Jouko Lehtonen
LUONTO ON SUKUPOLVIA YHDISTÄVÄ LENKKI
Tove Janssonin syntymän satavuotisjuhlaa (1914-2001) on vietetty monin tavoin. Harva taiteilija on niin monipuolinen. Hän oli kirjailija, kuvittaja, taidemaalari, pilapiirtäjä ja ennen kaikkea sekä ihmisen mielen että ympäröivän luonnon tutkija monella tasolla. Hänet leimattiin muumitaiteilijaksi, joka on saanut valtaisan suosion maailmalla.
Jo viime syksynä ilmestyi Tuula Karjalaisen elämäkerta ”Tove Jansson: Tee työtä ja rakasta”. Siinä käydään taiteilijan teoksia läpi hänen omien elämänvaiheidensa myötä. Karjalaisen teos tuo esiin Janssonin ihastumisia ja rakkauksia, joiden kohteina oli miehiä ja naisia. Pitkäaikainen asuinkumppani elämän seesteisellä iällä oli toinen taiteilija Tuulikki Pietilä. Tuula Karjalaisen teos on esitelty Bibliophilos-lehdessä no 1.
Syksyn ensimmäinen Pisteposti, näkövammaisten kulttuurilehti, julkaisee myös muuta kirjallisuuden ja luonnon alalta. Jussi Huovinen on 1924 Suomussalmella syntynyt Suomen viimeinen vienalainen runolaulaja. Hän on myös pelimanni, säveltäjä, puuseppä, soitinrakentaja ja pienviljelijä. Hänen kotinsa on aivan itärajassa kiinni. Runolaulu oli jo lapsena osa arkea ja vanhojen ihmisten tarinat elivät. Kun hänen isänsä, tuatto, jo väsyi kertomaan, hän sanoi 10-vuotiaalle Jussille, että nyt on sinun aika löytää omat tarinasi. Kun Jussi ihmetteli, mitä isä tarkoitti, Iivana-isä neuvoi poikaansa kuuntelemaan lintujen muuttoa. -Luonto on kaikki, sanoo runolaulaja, satoja vuosia ja lukuisia sukupolvia yhdistävän ketjun viimeinen lenkki. (Pirta-lehti 2).
Nuoresta Voimasta (no 2) on poimittu turkulaisen Jouni Teittisen ja helsinkiläisen Maria Savelan runoja. ”Joka leikkiin raastat hieman mykkyydestäsi kunnes puhkeat, alat vastata kaikesta niin kuin tuntemattomaan numeroon.”(Teittinen) ”Muuta ei ole kuin ilma ja lima, kakaisi isoäiti lähdön hetkellä. Että minulla ei ole mitään millä kiinnittää sinut pilttuuseesi paitsi oma vaaleanpunainen tukkasi.” (Savela)
Maailman kuvalehti, jota julkaisee Kepa eli kehitysyhteistyössä mukana olevien kansalaisjärjestö, vie meidät musiikkimatkalle Sansibariin (no7-8). Sauti za Busara on enemmän kuin musiikkifestivaali. Se tuo yhteen afrikkalaisia muusikkoja Darista Dakariin keskustelemaan sensuurista ja ilmaisunvapaudesta. Tarjolla on tanssin opetusta ja rumputunteja. Konsertti-iltoina esitetään afrikkalaisia musiikkielokuvia. Kun lavalle kiipeää The Nile Projet, värikäs joukkue yhdestätoista Niilin varren maasta, musiikissa yhdistyvät egyptiläinen ja etiopialainen sävelkieli ja Victoria-järven rantojen polyrytmiikka. Näin kertoo toimittaja Jaana-Mirjam Mustavuori.
Syksy on monella tapaa antoisaa aikaa luonnon tarkkailuun. Luontokuvaajille on ilmestynyt Markku Saihan ”Luontokuvaajan kenttäopas”. Saihan teos on nimensä mukaan maastossa kuljetettava kirjanen. Pehmeäkantisena ja pienikokoisena (14 x 22) sitä voi kuljettaa repussa ja lukea maastossa tai vaikka kuvaajan kojussa. Teoksessa on välineiden ja tekniikan lisäksi asiaa maisemasta,linnuista, nisäkkäistä, kasveista ja hyönteisistä. Myös luonnonvalo on huomioitu. Tämä teos ja moni muu aihe on esillä Luontokuva-lehdessä no 3.
Samassa lehdessä on lyhyt artikkeli ”Sympaattinen piikkipallo”. Siili voi laihtua talvihorroksen aikana 60 % painostaan, joten kevätruokinta on tosi hyvä työ, jos pihapiirissä siilejä tuhisee. Syksyllä alkaa uusi ruokintajakso, koska siili tankkaa talven varalle. Lokakuussa siilit vetäytyvät talvipesiinsä horrostamaan. 4-6 poikasta ovat kesän aikana kasvaneet pärjäämään jo omillaan. Nyt on vielä aikaa illan tullen kuunnella pientä rahinaa ja tuhinaa pihapiirissä.