Draamaa ja tunteita sekä katsojille että tekijöille
Teksti: Riikka Hänninen
Marraskuussa Iiriksen näyttämölle nousi Näkövammaisteatterin ja Kontrapunkti-kuoron yhteinen voimannäyte Cyrano de Bergerac, ohjaajanaan Anu Aaltonen. Tällaisissa tunnelmissa Cyrano syntyi.
Syyskuu 2020. Ohjaaja Anu ja kuoronjohtaja Hanna-Maria Valve esittelevät näytelmän ja sen vanhan, ranskalaisen musiikin. Kadettien joukkokohtaukset ja rempsakat laulut innostuttavat. Toisaalta kadettina näyttämöllä liikkuminen mietityttää kuorolaisia.
Loppuvuosi 2020. Näyttelijät ottavat tuntumaa 1600-luvun Ranskan tapakulttuuriin ja puhetapaan, jossa kohteliaisuuksiin kätkeytyy ivallisia piikkejä. Kuinka pilkallisesti voikaan sanoa ”Maalaisserkku!”
Talvi 2021. Korona sulkee Suomen ja sekä kuoro että näyttelijät treenaavat etänä. Yhteinen näyttämötekeminen puuttuu, mutta tekstiin paneudutaan sitäkin enemmän. Nyt on aikaa miettiä, miksi hahmo sanoo sanottavansa ja mitä hän tuntee sanojensa takana.
Kevät 2021. Ei auta kuin siirtää kevään esitykset koronan tieltä syksyyn. Ilmassa on epävarmuutta tulevasta ja turnausväsymystäkin, mutta sitkeästi treenataan kevään ja kesänkin yli etänä, pelätään pahinta ja toivotaan parasta.
Elokuu 2021. Paluu näyttämölle! Paluu laulamaan samassa tilassa! Mitenkäs niitä repliikkejä lausutaan ja liikutaan samaan aikaan?
Syyskuu 2021. Mikä kuohujen kuukausi! Kuoro ja näyttelijät ovat ensimmäistä kertaa yhdessä näyttämöllä ja kaaos on suloinen. Etsitään lauluihin kadettien vahvaa, juurevaa äänenkäyttöä. Etsitään paitoja, vöitä, saappaita. Lukuisia rooleja vaihtuu, Cyrano mukaan lukien. Tässä jo heikompaa hirvittää!
Lokakuu 2021. Saapastellaan pitkin näyttämöä roolipuvut päällä. Kahlataan suloisesta kaaoksesta kohti näytelmän läpimenoja. Meno tuntuu lähinnä siltä kuin pitelisi korttitaloa pystyssä kunnon myrskyssä. Kahta viikkoa ennen ensi-iltaa näyttämölle astuu kolmas ja lopullinen Cyrano, Antti Jaakola ja hurmaa roolityöllään koko ryhmän saman tien.
Marraskuun alku 2021. Yhä useampia palasia loksahtelee paikalleen: näytelmään saadaan äänet ja valot, kuvailutulkki tekee omaa työtään. Joukkokohtausten liikkumisia ja yhteishuutoja treenataan, lauluja hiotaan, miekkailuasentoja etsitään.
9.11. Ensi-ilta. Teimme työtä yli vuoden, treenasimme sitkeästi, kestimme kaaosta ja epävarmuutta aivan viime metreille asti. Ja nyt loihdimme yleisölle kauniin, tunteikkaan tarinan, jossa laulu raikaa ja nauru ja itku kulkevat vierekkäin. Tänä iltana teatterin taika elää! Tänä iltana me riemuitsemme!