Teksti: Pasi Päivinen
Savon sydänmailla Koillis-Tuusniemellä on jylhä ja hieman mystinenkin Seinävuoren rotkolaakso. Se on valtatie yhdeksän tuntumassa ja helposti saavutettavissa. Näköalatasanteelle saakka pääsee autolla ja niin kota, laavu kuin uimapaikkakin on rakennettu EU:n leader-tuella täysin esteettömäksi.
Vaikka jylhää kanjonia pääsee ihailemaan esteettömästi sen reunalta, siitä ei kuitenkaan saa kokonaisvaltaista käsitystä yläpuolelta, vaan ainoastaan laskeutumalla rotkon pohjalle voi hahmottaa kanjonin mittasuhteita paremmin ja nähdä geologisia viitteitä jääkautta edeltävästä ajasta. Rotkolaakso on viehättävä paikka kesällä, mutta maisema on talvella suorastaan lumoava sillä jylhiä jyrkänteitä koristavat paannejää ja jääpuikot. Rotkon pystysuorat seinämät antavat suojaa metsän asukkaille ympäri vuoden ja nykyisin siellä pesii runsaasti muun muassa korppeja.
Kallionhalkeaman arvioidaan syntyneen 1800–1900 miljoonaa vuotta sitten, kun peruskalliossa tapahtui siirros, josta alkoi rotkolaakson muodostuminen. Nykyisen pinnanmuotonsa rotko sai uusimman jääkauden aikana 10 000–12 000 vuotta sitten. Joen pohjalle muovautunut rotko on noin puoli kilometriä pitkä, 20–40 metriä leveä ja korkeimmalla kohdallaan 25 metriä syvä.
Suomessa on muitakin jylhiä rotkolaaksoja, mutta Seinävuoresta tekee erikoisen sen pohjalla Suuresta Seinälammesta Pieneen Seinälampeen virtaava sahi eli maan alla piilossa soliseva puro. Muinainen maanjäristys on ruhjonut kalliosta irti lohkareita, jotka seisovat patsasmaisina rotkon pohjalla osin sammaloituneina. Patikointi rotkon pohjalla on jännittävä luontokokemus, kun siihen vielä liitetään palanen historiaa ja ripaus mystiikkaa.
Suomen sodassa vuosina 1808-09 Seinävuoren lähistöllä Ruotsin ja Venäjän joukot kahakoivat, jonka seurauksena venäläisiä joukkoja komentanut eversti kaatui, ja suomalaiset hautasivat hänet rotkon pohjalle. Erityisesti kieltolain aikaan 1930-luvun alussa kanjonin pohjalla pulputtivat sahdin ohella myös monet pontikkapannut. Seinävuoren kätkössä on kansanperinteen mukaan tehty myös taikoja metsänhaltijan lepyttämiseksi ja riistaonnen saavuttamiseksi. Metsänhaltijan suomasta saaliista käytiin uhraamassa rotkon pohjalla aina »esikoiset» eli metsästäjä kävi panemassa pyytämänsä saaliin suolet muurahaiskeon alle metsänhaltijan mieliksi. Kettu-Mooses oli tunnettu metsämies, jonka kerrotaan tehneen taikoja rotkolaaksossa. Hänen sanotaan pitäneen myös Mustaa Raamattua tyynynsä alla pyyntionnea parantaakseen. Muutama sodan käynyt tuusniemeläismies muistaa yhä Kettu-Mooseksen varhaislapsuudestaan. Kerrotaan että Kettu-Moose taikoineen oli verraton ketunpyytäjä.
Rotkolaakso on mainio retkikohde. Sen ympäri kiertää helppokulkuinen noin 2,5 kilometrin pituinen retkeilyreitti, jos ei koe hieman vaativampaa laskeutumista rotkon pohjalle omakseen. Pidempää vaellusta kaipaavat voivat lähteä Seinävuorelta Mäkimajan ja Ahvenlammen laavujen kautta Kaavinkoskelle, jolloin matkaa kertyy 20 kilometriä.