Haastattelu: Timo Kuoppala
Kajastuksen lukijat saattavat hyvinkin muistaa kuuden vuoden takaa Timo Ylikarhun (ent. Vehviläinen), joka oli palannut maailmanympärimatkaltaan ja oli aloittamassa työtään Näkövammaisten liiton lastenkuntoutuksessa. Aiheen uuteen juttuun antoi Timon työmatka Etiopiaan.
Timo sanoo, että hän on nykyään kaikenikäisten näkövammaisten kuntoutusohjaaja, mutta reissumies edelleen. Etiopiaan lähtemistä ei tarvinnut paljon miettiä, kotona vaimolle ehkä vähän piti perustella.
Timon taannoinen Etiopian matka kuului Näkövammaisten liiton kehitysyhteistyöhankkeeseen, jossa kohennetaan etiopialaisten tavallisissa kouluissa opiskelevien näkövammaisten opiskeluedellytyksiä. Hanke on jatkunut jo muutaman vuoden ja työtä jatketaan osana Vammaiskumppanuus ry:n Vammaiskumppanuusohjelmaa. Hankekumppanina Etiopiassa on HPDO (Help for Persons with Disabilities).
Sokean on luotettava itseensä
Timon tehtävänä oli opastaa HPDO:n yhteisötyöntekijöitä ja näkövammaisten opetuksesta vastaavia henkilöitä näkövammaisen kohtaamisessa, liikkumistaidon ohjauksessa ja muissa näkövammaisuuteen liittyvissä asioissa. Paitsi hyviä opastuskäytäntöjä hän ehti jakaa tietoa myös näkövammaisille vaarallisten paikkojen merkitsemisestä, kohokarttojen käytöstä ja hyvän valaistuksen tärkeydestä. Yksi päivä oli varattu keskusteluun paikallisten näkövammaisten kanssa.
– Melkoista päättäväisyyttä näin, kun jotkut sokeat olivat tulleet kävellen paikalle monen kilometrin päästä, kaiketu tuttua reittiä. Kun kuljetuspalvelua ei ole, on luotettava omiin kykyihinsä.
Koulutus oli käytännöllistä. Aivan aluksi Timo halusi selvittää osallistujille näkövammaisuuden monimuotoisuutta mm. simulointilasien avulla. Hänellä oli mukanaan matkalaukullinen havaintoaineistoa, jonka hän jätti HPDO:n Debrebirhamin tukikeskuksen käyttöön. Osallistujat saivat myös materiaalia omaan käyttöönsä.
– Aivan ensiksi ohjasin harjoituksen, jossa näytin tabletilta kuvia Suomesta ja omasta elämästäni. Osanottajien piti kunkin vuorollaan kuvailla, mitä he kuvassa näkevät. Paitsi itseni esittelyä halusin myös tällä tavoin korostaa ohjaajan kuvailutaitojen merkitystä.
– Yhdessä kuvassa oli kaverini menossa saunareissulla avantoon uimaan helmikuisena päivänä. Muistan aina sen parinkymmenen sekunnin hiljaisuuden, kun kertoja mietti, mitä kuvassa oikein näkyy. Kyllä asetelma siitä sitten jotenkin aukesi.
Hämmentävä harjoitus
Timo ei aiemmin ole käynyt Afrikan maissa.
– Etiopiasta tiesin vain, että sieltä tulee kestävyysjuoksijoita ja että siellä on liitolla ollut hanketyötä jo pitemmän aikaa. Onneksi sain hyvää ennakkovalmennusta Ronkaisen Sonjalta, liiton kansainvälisten asioiden koordinaattorilta. Tapasin myös eläkkeellä olevan liikkumistaidon ohjaajan, Helinä Hirnin, joka on aiemmin tehnyt vastaavanlaisia työkeikkoja kehitysmaissa. Häneltä sain paljon hyviä pointteja koulutuksen toteuttamiseen.
– Olihan se hieman outoa huomata olevansa ainoa valkoinen ihminen koko kaupungissa, mutta aika nopeasti koki, että sokko on sokko joka paikassa ja näkövammaisten asiat kuitenkin aika samanlaisia kuin täällä meillä, Timo summaa ensikokemuksiaan.
– Ihmiset olivat tosi vaatimattomia ja kohteliaita. Toisenlaisia kuin jotkut täällä aiemmin kohtaamani afrikkalaiset, jotka ovat olleet kotoisin lähinnä Pohjois-Afrikan maista.
Timo sai työstään hyvää palautetta.
– Aluksi ehkä vähän aliarvioin porukan lähtötasoa, mutta sain onneksi korotettua rimaa ja lopputulos oli kaikkien kannalta hyvä. Uudestaan keikalle lähteminen on ihan mahdollista. Tietysti tällainen koulutus on vain pisara meressä, mutta tarpeellista kuitenkin.