PKN:N MUKANA

PERTTI KURIKAN MUKANA

Teksti: Heidi Ikäheimonen

Suomi valitsi euroviisuedustajakseen Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeen ja kappaleen Aina mun pitää. Kajastus oli PKN:n mukana Wienissä melkein voittamassa.

Yhtyeen voitto herätti paljon voimakkaita reaktioita. Moni sanoi suoraan häpeävänsä, että tällaisella melusaasteella lähdetään edustamaan maatamme. Toiset taas sanoivat tämän olevan suuri voitto vammaisuudelle ja kehitysvammaisten asialle.
Molempia näkökantoja on helppo ymmärtää. Niitä, jotka häpesivät, korvensi lähinnä se, että suomalaiset äänestivät ulkomusiikillisin perustein PKN:n voittoon. Suomalaiset äänestivät vammaisuutta, eivät kappaletta ja esitystä, jolla menestyttäisiin kilpailussa. Euroviisut ovat kuitenkin musiikkikilpailu ensisijaisesti, okei showkilpailukin. Mutta ensisijaisesti kilpailun tarkoitus on kilpailla sävellyksillä, ei niillä vähemmän viihdearvoilla, kuten erilaisuudella tai poliittisilla sanomilla.
Vuosien mittaan on nähty useampikin näkövammainen, täysin sokea artisti, viisulavalla vailla kummempaa menestystä. Kahteen kertaan Espanjaa edustanut Zerafin Zubiri ei menestynyt, ei myöskään Saksaa vuonna 2002 edustanut sokea Corinna May ja vuonna 1996 tämän vuoden isäntämaata edusti samaten sokea George Nussbaumer gospel-henkisellä kappaleellaan. Eikä Pertti Kurikan Nimipäivien edustus ollut sekään tänä vuonna ainutlaatuista ainakaan vammaisnäkökulmasta katsottuna. Puolaa edusti auto-onnettomuudessa vakavasti loukkaantunut pyörätuolissa istuva Monika Kuszynska. Hän pääsi finaaliin, mutta sijoitus jäi vaatimattomasti 20:nnen paikkeille. Onko vammaisuus siis mikään itseisarvo edes viisuissa? Saavutetaanko sillä ylimääräisiä sympatiapisteitä? Sitä sopinee miettiä.
Surullista kyllä, Suomen kansa äänesti enemmän kehitysvammaisuutta kuin itse esitystä. On hienoa, että PKN uskalsi lähteä kisaan mukaan. Hienoa on myös se, että heidän voitollaan Uuden Musiikin Kilpailussa oli taatusti myös positiivisia vaikutuksia, mutta se ei kuitenkaan ole se kriteeri, miten edustajamme pitää valita. Upeaa on myös se, että Ylellä oli rohkeutta ottaa tällaistakin musiikkia mukaan, mutta osuiko erilaisuuden tavoittelu kenties omaan nilkkaan?

Wienin kisahuuman keskellä

Wien valmistautui ottamaan vieraansa vastaan toukokuun 10. päivä, jolloin Pertti Kurikan Nimipäivät-bändin jäsenet saapuivat tukijoukkoineen Ylen delegaation mukana kisakaupunkiin. Harjoitukset alkoivat seuraavana päivänä Wiener Stadthallessa. Itse esitys ei merkittäviä muutoksia ole kokenut sitten UMK-voiton ja toimittajien kysymyksiin sympaattiset miehet vastailivat reippaasti omintakeisella tyylillään. Mistään kielteisestä asenteesta ei näkynyt jälkeäkään.
Perjantaina 15. toukokuuta PKN:n oli jälleen aika nousta lavalle harjoittelemaan esitystään. Joitakin yksityiskohtia esityksessä oli hiottu välipäivinä, mutta peruselementit pysyivät samoina. Lehdistötilaisuudessa harjoituksen jälkeen yhtyeen jäsenet kertoivat omiksi viisusuosikeikseen muun muassa Monica Aspelundin Lapponian ja TomTominTomin, jolla Marion osallistui vuonna 1973 euroviisuihin Luxemburgissa. Se olikin pitkään paras sijoituksemme, kunnes Mr. Lordi kumppaneineen toi kauan kaivatun voiton maallemme vuonna 2006. Kysymykseen siitä, mistä heidän seuraava kappaleensa tulisi kertomaan, Sami Helle vastasi, että asuntolassa asumisesta tai sosiaalityöntekijöistä.
Samaisena perjantai-iltana tapasimme yhtyeen jäseniä vielä Nordic Nightissa, jossa ehdin jututtamaan bändin rumpalia Toni Välitaloa. Vielä perjantaina hän ei myöntänyt jännittävänsä tulevaa tv-esiintymistä. Kyselin, miten viikko on sujunut Wienissä ja hän kertoi, että paljon on ollut haastatteluja ja muita kuvaussessioita harjoitusten lisäksi. Hauskinta on hänen mukaansa ollut se, että he ovat saaneet olla lavalla ja soittaa, näyttää, mitä osaavat. Puhuimme musiikista enemmänkin ja Toni kertoi suosikeikseen muun muassa Souvarit-yhtyeen. Bändi ei esiintynyt illan Nordic Nightissa, vaikka kaikki muut Pohjoismaat sekä Viro esiintyivät. Syynä tähän oli ilmiselvä väsymys, joka edustajistamme kyllä näkyi hyvistä peittely-yrityksistä huolimatta. He poistuivatkin pian yhteisen kuvaussession jälkeen tilaisuudesta.

