ELÄMYKSIÄ JA SISÄISTÄ PALOA
Tiedottamista ammatikseen seurannut Mikael Jungner väittää, että massamedia heikentää, pistemedia vahvistaa. Mitä hän tarkoittaa?
”Vain ketteryydellä pärjää”, hän kirjoittaa HS-teemalehdessä 4/14. Jokaisen oma kokemus on tärkeintä: oma näkemys, oma tieto, oma uteliaisuus. Kun jaamme kasvokkain tai netissä mitä itse olemme löytäneet, se on tärkeampää kuin massamedian luomat yleiskuvat ja valmiiksi paketoitu informaatio. ”Pistemedia on sitä, että yksittäinen juttu kantaa.”
Nuorten lukuharrastusta on pohtinut Klaukkalan lasten ja nuorten kirjastonhoitaja Anu Kalliola (Kleio-lehti, julkaisija Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto ry). Tällä hetkellä kauhuromantiikka on suosittua, erityisesti tyttöjen keskuudessa, hän toteaa. Monista kauhukirjoista on tehty myös näyttäviä elokuvia ja tv-sarjoja voimakkaine tehosteineen. Ja poikia kiinnostavat vahvat efektit. Pojat lukevat huomattavasti tyttöjä vähemmän. He pelaavat netissä ja erilaisilla koneilla.
Kevään ensimmäisessä Pisteposti-lehdessä esitellään myös taidelasin olemusta. Asiantuntijana on lasiesineitä ja -veistoksia neljännesvuosisadan keräillyt antiikkikauppias Jukka Pulakka Viialasta (Antiikki ja taide 4/14).
”Kaunis lasinen esine luo mielenrauhaa… Voin vain ihailla ja hakea siitä erilaisia hienoja muotoja. Siinä syntyy jonkinlainen sisäinen palo tai polte esinettä, sen muotoja ja värejä kohtaan.” Pulakka toimii huutokauppameklarina. Hänen omasta kodistaan löytyy mittava kokoelma niin suomalaisen lasitaiteen kulta-ajan (mm. Oiva Toikka, Tapio Wirkkala, Timo Sarpaneva, Kai Franck) kuin myös tämän päivän taiteilijoiden töitä.
Mika Honkalinna on ammatimainen luonnonkuvaaja ja kirjoittaja Limingasta. ”Pohjoinen sijainti tuo valoisat kesäyöt ja talven kaamoksen revontulineen, sen kuuluisan pohjoisen valon. Kaikesta tästä syntyy kuvaajalle hengästyttävä ja loputon olosuhteiden kirjo…. Asuu sitten missä päin Suomea tahansa, niin 50 km:n säteeltä kotipaikasta löytyy kuvattavaa yhdelle ihmisiälle.” (Luontokuva 3/14)
Herttoniemen polut ja ladut kuuluvat muusikko Tommy Lindgrenin arkeen. (Ympäristö 4/14) ”Juoksulenkillä pää tyhjenee, mutta toisaalta ajatus lähtee lentoon. Sanoituksia alkaa syntyä”, hän kuvaa. Lenkit jatkuvat Viikin Arboretumille ja laitumille. ”Minusta on hienoa, että Helsingissä lehmät laiduntavat kuuden kilometrin päässä keskustasta.”