”HYVÄ KIRJA TEKEE LUKIJASTA TAITEILIJAN”
Teksti: Gyöngyi Pere-Antikainen
Olli Jalosen vierailu Celia-kirjastossa.
Pystymme, ainakin jossain määrin, tekemään todellisuutta emmekä vain ajelehtimaan sen virrassa, määrittämään sitä, mikä määrittää meitä, muokkaamaan ja kohentamaan sitä, mikä muokkaa meidät. Olemme aikamatkailijoita. Kykenemme varastoimaan muistoja ja taitoja, siirtämään perinnettä ja analysoimaan menneitä ja, toiseen suuntaan, laskemaan todennäköisyyksiä tuleville tapahtumille ja taivuttamaan väistämättömyyttä haluamaamme suuntaan.”
Punatiiliseinät, puiset pylväät, lämmin punasävyinen valaistus, juhlava kattaus, avaruutta ja ilmavuutta. Wanhan Sataman kaksi suurta juhlasalia tarjosivat upeat puitteet Näkövammaisten kirjastoyhdistyksen ja Celia kirjaston 125-vuotisjuhlalle kuurosateisena huhtikuisena iltana. Puolitoistasatapäinen yleisö edusti yhdistyksen aktiivijäseniä, Celian nykyistä ja eläkkeellä olevaa henkilökuntaa, sidosryhmiä sekä näkövammaisjärjestöistä että yhteiskunnan monilta tahoilta, äänikirjanlukijoita, kirjailijoita ja tiedonsaannin esteettömyyden eri asiantuntijoita ja tietenkin kohderyhmää, näkövammaisia asiakkaita.
Yhdistyksen ja kirjaston yhteinen juhlatoimikunta hioi tilaisuuden yksityiskohtia lähes vuoden ajan. Juhlan kaksi pääkohtaa, historiikin ja saavutettavuuspalkinnon julkistaminen toimivat kiinnekohtina, joiden ympärille ohjelma koottiin.
Musiikkivalinta oli oivallinen: Tuija Rantalainen ja Trio Rouvat soittivat ja lauloivat pitkin iltaa tunnelmallisia omia sävellyksiään ja ikivihreitä vuosikymmenten säteellä. Illan juontajan haastavaan tehtävään kutsuttiin teeveestä tuttu sympaattinen Bettina Sågbom.
Tervetuliaiskuohuviinin ja Celian johtokunnan puheenjohtajan, Rauno Anttilan hyväntuulisten tervehdyssanojen jälkeen saimme kokea illan eittämättömän kohokohdan, kun lavalle nousi tilaisuuden juhlapuhuja, ohjaaja-kirjailija Juha Hurme, jonka puheesta tämän jutun sitaatit valikoituivat. Ei ole liioittelua kehua Hurmeen puhetta hurmioituneeksi,lennokkaat ja kauaskantoiset ajatukset viitoittivat tietä arjen askareista juhlan ytimeen. Ja tuntui kuin kohtalon leikiltä tieto, että samainen Juha Hurme olisi vain pari viikkoa myöhemmin tulossa Celiaan Näkövammaisten kulttuuripalvelun kirjailijavieraaksi, kuin vanha tuttu konsanaan.
”Kyllä se olemassa on, totuus nimittäin, mutta ei ikinä yksiselitteisenä. Aika työntää meitä eteenpäin ja muuttaa perspektiiviämme menneeseen. Huominen kasvaa tämän päivän ja eilisen päälle, mutta muuttaa kehkeytyessään koko ajan näkökulmaamme menneeseen, omaan historiaamme.”
Kun historiaa kirjoitetaan yhä nopeammin lentävin kynin, yhä kuumeisemmin raksuttavin ja surisevin konein, on tärkeä pysähtyä, suhtauttaa mennyt, nykyinen ja tuleva, on tärkeä kirjoittaa historiikki. Näkövammaisten kirjastoyhdistyksen ja Celia kirjaston ensimmäistä sataa vuotta käsittelevä historiikki, Kirsi Keravuoren Siannahkataulusta digitaalitekniikkaan: sata vuotta näkövammaisten kirjastotoimintaa 1890-1990 ilmestyi neljännesvuosisata sitten. Sen jälkeen sekä tekninen kehitys että yhteiskunnalliset muutokset ovat ottaneet melkoisen harppauksen ja historiikin päivittäminen on tullut polttavan ajankohtaiseksi.
Juhlapäivän aamuna tuli painosta uunituore historiikki ja juhlaan saapui Bettinan haastateltavaksi myös tyytyväinen tietokirjailija. Uusi historiikki on juhlavan upea kirja: sen kirjoitti vammaishistorioitsijana mainetta saanut Tuula Vuolle-Selki ja kirjan nimi on Saavutettavaa kirjallisuutta 125 vuotta. Kirja, jonka jokainen juhlavieras sai mukaansa, johdattaa lukijaa edelliseen teokseen nojaten sen kartoittamasta tilanteesta nykyhetkeen ja visionäärisesti piirrettyyn tulevaisuuteen, runsaan haastattelu- ja kuva-aineiston rikastuttamana.
