Teksti: Erja Tulasalo
Helsingin kaupunginmuseon neljännen kerroksen HAJU-näyttely ravistelee perinteistä museokäsitystä. Näyttely on rakennettu pääsääntöisesti yhden aistin ympärille.
Jotain raikasta ja kevyttä leijailee sieraimista sisään, kun astun hissistä ulos museolehtori Sauli Seppälän johdolla. Tuoksu vahvistuu varsinaiseen näyttelytilaan siirryttäessä.
– Museomme neljäs kerros on eräänlainen laboratorio, jossa voimme kokeilla uusia ideoita ja immateriaalinen HAJU-näyttely testaakin, voiko museosisällön rakentaa hajuaistin varaan, kertoo Seppälä.
– Parfymööri Max Perttula on muotoillut näyttelyyn seitsemän erilaista tuoksua, jotka vaihtuvat viikoittain. Hajut eivät ole missään purkissa vaan ne leijailevat tilassa ilmanvaihdon mukaan. Tilassa kulkiessa tuoksu tuntuu hieman erilaiselta eri kohdissa.
Nenän hajuina keräämä informaatio menee aisteista ainoana suoraa reittiä aivojen tunne- ja muistikeskukseen. Muut aistit tekevät pienen kierroksen aivoissa ennen kuin niiden informaatio päätyy samaan paikkaan. Hajuaisti on tällä tapaa aisteista primitiivisin.
– Museon toiminnan ytimessä ovat tunteet. Meidän mottomme täällä kaupunginmuseossa on, että jokaisella on mahdollisuus rakastua Helsinkiin.
Maanantaisin vaihtuvassa hajussa on haettu jotain tilaa tai paikkaa Helsingissä. Hajut ovat kuitenkin jokaisen mielen sisällä ja ihmiset haistavat ja tulkitsevat hajuja omalla persoonallisella tavallaan. Hajut vaikuttavat meihin usein tiedostamattomalla tasolla, sillä suurin osa tunteistamme johtuu tuoksuista, vaikka emme sitä aina tajuaisikaan.
Museo kysyi 1200 henkilön laajuiselta asiakaspaneeliltaan miltä Helsinki haisee. Osittain tämän kyselyn perusteella valikoituivat näyttelyn tuoksut.
– Puolet vastannaista sanoivat Helsingin tuoksuvan mereltä ja lopuista vastauksista tulivat esille mm. kahvi, hattara, nakkisämpylä, metroasema ja vastaleikattu ruoho.
– Toisaalta monet ovat sanoneet Helsingin olevan nykyään lähes hajuton, sillä täältä ovat tehtaat lähteneet pois, leipomot ovat vähentyneet eikä lyijyllinen bensakaan enää haise.
Riisuttu visuaalisuus
– Näyttelyn testausvaiheessa kävi ilmi, miten helposti hajukokemus sekoittuu visuaaliseen tai auditiiviseen havaintoon, toteaa Seppälä.
– Kävijöille ei kerrota etukäteen, mihin tilassa oleva haju kulloinkin viittaa, sillä mielleyhtymien halutaan syntyvän mahdollisimman vapaasti.
Lavastaja Kristian Palmu on rakentanut tilan ja sen valosuunnittelun. Tehtävänasettelu oli melko haastava, sillä tilan piti tuoda hajut esille kuitenkaan korostamatta niitä. HAJU-näyttelyn visuaalisuus onkin riisuttua ja hajuja tukevaa.
– Hajulähteitä tilassa on kaksi ja ne ovat savupiipun näköisiä rakennelmia, joiden sisällä on ilmankostutin. Tuoksuaine tulee ilmankostuttimen läpi.
– Savupiippujen lisäksi tilassa on vain kaksi pleksipanelia ja katossa ”lentäviä lautasia”, jotka kaikki on peitetty dechroic-kalvolla. Kalvon pinta heijastaa värejä riippuen siitä missä paikassa itse seisoo. Kalvosta voi näkevä nähdä myös oman kuvajaisensa.
– Tilan keskellä on myös säkkituoleja, joissa voi viettää aikaa.
Näyttelyvieraat voivat halutessaan käyttää kuulosuojaimia ja kokeilla miten täydellinen hiljaisuus vaikuttaa hajukokemukseen.
Hajumuistojen kerääjä
Näyttelyn aikana museo kerää myös hajumuistoja ja tilan tuoksujen herättämiä tunteita talteen mikä onkin ollut suosittua.
– Edellisen viikon haju oli kevät ja mielenkiintoisin kommentti minkä kuulin tuon viikon hajusta oli syyrialainen puutalo. Henkilö oli luonnollisesti kotoisin Syyriasta.
Naapurin tädin tuoksu, koulun vessa, hyvä pizza, kalanhaju Kauppatorilla, kesäinen moottoritiet, tuore vastapaistettu pulla, jalkahiki, ratikan jarrut, energiajuoma yläasteen lattialla, sosialismi… Näyttelyvieraiden havainnot tuntuvat olevan kautta linjan tarkkoja ns. vieraskirjassa, jota näyttelytilan sivuhuoneen ikkuna edustaa.
– Tässä ikkunassa lukee sekaisin miltä ajatellaan Helsingin tuoksuvan sekä miltä tilassa tuoksuu tällä hetkellä.
– Tänne on kirjoitettu paljon myös yhteiskunnallisia kommentteja. Mitään ei ole tarkoitus sensuroida ja onhan ihan hyvä kuulla myös mitä tällä hetkellä ajatellaan.
Kun museolehtori Seppälä kysyy minulta kierroksen päätteeksi miltä tilassa tänään saattaa tuoksua, on vastaukseni tuosta jostakin raikkaasta ja keveästä hajusta selkeänä kielen päällä.
Kokemukseni hajusta ei kuitenkaan ole sama kuin se, mitä lukee laatikossa, josta voi tarkistaa näyttelyvierailun lopuksi tilassa juuri sillä hetkellä leijuvan hajun.
– Eihän tässä ole mitään oikeaa tai väärää vastausta, toteaa Seppälä.
– Tärkeintä on antautua hajuaistin vietäväksi ja antaa aikaa muistojen kuuntelemiselle.
Vaikka joku näyttelyssä käyneistä onkin kirjoittanut vieraskirjaikkunaa kaasunaamarin olevan tarpeen, näyttelyssä pidempään kuljeskellessa hajuun tottuu. Jostain nurkasta voi kuitenkin löytää hajun voimakkaampana ja mieli voi taas samota tunteiden ja muistojen virrassa.
Helsingin kaupunginmuseo sijaitsee Senaatintorin laidalla Aleksanterinkatu 16:ssa ja sen sisäänpääsy on aina vapaa. HAJU-näyttely on esillä 15.1.2017 saakka ma-pe 11-19 ja la-su 11-17. Ensimmäisessä 4. kerroksen vaihtuvassa näyttelyssä Museum of broken relationships vieraili n. 130 000 kävijää. Tuoksuille herkät voivat saada oireita museon neljännessä kerroksessa.