohjelma ja tai sen tulos, ”kykenee ennustamaan keuhkosyövän 90 % tarkkuudella, siinä missä lääkärin osuma on 50 %. Ihmislääkärin koulutus vie vuosia, jopa vuosikymmeniä, riittävän tehokas tietokone ylittää lääkärin kognitiiviset kyvyt, ja se on koodattava vain kerran. Sen jälkeen algoritmitohtori on saatavilla missä päin maailmaa hyvänsä, mihin vuorokauden aikaan tahansa, eikä se väsy eikä ole nälkäinen”. (Avek-lehti 1/2017) Dataismin mukaan universumi koostuu datavirrasta. Tietojenkäsittely on oppinut luomaan yhä monimutkaisempia yhtälöitä, ja nimenomaan biologian ja kemian alalla. Datauskonnon mukaan Kuningas Lear ja influenssavirus edustavat vain kahta datavirran mallia. Dataismi tarjoaa sateenvarjon, ”jonka alla musiikkitiede, kirjallisuus, taloustiede ja biologia voivat vihdoin puhua samaa kieltä”. Huh-huh, kyllä lumi pian aivoissa pöllyää! ”Vaikka ei olisikaan sitä mieltä, että eliöt ovat algoritmeja, tai että kirahvit, tomaatit ja ihmiset ovat vain erilaisia tiedonkäsittelymenetelmiä, on syytä kutenkin tiedostaa, että tämä on vallitseva paradigma – ja että se muuttaa maailmaamme ennennäkemätöntä vauhtia”,
Miten se olikaan: ei korppi korpin silmää noki. Entä tietokoneet, mitä ne nokkivat? Kuka niitä ohjaa? Sekö jolla on raha ja valta. Kunpa ihmistä ei nypitä tässä vauhdissa aivan kananlihalle. Pannaan toistaiseksi villapaita päälle ja huivi kaulaan, ettemme aivan vilustu.