Jännitys tiivistyy tiistai-illan lähestyessä

Suomalaisia viisufaneja moitittiin viisuviikon aikana Suomen suurimmassa päivälehdessä Helsingin Sanomissa muun muassa huumorintajuttomiksi ja katkeroituneiksi. Säälittävää, että HS lähtee tällaiselle linjalle. Meillä Wienissä olevilla on ollut koko matkan ajan erinomainen yhteishenki. Parempaa yhteishenkeä ja sitä yhdenvertaisuutta saa hakea. Jokaisella on omat suosikkinsa. Yksi kannattaa Italiaa, yksi Ruotsia, kolmannen suosikki on Montenegro tai kenties Liettua. Mutta vaikka jokaisella onkin suosikkinsa, se ei tarkoita, että olisimme huumorintajuttomia tai kitkeriä saati katkeroituneita, jos oma suosikkimme ei menesty. Tai vaikka oma maamme ei pärjäisikään, ei se tee meistä katkeroituneita. Sitä naurun ja ystävyyden määrää on vaikea sanoin kuvata. Ja vaikka ajattelisimmekin oman maamme edustajasta mitä tahansa, kannustamme loppuun asti omaa maatamme. Parhaiten se yhdenvertaisuus ja suvaitsevaisuuden sanoma tulee ehkä esille siinä, että kenenkään ei tarvitse hävetä omaa suosikkiaan. Mielipiteet eroavat, mutta jokainen voi silti pysyä oman suosikkinsa puolella.
Tiistai-ilta ei sujunut suomalaisesta näkökulmasta toivotulla tavalla. Pertti Kurikan Nimipäivät karsiutui lauantain viisufinaalista. Se harmitti, mutta vain hetken. Elämä jatkuu.

Seuraavana päivänä…

Jo aiemmin olimme saaneet kutsun Pertti Kurikan Nimipäivien vain suomalaiselle medialle tarkoitettuun lehdistötilaisuuteen keskiviikkona semifinaalin jälkeen. Odotin pienellä jännityksellä, mitä tuleman pitäisi, sillä varmasti pettymys olisi melkoinen finaalipaikan jäätyä haaveeksi.
Mutta toisin kävikin. Sekä Sami Helle että Toni Välitalo vastailivat rennonoloisesti lehdistön kysymyksiin. Toki he myönsivät, että harmitti ja pettyneitä olivat, koska voittamaan oli tultu, mutta elämä jatkuu. Ilmapiiri oli lämminhenkinen. Bändiä kiiteltiin hienosta suorituksesta, ja kyseltiin heidän tulevaisuudensuunnitelmiaan. Sami totesi, että loppuviikon osalta ei vielä ole tarkkoja suunnitelmia, mutta ainakin joitakin haastatteluja oli jo sovittu. Edustajiemme musiikki-ihanteista ja esikuvista kyseltiin tilaisuudessa jonkin verran. Sami mainitsi suosikikseen Whitesnaken ja suomalaisista bändeistä muun muassa Pää kii-yhtyeen. Siihen, haluaisivatko he lähteä uudelleen edustamaan maatamme viisuihin, vastasi Pertti Kurikka napakasti, että antaahan nyt olla ainakin vähän aikaa. Tai menköön muut, mutta hän ei lähde.
Lehdistötilaisuuden lopussa yhtyeen tiedottaja kertoi vielä, että bändin levyjensigneerauksia voisi seuraavana päivänä metsästää kaupungin keskustassa sijaitsevasta levykaupasta. Tapaamisen huipentuma oli viereiseen suomalaiskouluun tehty vierailu, jossa yhtye tapasi vielä fanejaan. Oppilaat olivat valmistelleet esityksen, jossa he lauloivat Aina mun pitää-kappaleen hieman muunnelluilla sanoilla. Esitys oli kerrassaan herttainen. Tämän jälkeen lehdistö häädettiin pois tilaisuudesta ja tapaaminen jatkui ilman julkisen sanan edustajia.

Kuka vie voiton loppuviikolla suuressa finaalissa?

Australia debytoi tänä vuonna viisuissa. Viimeisen vuosikymmenen aikana uusia maita on tullut harvakseltaan mukaan viisuihin, ja Australiankin osallistuminen liittyi laulukilpailun 60-vuotisjuhlaan. Maan edustaja Guy Sebastian on tunnettu tähti maassaan. Hän on osallistunut sikäläiseen Idolsiin vuonna 2003 ja voittanut sen.
Australiaa pidettiin yhtenä suurimmista ennakkosuosikeista Ruotsin, Venäjän, Viron ja Italian lisäksi. Oma suosikkini oli Italian hurmaava tenorikolmikko ja olin lähes varma sen voitosta. Monien voittajasuosikki Viro jäi lopulta seitsemänneksi Ruotsin korjatessa kuudennen kerran potin länsinaapuriin. Vielä kisan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa eivät Ruotsin yleisradioyhtiön kuviot tuntuneet olevan kovin tarkasti selvillä. SVT:n viisukenraaliksi tituleeratun Christer Björkmanin mukaan tiistaina aloitetaan ensi vuoden konseptin kokoaminen. Mahdollisten isäntäkaupunkikandidaattien kanssa keskustellaan ja katsotaan sen jälkeen, mille kaupungille kunnia tällä kertaa lankeaa.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä selvisi sekin, että Pertti Kurikan sijoitus omassa semifinaalissaan oli 16. eli viimeinen sija, pistesaaliina oli 13 pistettä. Ensi vuonna paremmalla menestyksellä. Minä tyydyn kotisohvalla katseluun… tai, katsotaanhan nyt.