PISTEITÄ LATVIASSA
Teksti: Marianne Tenhami
Latvian näkövammaisten kirjastosta voi lainata piste-, koskettelu- ja äänikirjoja. Kajastus kävi tutustumassa kirjaston pistekirjaosastoon.
Latvian näkövammaisten kirjasto toimii Riikassa, Juglan kaupunginosassa sijaitsevassa näkövammaisyhteisössä. Sillä on sivukirjastoja Latvian näkövammaisten kattojärjestön seitsemässä alueyhdistyksessä. Kuten suurin osa muistakin Juglan näkövammaisyhteisön rakennuksista, kirjastonkin rakennus on vanha ja se on toiminut ennen kartanona. 161-vuotiaassa rakennuksessa on tehty myös historiaa: Saksa ja Neuvostoliitto solmivat juuri tässä rakennuksessa rauhansopimuksen ensimmäisen maailmansodan loputtua. Puutalossa on toiminut näkövammaisten koulu ennen kirjastoa. Nyt talon alakerrassa toimii äänikirjaosasto ja yläkerrassa pistekirjaosasto.
Pistekirjaosaston johtaja Gunta Bite ottaa meidät ystävällisesti vastaan. Hän vie meidät huoneeseen, jossa on työasema tietokoneineen, skannereineen, pistekirjoitusnäyttöineen ja pistetulostimineen. Päinvastoin kuin Suomessa, Latvian näkövammaisten kirjaston pistekirjaosastolla työskentelee sekä näkövammaisia että näkeviä henkilöitä.
Pistekirjojen mutkikas historia
Latvialaiset pistekirjoitusaakkoset kehitettiin vuonna 1922 ja pieniä määriä pistekirjoja alettiin jäljentää käsin. Pistekirjojen määrä kasvoi ja nykyisellä pistekirjaosastolla oli muutamia edeltäjiä. Nykymuodossaan Latvian näkövammaisten pistekirjaosasto perustettiin vuoden 2005 marraskuussa, jolloin Latvian näkövammaisten kirjasto alkoi jälleen saada taloudellista tukea valtiolta.
– Latvian pistekirjojen historia on ollut melko mutkikas. Neuvostoaikana valtio tuki taloudellisesti pistekirjojen tuottamista niin kirjastolle kuin näkövammaisten koululle. Latvian itsenäistyttyä vuonna 1991 valtio alkoi kilpailuttaa pistekirjojen tuottajia. Valtio ja kulloinenkin pistekirjojen tuottaja päättivät yhdessä, kuinka monta kirjaa ja mitä kirjoja julkaistaan pistekirjoitukselle. Näkövammaisten kirjasto listasi kunkin vuoden alussa kirjat, jotka piti saada pisteytettyä, mutta kilpailutuksen voittaneet pistekirjojen tuottajat eivät aina halunneet kuunnella kirjaston toiveita vedoten siihen, että niin monen pistekirjan tuottaminen tulee liian kalliiksi. Kilpailussa hävinneet tuottajat valittivat, koska menettivät pistekirjatuotannosta saatavat tulot. Väittely vei aikaa ja loppujen lopuksi hyvin vähän pistekirjoja voitiin tuottaa. Apua oli pyydettävä Liettuasta, jonka näkövammaisten kirjastossa tuotettiin itsenäisesti pistekirjoja, Gunta Bite pahoittelee.
Pistekirjoja tuotettiin kirjastolle ja näkövammaisten koululle kuten ennenkin. Kirjojen sisältöön ei olla missään vaiheessa kajottu. Neuvostoaikana tosin korjattiin kielioppi- ja kirjoitusvirheet. Tänään mitään virheitä ei voi korjata, koska Latvian tekijänoikeuslaki edellyttää pistekirjojen tekstien olevan täysin samanlaisia mustavalkoisen kirjan tekstien kanssa.
