UUSI KUUNNELMA: PIRITTA
Teksti: Anne Huttunen
Harrastajaryhmä Jännärijoutsenet pääsi taas kuunnelmantekoon – näin syntyi Piritta.
Teksti: Anne Huttunen
Kirjoita minulle lapsirooli
Harrastajaryhmä Jännärijoutsenet oli juuri julkaissut netissä uusimman jatkokuunnelmansa Peilinlumetta. Minä, ryhmän käsikirjoittaja ja ohjaaja, luulin, että se jäisi viimeiseksi kuunnelmaksemme. Vaikka olimme saaneet mukavasti apurahojakin, kaikki kolme kuunnelmaa oli pääasiassa rahoitettu minun säästöilläni ja ne olivat lopussa. Oli aika keskittyä muihin harrastuksiin. Joutsenparven jäsenet olivat eri mieltä:
”Kirjoita minulle lapsirooli, oikein pitkä”, pyysi Mira-Maria Kuudanpaiste.
Pyyntö tempaisi mielikuvitukseni liikkeelle. Mitä lapsi tekisi synkässä talossa, jollaisiin goottilaistyyliset tarinani sijoittuvat? Mieleeni tuli Kotiopettajattaren romaani. Entä, jos talossa asuisi pikkulapsi ja hänellä olisi hoitajana urhea sankaritar? Olisiko lapsi vaarassa??? Jane Austenia ja muita klassikkokirjailijoita lukeva Medina Omeragic toivoi saavansa joskus esittää neitoa 1800-luvulta. Kahdessa aikatasossa kulkevat tarinat ovat muodissa. Entäpä jos. Mutta miksi kirjoittaisin, kun emme ikinä pääsisi toteuttamaan käsikirjoitusta valmiiksi kuunnelmaksi?
”Kirjoita silti”, Satu Linna neuvoi. ”Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu.”
Näin sai alkunsa Piritta, Jännärijoutsenien neljäs kuunnelma. Päätin kirjoittaa tarinaa ja samalla yrittää panna rahaa vähitellen säästöön. Kysyin muiltakin joutsenparven jäseniltä, millaisia rooleja he tahtoisivat esittää. Yli 80-vuotias Inkeri Kauppinen tunsi vetoa ilotytön näyttelemiseen. Kaikkeahan pitää kokeilla ennen kuin aika jättää. Tarinan henkilöt johdattivat minut huvipuistolabyrinttiin. Tiesin tarinan alun ja lopun, mutta en sitä, millaisia kiemuroita pitkin loppuun päästäisiin. Tuon tuostakin törmäsin lasiseinään. Väärä suunta, tarkistetaanpa kurssia. Nautin erityisesti tarinan historiallisen osan vanhahtavalla kielellä leikittelystä. Labyrinttiseikkailuille oli harvoin aikaa, koska olin ruvennut vetämään harrastusprojekteja Näkövammaisten Kulttuuripalvelussa. Tarina eteni hitaasti, kunnes tuli eräs toukokuinen päivä 2014.
Lentävä lautanen
En voi puhua salamasta kirkkaalta taivaalta, koska tuo sanonta tarkoittaa yleensä äkkionnettomuutta. Mutta joskus myös onni voi kohdata äkillisesti. Sanotaanpa siis, että tuona toukokuun päivänä lentävä lautanen laskeutui parvekkeelleni. Minulle soitettiin Näkövammaisten Keskusliitosta (nykyinen Näkövammaisten liitto). Olin tietämättäni ollut ehdolla liiton myöntämän kulttuuripalkinnon saajaksi ja valinta oli osunut minuun. Yhteisön tunnustus olisi jo sellaisenaan nostanut minut leijumaan untuvapilvelle, mutta palkintoon liittyi rahasumma, joka kattaisi leijonanosan Piritta-kuunnelman kustannuksista. Koska palkinto tuli kuunnelmakulttuurin edistämisestä, kuunnelmaan se piti myös mielestäni käytettämän. Joutsenparven uusi lento saattoi alkaa.
