Teksti: Rauni Laihonen
Konserteissa on tärkeää kommunikaatio taiteen kielellä yleisön kanssa. Jos tunteita herää tai tulee elämyksiä, tuntee vivahteita, herkkyyttä tai saa jonkin oivalluksen elämästä, silloin musiikki on tullut ymmärretyksi. Yleisö on kanssatulkitsija taiteelle. Missään tapauksessa ei ole pelkästään kysymys vain taiteilijan näkemyksestä, vaan yleisöä varten taidetta luodaan ja yleisö ottaa vastaan ja kokee sen omalla tavallaan. Omalla taiteilijuudellaan taiteilija osallistuu siihen, että tässä maailmassa on jotain semmoista, joka tuo virikettä ja saa suonen sykkimään. Tulee elämän tunnetta. Kohottaa arjesta ja luo merkitystä sekä sisältöä elämään.
Mietin tässä päivänä muutamana, milloin viimeksi sain nauttia musiikista live-konsertissa. Ainakin puolitoista vuotta siitä on. Kuin ajatukseni kuultuina sähköpostiin napsahti tuottaja Johanna Raasteen viesti. Siinä tuli juuri se, jota olin odottanut. Mieliala pompahti heti jonnekin korkealle.
Viestissään Johanna kutsui duo Lauri & Yusuf Irti ikävästä -puistokonserttiin Helsinkiin Oulunkylään tai Ala-Malmille. Konsertit koostuivat populaarimusiikin ja klassisen musiikin ennakkoluulottomista kokoelmista, joissa painoarvo ei ole musiikin genrellä vaan sanomalla ja koskettavuudella. Johanna kirjoitti, kuinka korona on vienyt ihmiset kauemmaksi toisistaan, ikävöiminen on yhä suurempi osa elämäämme, mutta yhteisöllisyys, yhtenäisyys ja ystävyys eivät ole kadonneet minnekään.
Olin ollut aikaisemminkin heidän konserteissaan ja tiesin, mitä odottaa. Niinpä suuntasimme ystäväni kanssa sunnuntaina Ala-Malmin puistoon. Ja toden totta, paviljongilla oli pystypiano ja kitara.
Löysimme varjoisan paikan lähellä paviljonkia ja seisahduimme siihen hetkeksi. Johanna tuli tervehtimään. Häneen tutustuin muutama vuosi sitten laulukursseilla. Sitten kuulin ihan edestäni tutun äänen ja kosketuksen olkapäälläni. Hän sanoi: ”Mukava kun pääsit tulemaan”.
Tunnistin äänen Yusufiksi. Vastasin: ”Kyllä ja tätä on todella odotettu. Kiitos kun järjestitte tämän”. Hetken kuluttua kuulin nauravan äänen sanovan: ”Hei Rauni, kiva kun pääsit tulemaan” ja hän kosketti olkapäätäni kevyesti. Tunnistin hänet Lauriksi. Tuli oikein mukava olo. Asetin mukanani tuoman kevyen jakkaran maahan ja istahdin odottamaan esityksen alkamista.
Jo heti konsertin alussa musiikki sykähdytti ja herkistyin kuuntelemaan. Yusufin laulu ja Laurin pianosävelet kuulostivat yhdessä hyvin sopusointuiselta kokonaisuudelta. Siinä oli tuoreutta, joka ikään kuin uudisti minuakin. Tunsin iloa ja vähän haikeuttakin ja maailma ikään kuin aukeni nostaen mieleen uusia ideoita. Ajattelin kysyä heiltä heidän ajatuksiaan, minkälaisista asioista tämä konsertti kumpusi.
Pianisti ja lauluntekijä
Pianisti Lauri Honkavirta ja lauluntekijä Yusuf Albekoglu tutustuivat Studio Lauri Leinosen laulukursseilla. Lauri toimi kursseilla pianistina ja Yusuf osallistui laulajana. Vaikka heidän musiikillinen taustansa on erilainen, heillä syntyi yhteisymmärrys Yusufin tekemien kappaleiden esittämisestä. He löysivät musiikillisen yhteyden ja heillä on samanlainen draaman taju. Siitä alkoi yhteistyö, ensimmäinen esiintyminen oli vuonna 2019.
Populaari ja klassinen musiikki
Lauri kertoi, että Yusufin tekemä musiikki on riittävän lähellä sitä, mitä hän kokee omakseen sielussaan. Puhekielessä ja kulttuurissa musiikki jaetaan populaarimusiikkiin ja klassiseen musiikkiin, mutta nimenomaan populaarimusiikin sisällä on hyvin monta erilaista lajia. Samoin klassisen musiikin sisältä löytyy todella paljon erilaista, keskenään poikkeavaa musiikkilajia. Kun laitetaan vierekkäin Yusufin omia kappaleita, kansanlauluja ja Chydeniusta sekä Chopinia, niin ei olepointia väittää, että ne ovat samanlaista musiikkia ja sopivat hyvin yhteen, vaan nimenomaan että ne eivät ole samanlaista, mutta sopivat silti yhteen. Kun maailma tavallaan on moninainen, niin samoin konserttikin voi olla moninainen.