Vuoden 2005 marraskuusta lähtien tilanne on onneksi parantunut. Nyt pistekirjoja tuottaa vain yksi, pistekirjojen tuottamiseen perehtynyt itsenäinen yritys. Se valmistaa pistekirjoja ja -materiaalia myös näkövammaisten koululle ja muille pistemateriaalia haluaville tahoille. EU-projektin tuella kirjastoon on saatu nykyaikainen pistekirjaosasto remontoimalla osa vanhasta rakennuksesta.
– Olemme hyvin onnellisia sekä omasta pistekirjaosastostamme että kilpailutuksen loppumisesta. Voimme itse valita ne kirjat, jotka tuotetaan pisteille ja valtio tukee toimintaamme, toteaa Gunta Bite tyytyväisenä.
Muutakin kuin kirjoja
Riikassa sijaitsevassa näkövammaisten koulussa on oma kirjastonsa. Siellä on oppikirjoja niin näkövammaisten koulun oppilaille kuin omissa lähikouluissaan opiskeleville näkövammaisille. Oppikirjat ja -materiaalit tuottaa sama yritys, joka valmistaa kirjastoon tulevat pistekirjat ja -materiaalin.
– Meidän pistekirjavalikoimassamme on romaaneja, runoja, matkakertomuksia, tietosanakirjoja ja nuotteja. Meillä on myös kohokarttoja ja geometrisiä kohokuvia. Valitettavasti kaikki Latvian näkövammaiset eivät osaa lukea pistekirjoitusta ja vielä harvempi osaa hyödyntää pistenuotteja tai kohokarttoja, Gunta Bite kertoo. Hän näyttää minulle pistekirjan sidosta, jossa on kovat kannet ja joka on sidottu kiertein. Paperi on samantuntuista kuin suomalaisissa pistekirjoissa ja teksti tuntuu sormenpäihin selkeältä. Latvialaiset pistekirjaimet ovat pääosin samoja kirjaimia kuin suomalaisessa pistekirjoituksessa. Joitakin kirjaimia en heti tunnista, mutta sitten keksin että niillä merkataan joidenkin latvian kielen kirjainten päälle tulevia viivoja ja koukeroita. Tutustun myös pistekirjoituksen opetusmateriaaliin, joka on tehty hauskasti koskettelukirjaksi: näkevien kirjain on ommeltu käsin ja sen alapuolelle on ommeltu sama kirjain pistekirjoituksella. Materiaali on pehmeää huopakangasta ja tuntuu miellyttävältä käteen. Viereisellä sivulla on pistekirjoituksella runo, jossa on käytetty mahdollisimman paljon kyseistä kirjainta. Kirjassa opetetaan myös käyttämään käsiä ja tuntoaistia erilaisia kuvioita ja muotoja tunnustelemalla.
Kaikki pistekirjaosaston asiakkaat ovat näkövammaisia tai näkövammaisia joilla on liitännäisvammoja. Latvian näkövammaisten kirjastolla on palvelu, josta suomalainen Celia-kirjasto voisi ottaa oppia: asiakas voi tuoda tai lähettää kirjastoon materiaalin kuten jonkin laitteen käyttöohjeet tai vaikka laulun sanat, jonka haluaa pistekirjoitukselle. Pistekirjaosastolla se skannataan ja tulostetaan pistekirjoitukselle hänelle maksutta. Kirjastossa on tietokone Jaws-ruudunlukuohjelmineen, pistenäyttöineen, skannereineen ja pistetulostimineen, jota näkövammaiset asiakkaat voivat käyttää niin ikään maksutta. Myös lukutelevisio on heidän käytössään. Jos asiakas ei osaa käyttää tietokonetta tai apuvälineitä, heitä opetetaan käyttämään niitä. Kerran kuukaudessa asiakkaille lähetetään pistekirjoituksella tai mustavalkoisena tekstinä luettelo uusista piste- ja äänikirjoista “Jaunie Vāki” sekä uutiskirje “Bazūne” eli pasuuna. Siinä kerrotaan kirjastossa tehtävästä työstä ja kirjaston kuulumisista sekä erilaisista yhteistyöhankkeista. Latvian näkövammaisten kattojärjestön järjestölehdessä Rosmessa kerrotaan niin ikään kirjaston kuulumisista ja uutuuskirjoista.