Hei me lennetään!
Käsikirjoitus valmistui helmikuussa 2015. Tarkistin, ketkä parven jäsenet lähtisivät Piritta-lennolle. Monet kokeneista joutsenista räpyttelivät jo innokkaasti siipiään. Satu Linna on mukana kaikissa Joutsen-kuunnelmissa. Hän rakastaa ääninäyttelemistä ja isojen projektien tekemistä tutussa porukassa. Markku Yli-Pentilä on vuosikausia tehnyt kotistudiossaan yhden miehen kuunnelmia, joissa hän on näytellyt kaikki roolit ääntään ja puhetapaansa muunnellen. Muutto Riihimäelle antoi hänelle mahdollisuuden ryhtyä ryhmätyöhön sekä Joutsenissa että Näkövammaisten Kulttuuripalvelun kuunnelmaprojektissa. Marianne Tenhami kokee liikunnallisen näyttämötyön näkövammaisteatterissa enemmän omakseen, mutta asettuu vaihtelun vuoksi kernaasti mikrofoninkin eteen. Saimme iloksemme mukaan myös kolme untuvikkoa. Kulttuuriprojekteissa on usein miehistä huutava pula, mutta tarvitsin tarinaani veljekset. Onneksi Heikki Ekola ja Jari Mikola osallistuivat vetämälleni ääninäyttelemisen kurssille ja sain molemmat houkutelluksi mukaan Pirittaan. Miehet ahkeroivat kunnolla päästäkseen tasoihin kokeneempien näyttelijöiden kanssa. He itse pyysivät jopa ylimääräisiä harjoituskertoja. Hannele Janhonen puolestaan otti minuun itse yhteyttä.
”Olen aina haaveillut Jännärijoutseniin pääsemisestä”, hihkaisee Hannele, jota ei pysäyttänyt kroonisesti särkevä jalka eikä pitkä matka Jyväskylästä Helsinkiin.
Alkoi rooleihin tutustuminen.
”Nautin Jasminin tekemisestä täysillä”, Mira-Maria kertoo. ”Työskenteleminen roolin kanssa oli jotenkin helpompaa kuin milloinkaan aikaisemmin. Osittain se varmaan johtuu siitä, että olen löytänyt parhaan mahdollisen työskentelytavan ja osittain myös siitä, että koen lapsiroolin tekemisen täysin omakseni.”
Pahiksen rooli lankesi Marianne Tenhamin osaksi:
”Vihasin Tainaa. Harvoin olen tuntenut näin suurta antipatiaa näyttelemääni roolihenkilöä kohtaan, mutta Taina oli niin paha, laskelmoiva, kylmä ja ahne, etten voinut muuta. Minua ahdisti näytellä. Toisaalta Tainan roolia oli mielenkiintoista tehdä, koska oli haasteellista ja opettavaista mennä näin läpeensä pahan henkilön nahkoihin. Kaikissa meissä asuu pieni Taina, joka toisissa näkyy enemmän, toisissa vähemmän, halusimmepa sitä tai emme.”
Satun paikka oli tarinan historiaosuudessa:
”Pidän kovasti roolihahmostani Henriettasta. Vaikka hän on saanut aikakautensa mukaisen, naisten hoksottimia vähättelevän kasvatuksen, hän on reipas ja valmis kokeilemaan mutkikkaitakin keinoja pistääkseen itselleen tärkeitä asioita kuntoon. Lisäksi olen suuri historiallisten romaanien ystävä, ja monet suosikkikirjani kertovat 1800-luvusta.
Rooliin sisältyviä pitkiä päiväkirjajaksoja olisin ehkä jännittänyt turhan paljon, jos en olisi hankkinut monologikokemusta Reino Helismaan Tulivuori-hupailusta tehdyn live-kuunnelmaversion selostajana.”
