Teksti: Aila Malkki
Nykyään on jo totuttu kiertämään kellon viisareita keväisin tunnilla eteenpäin kesäksi, kun sen aika koittaa. Nämä siirrot eivät kuitenkaan kaikkia miellytä, vaikka niitä on tehty jo vuodesta 1981 lähtien – siis tasan neljä vuosikymmentä.
Mikä tässä viattoman tuntuisessa siirrossa sitten on niin vaikeaa ja vastenmielistä? Ensinnäkään ei pitäisi mennä muuttamaan Luojan luomaa järjestystä. Tätä asennetta vastaan sotii se, että ovathan maapallon aikavyöhykkeetkin ihmisen päättämiä abstraktioita. Niitä ei ole suinkaan aina tunnettu.
Miten tämä kaikki sitten liittyy siihen, että vuodenaikojen rajat alkavat jo hälventyä ja osa vuodenajoista jopa sulautuu ehkä kokonaan toisiinsa? Mitä väliä silloin enää on, onko kello tunnin edellä vai jäljessä?
Vastustajien mielipide on vankka: ihmisen sisäinen kello ei nopeasti sopeudu tällaisiin äkkimuutoksiin, vaikka niitä tapahtuisi vain kahdesti vuodessa. Jos elimistö on herkkä ja tottunut tasaiseen rytmiin, vaihtoihin mukautuminen aiheuttaa ongelmia.
Kun yhdistetään kellonajan siirto vuodenaikojen sekoittumiseen saadaan mehevä soppa, jota kaikki eivät pysty nielemään mukisematta. Niinpä lukuisat Euroopan maat ovat ilmoittaneet halukkuutensa palata normaaliaikaan pysyvästi.
Se ei silti ole aivan yksinkertaista, sillä keskusteluissa on käynyt ilmi, että osa kansalaisista toivoisi siirryttävän kokonaan talviaikaan, osa kokonaan kesäaikaan, ja osa ei osaa sanoa…
Kansanäänestystäkin on ehdotettu asian selvittämiseksi, mutta kuten aina, tämäkin hanke mutkistuu, kun se pitkittyy. Sen sijaan voimme nauttia täysin rinnoin kesän kuulaista päivistä ja öistä miettimättä liikaa tiellemme osuvia esteitä.
Miten lienee edennyt koronavirus viime aikoina? Ehkä meille ihmisille parempaan suuntaan. Tällä hetkellä voi vain toivoa parasta ja varautua pitkään odotteluun. Laajalle leviävät pandemiat saavat ihmiskunnan aina ajattelemaan keskeisiä arvoja. Mikä on tärkeää tässä elämässä viime kädessä? Pienet murheet väistyvät hetkeksi ja suurempi näkymä valtaa alaa.
Luonto saa hengähtää hetken – mutta vain hetken. Kun tilanne ennallistuu, jatkuu kaikki kuten tähänkin asti. Nyt jos koskaan olisi aika pitää kiinni saavutetuista, edistyksellisistä muutoksista.
Nyt olisi myös oikea hetki lopettaa kellojen siirto. Se liittyy tähän suureen kuvaan, jota globaalimaailma rakentaa ympärillemme. Jo nyt on nähty, että päätöksiä pystytään tekemään pikaisesti, kun tilanne niin vaatii. Tämän opin toivoisi säilyvän vastedes päättäjien mielessä.
Luonto on ikään kuin antanut suuren varoituksen ihmisille: emme voi enää leikkiä jumalaa, vaan meidän olisi nöyrryttävä luonnonvoimien edessä. Tämä jos mikä koskee myös kellon siirtämistä. Erään filosofian mukaan kaikki liittyy kaikkeen. Samoin voidaan ajatella, että elämässä kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Niin kuin perhosen siiven värähdys näkyy ennen pitkää planeetan toisella puolella, myös hyvät teot kertautuvat luoden maailmaan vahvaa toivoa. Jos aitoa tahtoa riittäisi, voisimme paikallisväestön avulla parantaa melko nopeasti ankeimpia elinoloja inhimillisemmiksi.