Laulamista ja improvisointia
Yusuf aloitti 8-vuotiaana pianonsoiton. Hän alkoi aika pian säveltämään itse ja innostui kovasti siitä, että pystyi siirtämään päässään olleet melodiat pianolle.
– Teini-iässä musiikki vähän jäi, mutta liftatessani Euroopassa reilu parikymppisenä rupesin soittamaan kitaraa ja laulamaan kaduilla. Saatoin tehdä 9-tuntisia päiviä, vaikka lämpötila oli pakkasen puolella. Tämä oli yksi parhaita koulujani laulamisen suhteen ja innostukseni laulamiseen oli loputon, muisteli Yusuf. Sveitsissä ollessaan hän ei saanut koulutusta laulamiseen tai kitaransoittoon. Hän opetteli kaiken itse.
– Myöhemmin on ilmennyt, että minulla on joitain tekniikkaongelmia johtuen itseopiskelustani. Se ei minua kylläkään harmita, sillä aikani Sveitsissä opetti minulle paljon sekä musiikista että itsestäni, summasi Yusuf.
Työskentely Yusufin kanssa on improvisaatiopohjaista, joka syntyy siinä hetkessä. Kun paljon on treenattu ja yhdessä tehty, niin jotkut asiat alkavat vähitellen hioutua ja vakiintua. Improvisaatiossa on tavallaan aika vapaata tajunnanvirtaa ja toistuvia elementtejä voi hyödyntää ja käyttää.
Improvisointi kosketinsoittimella vaatii hyvät perustaidot. Ihan siis konkreettisesti pitää opiskella periaatteita, että miten se homma toimii. Taitoa täytyy harjoitella, että käsi taipuu tiettyihin kuvioihin ja osaa reagoida riittävän nopeasti. Se mikä on kaikkein tärkein ja kaikkein eniten musikaalisuutta on rohkaistua, heittäytyä ja uskaltaa tehdä. Uskaltaa luottaa omaan intuitioon, kertoi Lauri.
Parikymppisenä Yusuf alkoi sanoittamaan kappaleita. Ensimmäisen laulun hän teki suomeksi, mutta sitten syntyi pitkään lauluja englanniksi.
– Palattuani Suomeen puhekieleni vaihtui ja vaivihkaa myös laulujeni kieli kääntyi suomeksi, sanoi Yusuf.
Uusien kappaleiden kohdalla pianisti joutuu aina miettimään, mikäs tämä biisi on. Ei ole mitään malleja, vaan omalla panoksellaan hän kaivaa esiin sen, miten tämä biisi toimii parhaimmalla mahdollisella tavalla.
– Oman persoonani kautta siinä toimin. Käytän ilman muuta jo kaikkea osaamaani ja olemassa olevaa, mutta luominen on sitä, että sovellan uudella tavalla lukien juuri sen uuden biisin henkeä. Olen kyllä onnellinen taas kerran ja täytyy olla kiitollinen elämälle, että on tullut tämmöinen tilaisuus, että saa ammatikseen olla luova ja toteuttaa tarpeita, iloitsi Lauri.
Tarve luoda uutta
– Olen säveltänyt jonkun verran ja minusta tuntuu siltä, että uuden luominen on tarve, joka synnyttää itse itsensä ja yrittää löytää reittinsä ulos maailmaan. Voiko sen tulkita niin, että se on ihmisellä sisäsyntyinen ja rakenteessa oleva halu luoda jotain uutta maailmaan, uusia ajatuksia, inspiraatiota ja virikkeitä, pohdiskeli Lauri. Hänen kohdallaan tämä kohdistuu vahvasti taidemuotoon, mikä liittyy hänen omaan henkilökohtaiseen kiinnostuksen kohteeseensa, joka on ollut lapsesta asti mukana.
– Taiteessa tarvitaan tiettyjä treenattuja taitoja, ja kun siihen päälle laitetaan jotain itsestä, joka voi olla jotain, mitä haluaa nostaa esiin ihan omasta sielusta, omasta elämästä tai tunne-elämän juttuja. Se tulee vilpittömästi ja suoraan ihmiseltä ihmiselle. Siinä se taide on, kiteytti Lauri. Hän kokee tärkeänä elämässä sen ja soisi sen kaikille, että jokainen löytäisi oman tarpeensa ja osaisi kanavoida sen edes johonkin. Hänen mielestään jokainen ihminen tarvitsee myös sen luovan tekemisen osan elämäänsä. Ei sen tarvitse olla yleisesti tunnustettava taidemuotoa vaan se voi olla ihan mitä vaan.
Yusuf kertoi, että säveltäessään hän pyrkii tekemään laulusta aina niin hyvän kuin osaa.
– Toisella olkapäälläni on tyyppi, joka huutaa kovaan ääneen: kyllä se on tarpeeksi hyvä, siirry eteenpäin! Toisella olkapäällä taas on viisaampi veijari, joka kuiskaa niin hiljaa, että äänen hädin tuskin kuulee: pystyt parempaan. Tämä toinen kaveri on onneksi sinnikäs. En mieti, mitä muut ihmiset ajattelevat sävellyksistäni. Pyrin tekemään laulun, jonka itse haluan tai tarvitsen kuulla, luonnehti Yusuf.