Harjoitus tekee mestarin
Harjoitukset aloitettiin kesällä. Kaikki nauttivat yhdessä tekemisestä. Satun sydäntä lähellä oli erityisesti roolianalyysi, jossa keskusteltiin roolihenkilöiden aiemmista elämänvaiheista. Hän kehitti Henriettalle tarinan, josta voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin. Kuunnelman nimiosaa esittävä Marianne Näränen olisi kaivannut harjoituksiin improvisointitehtäviä ja muuta oheistoimintaa. Aiemmissa projekteissa sellaista on ollutkin. Olemme tehneet tulkintaa syventäviä sketsejä ja kuvaelmia. Kerran olemme jopa leiponeet erään kohtauksen tunnelman luomiseksi. Pirittassa improt jäivät tekemättä. Toisaalta niihin ei jäänyt aikaa ja toisaalta näyttelijät olivat mielestäni niin hyviä, ettei syventävään harjoitteluun ollut tarvetta. Joutsenet ahkeroivat täysillä. Muutamat harjoittelivat keskenään myös puhelimessa.
Polun varrella oli toki myös ryteikkökohtia. Erityisesti näyttelijöitä rassasivat harjoitusten aikataulut. Nykyaikaryhmä ja retroryhmä harjoittelivat eri päivinä. Siksi tarinan juoni koettiin hataraksi. Koska Marianne N. ja Hannele matkustivat näyttelemään Jyväskylästä saakka, harjoituksia pidettiin kolmena päivänä peräkkäin. Tämä asetti haasteita repliikkien ulkoa oppimiselle. Myös aikaiset herätykset treeniaamuina koettiin hankaliksi. Mutta palaset loksahtivat taas paikoilleen, kun harjoitusvaiheen viimeisenä päivänä kävimme koko sakilla läpi kuunnelman alusta loppuun. Tarinan kokonaiskuva hahmottui kaikille.
Kohtaus numero se ja se. Otto 1. Pyörii.
Äänitykset aloitettiin syyskuussa. Kokenut ja muuntautumiskykyinen Marianne N. huokaisi helpotuksesta, kun olimme taas jo niinkin pitkälle päässeet. Ensikertalainen Hannele sai itseluottamusta siitä, että hän osasi repliikkinsä ulkoa kuin vettä valaen. Toisin kuin näkevien tekemissä kuunnelmissa, pistekirjoitusta käyttävien sokeiden täytyy osata roolinsa ulkoa. Mikrofonit nimittäin sieppaavat ahnaasti sekä pistekirjoituksen lukemisesta aiheutuvan kahinan että roolivihkojen sivujen kääntämiset, ja niiden editoimisessa on jälkeenpäin kova työ. Toisinaan kielet solmuuntuivat, mikä aiheutti iloista naurua kuunnelman loppukaronkassa: Tarinan sankaritar Piritta hiipi kiellettyyn paikkaan ottamaan kuvia digikameralla. Hänen piti sanoa:
”Otetaas nyt kuva poikineen”, mutta suusta lipsahti:
”Otetaas nyt kamera poikineen”.
Markun esittämän Laurin piti sanoa vaimolleen:
”Voisit jo lakata jankuttamasta siitä vahingosta”, mutta Markun kieli tahtoi välttämättä sanoa: ”Voisit jo jakata lankuttamasta.”
Studio 303:n ammattitaitoiset äänittäjät leikkasivat staplaukset pois eikä niistä hämäännytty.
Satu kuvailee äänitysvaiheen tunnelmia näin:
”Äänittäminen jännittää aina hiukan alkuvaiheessa mutta on kyllä hauskaa, kunhan esittäjä pääsee hommaan kunnolla kiinni. Ensimmäisenä äänityspäivänäni tehtiin Henriettan päiväkirjamerkintöjä. Arvostan sitä, että sain valita, mitkä niistä halusin äänittää ensimmäisenä. Minulle hyvä alku on kaikessa toiminnassa ydinkysymys. Kun saa purkkiin vaikka kuinka helpon ja lyhyen muutaman lauseen kohtauksen, voi sanoa itselleen, että no niin, nyt tämä lähti sujumaan. Silloin konstikkaammatkin asiat yleensä onnistuvat niin hyvin kuin osaamiseni sallii.”
