Elämme tunteiden aikaa
Teksti: Jouko Leinonen
Syksyn pimeillä jokainen kaipaa sisäistä kipinää. Ilmojen muuttuminen myös isommassa mittakaavassa on herätellyt ihmisiä kautta maailman. Turussa on tutkija ja luovan kirjoittamisen opettaja Henna Laininen vetänyt työpajoja, joissa runoillaan ilmastonmuutoksen tiimoilta. Ryhmätöissä sanoitetaan tunteita ja visioidaan vaikutusmadollisuuksia. Noin neljännes suomalaisista arvioi potevansa ahdistusta ilmaston nopean lämpenemisen takia. Nuorten kohdalla luku on vielä korkeampi.
Henna Laininen ehdottaa keinoksi kirjoittamista, jolla voi torjua ahdistusta. Metsästä voimaa ammentava Laininen heräsi ilmastohuoleen vuosia sitten. Nyt hän tohtorintyössään tutkii ilmastotunteiden käsittelyä mm. luovan kirjoittamisen avulla. Työn tuloksena ovat syntyneet Ilmastonmuutos minussa -työpajat. (Kirjallisuusterapia 1)
Kirjailija Dess Terentjeva oli kahdeksanvuotias kun hän muutti äitinsä kanssa Venäjältä Suomeen. Uuden kotimaan kieltä hän opetteli lukemalla lasten kauhukirjoja. ”Innostuin kirjoittamaan niitä sitten myös kotona, ja kiikutin tarinoita opettajalle, joka kannusti jatkamaan kirjoitusharrastusta. Tämä tietenkin auttoi myös suomenkielen oppimisessa.” Nyt hän puhuu niin, ettei ”pieninkään vivahde viittaa siihen, että hänen äidinkielensä on venäjä”.
Dess Terentjeva kirjoittaa parhaillaan aikuisille suunnattua urbaanifantasia -sarjaa yhdessä Susanna Hynysen kanssa. ”Neonkaupunki 1” ilmestyi viime vuonna ja tänä vuonna julkaistiin toinen osa ”Spiraalitie”. Hän voitti WSOY:n kirjoituskilpailun säeromaanillaan ”Ihana”. Säeromaani on ilmavista riveistä koostuvaa proosaa. ”Ihana”-teoksen päähenkilö teini-ikäinen Lilja on kiinnostunut seksuaalivähemmistöistä ja heidän oikeuksistaan. (Kirjastolehti 4)
Turun tuore piispa Mari Leppänen kertoo, että hän on riippuvainen hiljaisuudesta. ”Hiljaisuudessa opin tunnistamaan omat syvät kaipaukseni ja olemaan kokonainen. Hiljaisuus valaisee sisältä käsin ja piirtää omat ääriviivat näkyviksi, jos ne alkavat kadota työhön ja tekemiseen.” Hän kuuntelee automatkoilla äänikirjoja. ”Joel Haahtela ja Linda Olsson ovat suosikkikirjailijoitani. Joka kesä luen Tove Janssonin Kesäkirjan ja Eila Kivikk’ahon runoja.” (et-lehti 18)
Pursutko vai panttaatko tunteita? Kiehahtaako sinulta helposti yli ja suustasi pääsee sammakoita? Vai oletko sulkeutunut kuin simpukka, et ilmaise mitään etkä ehkä edes tunne mitään? Kummassakin tapauksessa tarvitaan tunnesäätelyä. Onneksi taidossa voi kehittyä. Psykoterapeutti Emilia Kujala sanoo: ”Elämme tunteiden aikaa, jossa tunnetaidot ovat osa opetussuunnitelmaa ja työelämässä ei enää pärjää hyvin ilman tunneosaamista.” Suomalainen tunnesanasto ei ole kovin laaja ja hienojakoinen, ja moni aikuinenkin liikkuu tunteiden tunnistamisessa ”tuntuu hyvältä tai pahalta”-akselilla. Tunteet on hyvä kohdata sekä keholla että mielellä. ”Suru voi olla pala kurkussa, tai pelko saa sydämen pamppailemaan.” Keholliset tuntemukset ovat tärkeitä, jos haluaa kunnolla ymmärtää miltä minusta tuntuu. (Voi hyvin 9)
”Jää on kylmää,/ syksyn ensi jää./ Se tuoksuu pakkasyöltä./Sysimustaan pintaan kuvastuu/ kuunsilta/ ja Pohjan revontulta./ Jää ulvahtaa ja ulisee./ Se uikuttaa pakkasen kynsissä,/ repeää avohaavaksi ja sulkeutuu jälleen./ Kantaa peittonaan lumen valkean painon…” Näin runoilee kirjailija Aino Marjatta Kallio tuoreessa teoksessaan ”Suvesta suveen, runosiskosten vuosi”. (Omakustanne 2021) Teos sisältää tarkkaa kansankuvausta 50-luvulta, pääosin lajina on proosa, mutta mukana on eri lukujen ohessa runoja sekä lukuisia värikuvia. Tämä on Kallion yhdeksäs julkaisu.