Esiintyjä ja yleisö
Esiintyessään Lauri yrittää vaikuttaa tunnetilaan. – Jos mulla on joku tunnetila päällä, niin helposti menee koko esitys oman subjektiivisen jutun esittämiseen. Voi itse asiassa mennä pilalle koko esitys, kun pointtina on löytää biiseistä se, mikä juuri niissä on se juttu. On tärkeää virit täytyä siihen, mikä on sen teoksen juju, että on rehellinen sille kappaleelle ja sille hetkelle. Se vaatii empatiaa ja eläytymiskykyä, hahmotti Pianisti. Kuulija pystyy parhaiten ottamaan vastaan musiikkia, kun aktiivisesti kuuntelee ja yrittää ymmärtää, mitä muusikko haluaa sanoa, ettei päälleliimaa pelkästään omaa tunnetta. Totta kai jokainen tulkitsee omasta perspektiivistä ja se vaikuttaa myös siihen, minkälaisen elämyksen saa. Voisi sanoa, että parhaimmillaan yhteisymmärrys on toiminut, kun konsertin jälkeen kuulija tuntee saaneensa elämyssuihkun.
Yksinoikeudestaan laulun merkitykseen Yusuf luopuu esittäessään sävellyksensä. Jokainen saa tulkita hänen laulunsa omalla tavallaan. Lauluissaan Yusuf yrittää sanoa jotain ja aina tavalla tai toisella se liittyy rakkauteen.
– En ole luontainen esiintyjä. En pidä erityisemmin huomiosta. Haluan kuitenkin esittää laulujani muille. Esiintymistilanteet ovat minulle joka kerta kuin hyppy tuntemattomaan. Seison kuilun reunalla ja aina pelottaa. Toisaalta muille laulaessani musiikki vie minut paikkoihin, minne harvoin yksin soittaessani pääsen. Nautin erityisesti yleisön ja esittäjän välisestä vuorovaikutuksesta. Näen lavalta, kuinka lauluni saavat ihmiset tuntemaan tunteita ja heidän tunteensa vuorostaan vaikuttavat minuun. Koen jokaisen esityksen ainutkertaisena tapahtumana, jossa annan paljon itsestäni, mutta saan vähintään yhtä paljon takaisin, luonnehti Yusuf.
Lauri Honkavirta 33, kaksi maisterin tutkintoa, Virosta pianodiblomi, Sibelius-Akatemiasta vanha musiikki ja cembalo. Hänellä on Länsi-Uudenmaan musiikkiopistossa Lohjalla pianonopettajan virka. Hän toimii sivutoimisena tuntiopettajana Helsingin konservatoriossa cembalon opettajana. Hän keikkailee kaikilla soittimilla ja sooloilla sekä työskentelee erityisesti laulajien kanssa.
Yusuf Albekoglu 39, lauluntekijä, Jyväskylän konservatorio pop/jazz laulu, friilancemuusikko.
Yusuf Albekoglu:
Kun vastakohdat kohtaa
Kerran sattumalta kuulin
kahden miehen puhuvan
Sen tappeluksi luulin
aivan pian muuttuvan
Väliin onneksi en mennyt
Salaa jäin kuuntelemaan
Muuten kertoa vois en nyt
teille tätä tarinaa
Kun vastakohdat kohtaa
vasta silloin keskipisteen nään
Ei kaikki aina oo niin selkeää
Ei mikään koskaan mee
niin kuin sen itse kuvittelee
Eikä kukaan koskaan oo
miltä näyttää
Toinen tyytyi hyvin vähään
Antoi enemmän kuin sai
Keskittyi hetkeen tähän
joka päivä perjantai
Toinen halus saada kaiken
Valloittaa koko maailman
Mitä yritti, hän sai sen
tiesi jotain puuttuvan
Muita enemmän sai aikaan
mut aikaa oli vähemmän
Toinen uskoi vielä taikaan
Ei tunnu loitsut riittävän
Nousi pystyyn toista kohti
Lähti vihdoin toimimaan
Toinen taas pysähtyi ja pohti
Tunsi ajan seisovan
Kun vastakohdat kohtaa
Vasta silloin keskipisteen nään
Ei kaikki aina oo niin selkeää
Ei mikään koskaan mee
Niin kuin sen itse kuvittelee
Eikä kukaan koskaan oo
miltä näyttää
Lähdin jo pois kävelemään
Jokin sai minut vielä pääni kääntämään
En uskonut silmiäni
Kun he toisiaan suutelivat
Nuo vastakohdat vasta kohtasivat
Kun vastakohdat kohtaa
vasta silloin keskipisteen nään
Ei kaikki aina oo niin selkeää
Ei mikään koskaan mee
niin kuin sen itse kuvittelee
Eikä kukaan koskaan oo
Miltä näyttää