Teksti: Hannes Tiira
Joka toinen lauantai kello 19 kiertyvät radioiden nappulat sadoissa tuhansissa kodeissa Iskelmä Satakunnan taajuudelle. Sampsan iltasoitto -niminen ohjelma on huomattavan suosittu. Sen juontaja, sokeuttaan häpeilemätön ex-hieroja Pietilä viihdyttää kuulijoitaan keskiyöhön asti.
VANHAN ISKELMÄN PUOLESTA
– Ei minun asiani ole soittaa nuorisomusaa eikä päivän iskelmiä, Sampsa Pietilä sanoo. – Sitä tulee päivät ja yöt pääksytysten muilta kanavilta. Ohjelmassa soitettu musiikki onkin pienin poikkeuksin levytetty ennen 1980-lukua. Uutta kevyttä musiikkia soitetaan vain, jos se istuu entisaikojen rytmeihin.
Hiljattain kahdeksatta vuosikymmentään taivaltamaan astunut Pietilä tietää vanhasta tanssimusiikista enemmän kuin kukaan muu tuntemani henkilö. He kaikki Malmsteneista ja A. Aimoista aina muutaman iskelmän levyttäneisiin tähdenlentoihin ovat miehelle tuttuja, osa jopa henkilökohtaisesti. Muistan ainakin Arttu Suuntalan ja Lauri Jauhiaisen vierailleen iltasoitossa. Kevyen musiikin tähtien elämät, levytykset ja levy-yhtiöt sen isäntä pudottelee milloin tahansa isosta muististaan.
LEPPOISASTI JUTELLEN, MUKAVASTI MUISTELLEN
Sampsa Pietilän radioura alkoi varsinaisesti tasan 20 vuotta sitten. Jo kymmenkesäisenä hän tosin lausui runon Markus-sedän lastentunnissa, mutta 1994 hän toimitti ensimmäisen oman ohjelmansa. Foorumi oli Harjavallasta käsin ohjelmaa lähettänyt Radio Satakieli. Paikka on värikkäiden vaiheiden jälkeen vaihtunut Huittisiksi ja nimi Iskelmä Satakunnaksi.
Muu on muuttunut, Sampsan iltasoitto ei. Kuuntelijat hämmentyisivät, kenties jopa raivostuisivat, jos kotoinen järjestys äkkiä mullistuisi. Toki viiteen tuntiin mahtuu paljon vaihteluakin.
Sampsa Pietilä on loistava keskustelija. Häneltä irtoaa jutun juonta iltasoiton kontaktiosuuteen soittajalle kuin soittajalle. Meitähän riittää työttömistä alkoholisteista tohtoreihin ja maatalon emännistä rekkakuskeihin. Persoonallisuudet ja kiinnostuksen kohteet vaihtelevat, mutta juontaja sopeutuu kaikkeen. Ei muuten helppo tikki, uskoisin.
KITUREISTA STUDIOON
Pietilän Sampsa syntyi Ulvilassa 1. elokuuta 1944. Syntymästään asti sokeana hän kävi ensin Helsingin sokeainkoulun, sitten sokeain ammattikoulun. Reissu näihin sisäoppilaitoksiin venyi yli kymmenen vuoden pituiseksi niin kuin muidenkin ennen integraatioaikaa opiskelleiden sokeiden opintiet venyivät. Kodin putkiradion ja grammarin ääreen pääsi vain joulu- pääsiäis- ja kesälomilla. Sokeainkoulussa taas ei saanut edes kuunnella radiota saati omistaa sitä. Kevyttä musiikkia kuuntelemasta yllätettyä rangaistiin.
Sampsa on aina ollut eräänlainen vastavirtaan polskija. Koulussa hän kuului poikiin, jotka ratkaisivat radio-ongelman tekemällä sellaisen itse. Laitteet olivat noita pahvilaatikkoon värkättyjä kidekoneita, joita kuunneltiin kuulokkeilla.
Tänään Sampsa Pietilällä on oma studio kotonaan Porin Leppäkorvessa. Äänittäviä laitteita neljä, mikrofoneja joka makuun, seinät täynnä levyhyllyjä, levyjä vielä kaapeissakin – matka kiturista Leppäkorpeen on pitkä. Kun kehaisin itselleni jääneen tuhatkunta 70-luvun C-kasettia, naurahti Sampsa: – Sen verran kasetteja vaimoni heitti tässä joku päivä roskiin. Rouva Paula Pietilä tulee mielellään mukaan miehensä radiovuoroille. Kahden sokean avioliitto on jatkunut yli 40 vuotta.