Teksti: Ronja Oja
Syksyllä 2015 Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen otti minuun yhteyttä ja pyysi minua lyhytelokuvaansa esiintymään. Minulle Jenni-Juulia ja hänen vammaispoliittinen taiteensa oli ennalta tuttua Jenni-Juulian Vammaisen vartalon kuvat -blogin kautta. Koska innostun kaikesta jännästä, lupauduin oitis mukaan. Enpä tuolloin arvannut lyhyen kuvauspäivämme johdattavan minut myöhemmin Monacoon formularadan reunalle.
Vuotta aikaisemmin Jenni-Juulia näki minut esiintymässä taikurina. Omien sanojensa mukaan hän ihastui erityisesti esitykseni komiikkaan, kuten: ”Ota yksi kortti, mutta älä näytä sitä mulle.” Myöhemmin Jenni-Juulia luki blogiani ja teksti, jossa kerroin haaveestani opiskella viittomakielentulkiksi antoi hänelle inspiraatiota lyhytelokuvaansa. Sokea viittomakielentulkki tai sokea, joka tekee taikatemppuja pelikorteilla, on yllättävää ja odottamatonta. Muun muassa näistä asioista elokuvassa kerrotaan.
Jenni-Juulia on taiteilija, joka tekee lähes kaiken itse. Tätä elokuvaa varten hän oli valmistanut ”taikahanskan”: paljetein koristeltu hanska pitää ääntä, kun sillä koskettaa asioita. Puvustuksen lisäksi Jenni-Juulia käsikirjoitti, ohjasi ja kuvasi elokuvan itse. Pyörimme siis kahden naisen voimin erilaisissa paikoissa tutkimassa ja soittamassa ympäristöä hanskalla. Tai minä koskettelin, Jenni-Juulia kuvasi. Pääsin kokeilemaan esimerkiksi, millainen ääni lähtee vesihanasta, lapsen kädestä tai metallikaiteesta, kun sitä koskee taikahanskalla.
Minua oli ennenkin kuvattu erilaisiin paikkoihin, mutta taide-elokuvan tekeminen erosi aiemmista kokemuksistani. Toisaalta samaa oli se, että minulle kerrottiin, mitä minun halutaan tekevän ja tein sen. Aiemmin en ollut kuitenkaan tunnustellut ostoskeskuksen wc-käytävän seinää, poiminut lusikkaani pientä merihevosta tai pidellyt valkoista keppiäni poikittain ilmassa niin, että ohikulkijat voivat loikata sen yli.
Mutta kuinka sitten päädyin sinne Monacoon?
Illusionist’s Visions esitettiin kesällä 2016 San Franciscossa World Film Festivalilla sekä seuraavana keväänä Missourissa Show me Justice -festivaaleilla. Jenni-Juulia matkusti molempiin tapahtumiin yksin. Kun elokuva sitten valittiin mukaan myös Cannesin elokuvajuhlien kanssa samaan aikaan järjestettäville vammaiselokuvafestivaaleille, halusi Jenni-Juulia minunkin pääsevän mukaan haistelemaan festaritunnelmaa. Niinpä lähdimme yhdessä Ranskaan ”rampa sokkoa taluttaa” -mentaliteetilla.
Cannesin vammaiselokuvafestivaaleilla jokaiseen elokuvaan oli tarjolla kuvailutulkkaus sekä tulkkaus viittomakielelle. Koska Ranskassa oltiin, kuvailu tapahtui vain ranskaksi. Minun ranskankielentaitoni rajoittuu lähinnä lukuun yhdeksän (”nöf”), joten Jenni-Juulia käänsi minulle elokuvien tekstit suomeksi sekä kuvailutulkkasi tapahtumat lennosta. Käytännössä hän puhui tautotta kolme tuntia, kahtena iltana.
Oli kiintoisaa nähdä, kuinka vammaisuutta käsiteltiin eri maista tulleissa elokuvissa. Osa oli kiinnostavia ja kauniita, osa alentavia tai outoja. Eräässäkin meitä hämmentäneessä elokuvassa sokea nuori nainen kinasteli äitinsä kanssa siitä, voiko hän lähteä yksin ulos. Lopulta hän lähtee, ylittää kadun ja jää auton alle, jolloin hän alkaakin yhtäkkiä nähdä.
Elokuvien lisäksi matkaamme mahtui pieni päiväretki Monacoon, sattumoisin formulakisojen ensimmäisenä harjoituspäivänä. Niinpä pakkauduimme muiden turistien joukkoon vilkuilemaan formuloita aidanraosta. Meteli oli niin huumaavaa, että olin kiitollinen sattumasta, jonka takia minulla oli korvatulpat laukussani. Formuloiden bongailun lisäksi pelasimme kasinolla rulettia ja tutkimme ostoskeskuksessa kenkiä, joiden hinta oli nelinumeroinen. Sitä en olisi Sörnäisten metroasemalla kuvatessamme arvannut.
Illusionist’s Vision jatkaa kulkuaan maailmalla ja se nähdään tämän syksyn aikana vielä Brasiliassa sekä Puolassa. Saa nähdä, millaisiin seikkailuihin Jenni-Juulian elokuvaan lupautuminen minut vielä johdattaakaan.
Info
Illusionist’s Vision on tekstiili- ja käsitetaiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen tekemä lyhytelokuva, joka kertoo sokeasta Ronja Ojasta. Elokuvassa Ronja tutkii ympäristöä ”taikahanskalla”, joka pitää ääntä, sekä kertoo haaveestaan opiskella viittomakielen tulkiksi ja harrastuksestaan taikuuden parissa. Elokuvaa on esitetty eri puolilla maailmaa:
– San Francisco World Film Festival WFF, USA, 26.7.2016
– Show me Justice -film festival, University of Central Missouri, USA 7.4.2017
– Festival International Entr’2 Marches in Cannes, 24.5.2017
– The Back Alley Artists Night, Vancouver, Canada, 8.7.2017
– Disability Works for All – Disrupting purity, Galleria K, Vantaa, 21.7.-13.8.2017
– Festival Assim Vivemos: Rio de Janeiro 16.-28.8., Brasília 13.-25.9., São Paulo 27.9.-9.10.2017
– European Film Festival Integration You and Me, Koszalin, Puola, 7.9.2017