Tunteja studiossa
Outo luulisi kuunnelmaa valmiiksi, kun näyttelijöiden äänet on saatu purkkiin. Mutta silloin se on vielä kaukana valmiista. Alkoi editointityö äänittäjän kanssa. Tuossa on liian pitkä tauko repliikkien välillä, leikataan pois. Tuossa änkytettiin, joutaa bittien taivaaseen. Kakkosotto on parempi kuin ykkönen, säästetään kakkonen. Editointivaihe on hauskaa sekin, mutta toisinaan tunsin melkein ahdistusta. Tuntui kuin modernilla äänitystekniikalla voisi panna ihmisen suuhun sellaista, mitä hän ei todellisuudessa ole ikinä sanonut. Parempi oli kuitenkin lakata miettimästä mokomia. Ehkäpä aiheesta voisi joskus kirjoittaa jännärin.
Sillä aikaa kun istuin studiossa editoinnin kimpussa, äänisuunnittelutiimi Riikka Hänninen ja Johanna Herranen teki ahkeraa työtä omalla tahollaan. Riikka kertoo näin:
”Joutsen-kuunnelmien äänitehosteita on perinteisesti tehty itse. Niin oli monesti nytkin: kun Piritta ryömii talon alle, minä ryömin studion lattialla. Revin rikkinäisestä lakanasta suikaleita Henriettan sitoessa haavoittunutta Kreetaa. Ja Johanna loi laboratorion huminan laittamalla mikin tietokoneen sisään. Tällä kertaa mukana oli kuitenkin enemmän valmiitakin tehosteita Yleisradion ja BBC:n arkistoista. Sieltä saatiin tyylikkäät hevoset ja takkatulet, metsät ja markkinat. Kutkuttavinta äänimaailman tekemisessä on se luovuus, kun pitää keksiä, miten mikäkin ääni tehdään. Työläintä on työn aika valtava määrä ja aikaavievyys. Pirittassa on yli 90 tehostetta, jotka kaikki on täytynyt joko äänittää ja muokata itse tai löytää ja yhdistellä muualta. Kyllä siihen täysi työviikko helposti vierähtää.”
Ihana yllätys
Aikaisemmat jännärimme ovat saaneet viljalti kiitosta musiikistaan, joka on Riikka Hännisen ja Iiris Brocken käsialaa. Iiris ei lähtenyt mukaan Piritta-lennolle ja Riikalla oli kädet täynnä muuta työtä. Siksi totesin haikeasti, ettei musiikkia tällä kertaa. mutta kuinkas kävikään? Riikka ja minä olimme koko päivän ajoittaneet äänitehosteita oikeiden repliikkien kohdalle. Olimme valinneet aidoilta kuulostavia tilakaikuja kohtausten taustaksi. Kuunnelmien yksi viehätys onkin siinä, että ympäristöt vaihtuvat pikku vinttihuoneesta kaikuisaan keittiöön, metsän siimeksestä tienposkeen. Riikka oli panoroinut näyttelijöiden ääniä oikeille paikoilleen stereokuvassa. Kun päivä alkoi olla pulkassa, Riikka sanoi, että hänellä oli minulle yllätys. Hän kertoo itse näin:
”Tein Pirittan äänimaisemia tiiviin syksyn keskellä, ja olin jo luopunut loppulaulun syntymisestä. Sitten yhtenä iltana koiran kanssa kävellessä ensimmäinen säe putkahti päähäni ja laulu syntyi sen jälkeen nopeasti, melkein ilman tietoista apuani. Siihen tuli vielä hienot viittaukset niin menneisyyteen kuin nykyisyyteenkin, ja siitä annan pisteet vanhalle kunnon alitajunnalle.”
