Teksti: Gyöngyi Pere-Antikainen
Olin viisitoista ja avasin kirjan sivulla 163 lukeakseni toisen kerran lauseet: ”Seuraa minua, lukija! Kuka sinulle on sanonut, ettei maailmassa muka ole oikeaa, uskollista, ikuista rakkautta!… Seuraa minua, lukijani ja minä näytän sinulle sellaisen rakkauden.” Kohtasin hänet, Margaritan, joka pyysi minut mukaan Wolandin tanssiaisiin. Rakastuin siellä kohtalokkaasti, rakastuin heihin ikiajoiksi, joka ikiseen, rakastan heitä ja tanssin edelleen päivä päivän jälkeen, sivulta sivulle.
Heräsinkö tietoisuuteen villihanhien siiveniskuja kuunnellessa ja ruman ankanpoikasen kanssa piileskellessä? Pieni tulitikkutyttö itki kanssani ja kuninkaan poika Mio vei minut ensimmäisten kauhujen torniin, mutta Peppi opetti rohkeuden voimaa. Kotiopettajatar Jane Eyre sai minut odottamaan aikuisuutta innosta ja pelosta vavahdellen. Lapsuuteen kuului koulupoikia, Pikku prinssi ja viisas kettu, mutta myös julma kärpästen herra vahti varjoissa. Kiuru ja Termiitti sotkeutuivat perhesalaisuuksien verkkoon ja Sonja O. tuskaili nuoruuden kasvukipuja.
Tänään he pyörivät kaikki täällä ympärilläni, ojentavat kätensä, vievät tanssiin, muistuttavat tarinastaan.
Catherine Earnshawin hiukset hulmusivat intohimon humisevalla harjulla, ja Becky Sharp esitteli ianikuisia naisellisia konstejaan turhuuden turuilla. Raskolnikov latoi minunkin harteilleni syyllisyyden taakkaa, vaikka katselin vielä viattomin silmin sotaa ja rauhaa Natasha Rostovan salongin ikkunasta. Madame Chauchat kuiskutteli käheällä äänellä ennustuksiaan Hans Castorpille Alppien huikaisevissa taikavuorimaisemissa, niitä kuunteli Venetsiassa muuan kuolemaa tekevä kirjailija Gustav von Aschenbach. Jossain hakkaili viisas Emma Woodhouse herra Darcya ja ympäri Eurooppaa kuolema kutsui onnettomia naisia: Anna Kareninan, Tess Durbeyfieldin, Silja Salmeluksenn ja rouva Bovaryn – naisen osa oli harvoin helppoa!
Nämä naiset eivät olleet hiirulaisia, mutta tanssiaisissa vilisi myös hiiriä ihmistensä jaloissa. Eräs rakasti Duke Ellingtonia ja kuoli kukan tappaman emäntänsä vuoksi. Toiselle, Algernon nimeltään, kannetaan vieläkin kukkia. Mutta valkoinen elefantti, laulava koira, juoksemaan ponnistava jänis ja muut unohtumattomat eläimet jätettiin nyt salin ulkopuolelle.
Eedenistä itään kypsyivät vihan hedelmät, Mutta Kultahattu ei ollut niistä tietävinään, eikä liioin vanha kalastaja Santiagokaan. Amerikan pastoraali ja Amerikan murhenäytelmä – mihin unelmamatka vei, kun oli syöty aamiainen Tiffanylla? Kenties sokeiden kaupunkiin, kenties aaltoja laskemaan Papillonin kanssa? Leijapoika kutsui karuille vuorille, Arthur Dent puolestaan liftaamaan Linnunradalle. MacMurphy herätti Intiaanin puolikuolleistaan lentämään Ja Jack Torrance ajoi hohtamisen kyvyn omaavaa poikaansa takaa.
Tohtori Zhivagon rakkaus oli voittaa historian kauhut, ranskalaisen luutnantin nainen kulki parisuhteen vaihtoehtoisia polkuja. Punahilkka taisteli sutta vastaan ja suden vuoksi vuosisadan rakkaustarinassa ja yksityisiin tähtitaivaisiinsa tuijottivat Johan ja Johan ja vähän Juttakin.
Tervehdin perheenjäseninäni veljeäni Sebastiania, rouva Gladhia tai Fannya ja Alexanderia. Sukulaisina pidin myös sietämättömän kevyesti oleilevia Prahan nuoria intellektuellejä ja Ehtoolehdossa kuolemantanssia tanssivia Irmaa, Siiriä, Annaliisaa ja suurlähettilästä.
Toisissa saleissa tansittiin tulevaisuuteen. Orjatar Frediläinen ei omistanut ruumistaankaan uudessa uljaassa maailmassa, jossa Lumimies muisteli menettämiään Oryxiä ja Crakea. Nuori teemestari etsi turhaan vettä, ja mehiläisten historia saattoi ennustaa ihmisten tulevaa. Lienee parempi palata menneisiin!
Taivaan pilareiden varjossa soi ragtime, jouluvaimo tarjoili mansikoita ja Lolita esitti tanssiinkutsun Stalinin pään yli. Sinuhe teki tuttavuutta Herodeksen ja Pilatuksen kanssa kävellessään susipalatsista syytettyjen saliin.
Varjojen kujilla Hercule Poirot ja neiti Marple vaihtoivat ajatuksiaan nuorempien kolleegojensa Harjunpään, Joona Linnan, Olli Repon, Kurt Wallanderin, Maria Kallion ja Gunnar Barbarotin kanssa, viina virtasi ja tupakka toisen jälkeen syttyi, mutta neroutta ei mikään voittanut. Tietokonehakkeri Lisbeth Salander syventyi pohtimaan kaiken käsikirjaa.
Mitkä tanssiaiset! Ei edes Harry Potter olisi osannut yksin taikoa parempia! Nämä huoneet ovat minulle iloisen kotiinpaluun asuinsijoja, kunnes lopulta kuoleman ja unohtamisen aikakirjat avataan nimeni kohdalla. Minut on noiduttu, olen noita ja lennän Margaritan kanssa Wolandin tanssiaisten saleissa ympäri maailmaa, lennän ja tanssin tuntien ikuista rakkautta näihin ja tuhansiin muihin hahmoihin, elämäni kirjoihin.