Teksti: Marianne Tenhami
Tulin kauhean sairaaksi ja emäntäni vei minut taksilla Viikin Yliopistolliseen eläinsairaalaan. Onneksi voin matkustaa viimeisen matkani suosikkiliikennevälineessäni autossa, farmariauton takaosassa. Matka kotoa eläinsairaalaan oli viimeiseni: Yliopistollisessa eläinsairaalassa sain tehohoitoa, mutta se ei enää auttanut minua. Nyt katselen emäntääni täältä Sateenkaarisillalta, missä ei enää ole kipuja. Huolissani hänestä olen, kun hän vain itkee ja itkee, enkä enää voi opastaa häntä.
Huoleeni liittyvät myös korona ja turvavälit. En oikein tiedä, mikä se korona on, mutta viimeisiin työviikkoihini se vaikutti paljon. Emme kuukauteen käyneet juurikaan missään. Lenkkeilimme vain kotikaupunginosamme rannoilla ja kävimme kaupoissa ja apteekissa. Yritin parikin kertaa viedä emäntääni metrolle, kun minua tylsistytti ainainen lenkkeily ja uimahallinkin hänelle näytin. Koronan takia emme kuitenkaan voineet mennä uimahalliin, emmekä metrollakaan olisi voineet mennä minnekään auki olevaan paikkaan.
Niinpä siis vain lenkkeilimme ja niin tekivät monet muutkin. Jouduin skarppaamaan todella paljon opastaessani emäntääni rantateiden tungoksessa. Koronan vuoksi ihmisten pitäisi pitää turvavälejä, mutta eivät näkevät ihmiset niitä meidän kotiseudulla ainakaan pidä. Päinvastoin: he tulivat ihan lähelle. Emäntäni käänsi päänsä heistä poispäin välttyäkseen koronatartunnalta tai -tartuttamiselta. Pian opin, että väistän ihmisiä siihen suuntaan, johon emäntäni käänsi päänsä eli ihmisistä poispäin.
Nyt emäntäni liikkuu vain valkoisen kepin kanssa, joka ei yhtään opasta häntä. Tiedän myös, että minulle tulee seuraaja, mutta se on sellainen nuori noviisi opaskoiranalku, joka ei varmasti osaa väistää näkeviä, jotka eivät pidä turvavälejä. Niinpä pyydänkin teitä näkeviä: pitäkää tänä aikana kunnon turvavälit kaikkiin näkövammaisiin, niin opaskoiran kuin valkoisen kepin kanssa liikkuviin. Tehkää myös itsenne kuuluvaksi niin, että näkövammainen tietää missä liikutte. Voitte tervehtiä näkövammaista tai ainakin kävellä niin kovaa, että näkövammainen varmasti kuulee missä te liikutte. Samalla lähetän teille kaikille hännänheilautukset täältä Sateenkaarisillalta ja lohdutan emäntääni, joka taas itkee.