”Riippumaton tiede ja perustutkimus ovat ihmiskunnan ainoa selviytymiskeino. Vapaa taide, arvokkaiden ja piristävien viihdearvojensa lisäksi, opettaa meidät näkemään pinnan läpi syvyyksiin ja karaisee kykyämme ilahtua uudesta ja yllättävästä. Taide ja tiede eivät ole loitolla toisistaan. Ne ovat ihmisälyn väkevimmät ilmentymät; arvokkainta, mitä ihmiskunta on aikaansaanut. Uteliaisuus, luovuus ja kurotus kohti tuntematonta ovat taiteen ja tieteen rakenne-elementtien kolmikanta.”
Juhla huipentui Näkövammaisten kirjastoyhdistyksen saavutettavuuspalkinnon julkaistamisseremoniaan. Tämä palkinto on ensimmäinen laatuaan yhdistyksen historiassa ja yhdistyksen tarkoituksena oli palkita näkövammaisten tiedonsaannin saralla merkittävää uutta tulosta tarjoava hanke tai tekijä. Palkinto myönnettiin näkövammaisten vapaaehtoisskannaajien pientä ryhmää edustaville aktiivisimmille kolmelle skannaajalle, Kirsti Rosendahlille, Oiva Hellmanille ja Harri Tuomiselle. He ja heidän kumppaninsa ovat ansiokkaasti laajentaneet Celia-kirjaston valikoimia skannaamalla vuosien ajan satoja ja tuhansia kirjoja laidasta laitaan, genrestä toiseen. Heidän skannaamansa teokset saavuttavat näkövammaislukijoita Tiedonhallintapalvelun ylläpitämillä verkkosivuilla elektronisina julkaisuina.
”Taide on näköalattoman egoismin ja väkivaltaisen kutistamisen täsmällinen vastakohta. Taide on ratkaisematon pulma. Sen syvin olemus on ratkaisemattomuudessa. Se on peli, joka ei ikinä pääty, ei ikinä johda tiettyyn tulokseen. Tämän pelin, prosessin avulla ihmiskunta kuntoilee oman ihmisyytensä kanssa ja vetää keulaa elukoihin ja barbarismiin. Meillä on yksi yhteinen mantu ja yksi yhteinen, jakamaton ilmakehä sitä suojaamassa. Meillä kaikilla on tasan yhtä suuri oikeus elää ja ihmetellä kaikkeuden kummallisuuden rikkautta. Tämä ihmettely on nimeltään taide ja tiede eli kulttuuri.”
Varsinaisen juhlaohjelman päätteeksi Kirjastoyhdistyksen puheenjohtaja Markku Vaittinen johdatti yleisöä Trio Rouvien tunnelmaa nostattavalla säestyksellä toiseen saliin, jossa juhlaväkeä odottivat komeasti katetut pöydät ja mikä herkullisin päivällinen. Päivällisen aikana saimme kuulla monia riemukkaita muistelopuheenvuoroja näkövammaisten kirjastotoiminnan menneiltä vuosilta ja toiveikkaita vilkaisuja tulevien aikojen suuntaan. Juhlan päätti iltamyöhäisellä Celian johtajan Marketta Ryömän lopputervehdys, mutta vilkas puheensorina ja iloinen musiikki hiipuivat vasta pikkuhiljaa.
Koskettavinta tässä juhlassa oli se, että yksi asia oli ehdottomassa pääroolissa tämän niin monipäisen, laajan ja erilaisia ryhmiä edustavan yleisön keskuudessa, tämä oli juhlan varsinainen kohde: kirja. Juha Hurmeen sanoin:
”Kirja on mäki, kiivetessä tulee hiki, mutta maisemat avartuvat.
Hyvät ihmiset, lukekaa kirjoja! Lukekaa ulkona, lukekaa sisällä, lukekaa ulkoa, lukekaa sisältä, surussa lukekaa ja ilossa, surussa lohdutukseksi ja ilossa tasoitukseksi. Lukekaa kotona, matkalla, pitkittäin ja poikittain. Lukekaa saavutettavaa ja lukekaa saavuttamatonta kirjallisuutta. Tehkää saavuttamaton saavutettavaksi.
Mitä enemmän te luette, sitä vähemmän te luulette. Mitä vähemmän luulette, sitä enemmän tiedätte. Mitä enemmän tiedätte, sitä vähemmän kärsitte. Mitä vähemmän kärsitte, sitä enemmän ehditte lukea. Tietämättömyys, lukemattomuus, lisää tuskaa. Lukemattomasti.”