Vihdoinkin valmis
Joulukuussa Piritta ajettiin Näkövammaisten Keskusliiton tiedonhallintapalvelujen verkkoon, jossa aiemmatkin kuunnelmamme ovat. Heikki Ekola ja hänen vaimonsa Katriina laativat Pirittalle meriaiheiset nettisivut.
”Tunne on aina samanlainen”, Satu kiteyttää. ”Vähän haikea, koska projekti on lopussa, mutta samalla on upea tunne siitä, että sai olla mukana ja – oman osaamisen rajoissa – onnistua osana porukkaa ja olla toteuttamassa hienoa tarinaa.
Oli julkaisutilaisuuden aika. Kuunnelmanäyttelemisen huonoin puoli on se, etteivät näyttelijät pääse kosketukseen yleisön kanssa. Siksi me järjestämme kuuntelutilaisuuden, jossa uunituore kuunnelma kuunnellaan levyltä ja johon kutsutaan myös yleisöä.
”Kyllä se ihan mielenkiintoista oli seurata yleisön reaktioita omiin roolisuorituksiin ja kuunnelmaan yleensä”, Markku tuumailee.
Parven jäsenet odottivat Pirittan julkaisutilaisuutta ehkä enemmän kuin aikaisempia. Äänityksiä ei koskaan voida tehdä kronologisessa järjestyksessä ja studiossa ovat aina läsnä vain ne, jotka ovat mukana kulloinkin tehtävässä kohtauksessa. Ja projektin luonteen mukaan nykyaikaryhmän ja retroryhmän kohtaukset tehtiin eri päivinä. Äänimaisemat ja yksittäiset tehosteet olivat tietenkin uutta kaikille muille paitsi Riikalle, Johannalle ja minulle.
”Oli hienoa kuulla se kaikki äänimaisema ja miten kaikki oli laitettu sinne, koska tietysti kuvittelin omassa päässäni, minkälaisia juttuja ja ääniä siellä voisi olla”, Medina muistelee.
Kuuntelutilaisuuden jälkeen oli vuorossa meidän oma, suljettu karonkkamme. Purimme tuntojamme, muistelimme menneitä ja nautimme pöydän antimista. Annikki Skogster näyttelee Pirittassa äidillistä taloudenhoitajaa. Rooli luontui hänelle sekä kuunnelmassa että tosielämässä. Annikki on nimittäin loistava leipoja. Hänen leipomuksensa ja Inkerin keittämät sopat sulivat suussa. Näissä seniorinaisissa yhdistyvät sekä käytännöllisyys että näyttelijän luovuus.
Taas lentävä lautanen
”Kyllä tämä oli matkustamisen arvoista”, Hannele hihkui jälkeenpäin. ”Ei ollut yhtään hetkeä tylsää. Voi kun pääsisin vielä uudelleen!”
Hannele ja muutkin halukkaat pääsevät uudelleen. Vanhaa sanontaa mukaillen väitetään, ettei lentävä lautanen koskaan laskeudu kahdesti samalle parvekkeelle. Joskus laskeutuu. Eräs henkilö arvostaa Jännärijoutsenia niin paljon, että tarjoutui ehdottamaan meitä Tukilinjafoorumin vuoden toimija-apurahan saajiksi. Hän täytti ryhmän puolesta tarvittavat paperit ja teki hakemuksen minun laatimani budjetin pohjalta. Jo toisen kerran tipahti rahaa kuin taivaasta. Jännärijoutsenet on nyt yksi Tukilinjafoorumin vuoden toimijoista ja mehän toimimme. Seuraava jännäri on odotettavissa ensi jouluksi.
Pirittan kotisivu:
http://thp.nkl.fi/kuunnelmat/piritta/index.php