Teksti: Ari Suutarla
Lokakuun 25. päivänä avattiin Helsingin Sanomatalossa näyttely, jossa oli esillä sekä kuurosokeiden että muiden taiteilijoiden töitä. Erikoista näyttelyssä oli, että töitä saattoi vapaasti kosketella.
Näyttelyn toteuttaja oli Suomen Kuurosokeat ry. Yhteistyökumppanina näkyi Suomen kuvanveistäjien liitto ry.
Töitä näyttelyyn oli hyväksytty 16 eri taiteilijalta, heistä neljä kuurosokeiden riveistä. Enin osa töistä oli veistoksia. Kuurosokeilta oli maalauksia, kaikilta kaksi työtä.
Näyttely oli avoinna marraskuun loppupuolelle asti ja kävijöitä kiitettävästi.
Kannatti poiketa
Koskettavin veistos -näyttelyyn oli helppo mennä. Sanomatalo on aivan Helsingin päärautatieaseman vieressä vanhan postitalon puolella. Näyttelytilan nimi on Art galleria Kaarisilta, ja tilat olivat portaattomasti katutasossa. Pääsymaksua ei ollut.
Työt olivat mukavasti esillä, eikä koskettelemiseksi tarvinnut kumarrella tai kurotella.
Töiden vieressä oli selostus tekijästä, aiheesta, valmistumisvuodesta ynnä usein myös hinta. Teksti oli sekä tavallisella tekstillä että pistekirjoituksella niin, että minäkin pystyin itsenäisesti lukemaan tiedot.
Arvokkain käsiini osunut työ maksoi vähän yli 16 000 euroa.
Santeri Grönlundin valinta
Näyttelyn valmisteluun osallistui muun muassa Santeri Grönlund. Hän on 16-vuotias, koko ikänsä kuurona ja sokeana elänyt kaveri Raisiosta, siis mitä ”puhtaimmaksi viljelty” kuurosokea henkilö.
Meitähän on monenlaisia: kellä on näön jäänteitä, kenellä taas kuulon, ja joillakin molempia.
Santeri Grönlundin valinta kiinnostavimpana työnä osui veistokseen nimeltä ”Some people knit”, suomeksi ”Toiset ne kutoo!”, tekijänä taiteilija Pia Männikkö Helsingistä.
Männikkö on opiskellut kuvataiteita muun muassa Glasgowssa Englannissa ja on suorittanut maisterin tutkintonsa Suomessa.
Mainio oli seurata Santeri Grönlundin valinnan perusteluja kommunikaatiopäällikkö Riitta Lahtisen tulkitsemana. Eräs esimerkki koskettavuudesta ja kosketeltavuudesta oli, kun Santeri nappasi melko kookkaan työn jalustalta kaksin käsin syliinsä ja painoi rintaansa vasten. Koskettavuus syntyi juuri tästä taiteilijan ja sen kokijan vuorovaikutuksesta.
Kuurosokeita taiteilijoita
Näyttelyssä oli mahdollista äänestää koskettavinta työtä kunkin kävijän mielestä. Itse annoin ääneni Pirkko Pölöselle Joensuusta. Pirkolta esillä oli kaksi uskonnollisen kehyksen työtä seimiaiheineen. Luin ensin äänestämäni työn nimen väärin: ”Kiitäkäämme”. Huolellinen lukeminen antoi nimeksi ”Kiittäkäämme”. Erityisesti työssä katsojan tavoitti värien käytön raikkaus.
– ”Värien käytön raikkaus”, sanon minäkin, sokea mies.
Minulle tietysti maalaustaidetta kuvaillaan, ja kosketus syntyy ikään kuin välikäden kautta.
Pirkko Pölösen lisäksi muut kolme kuurosokeaa taiteilijaa tulivat Milla Linhin vetämästä, niin sanotusta Tampereen ryhmästä. Nimiä ovat monille tutut Marja-Leena Karjalainen, Anu Mikkola ja Rauli Jalo.
Suomen Kuurosokeiden tiedotuksesta näyttelyn aktivisteja ovat olleet Tuija Wetterstrand ja Jaakko Evonen.
– Seuraavaa näyttelyä voi ryhtyä valmistelemaan ajan kanssa, pari vuotta etukäteen, Tuija Wetterstrand sanoo.
Kuurosokeiden hallituksen puolesta näyttelyn avasi Martti Avila. Hän viittasi muun muassa näyttelyjen pitkään perinteeseen, jonka alkuvaiheita on ollut tapahtuma Punkaharjulla.
Näyttelyssä kannatti todella poiketa. Se oli pieni ja helposti hahmotettavissa.
Joku voi pohtia, että kaikkeen sitä niukkenevina aikoina vammaisjärjestön varoja käytetään. Kuitenkin taidetta ja kulttuuria arvostetaan, ja on hyvä, että sitä arvostetaan ja toteutetaan myös meillä kuurosokeiden omissa riveissä.
Näyttelyä olivat taloudellisesti merkittävällä panoksella tukemassa opetus- ja kulttuuriministeriö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä Stiftelsen 7:nde Mars Fonden.
Näyttelyvieraat valitsivat suosikikseen Jenni Tieahon Kuuhunkurkottajan.