Teksti: Rauni Laihonen
Minun näköinen mieli -hanke tukee monella tavalla näkövammaisten hyvinvointia. Alkuperäinen ajatus oli, että mielenterveystaitoja koulutetaan laajasti ja ennaltaehkäistään näin eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, jotka aiheuttavat masennusta ja ahdistusta.
Itsemurhatilastoissa työikäiset miehet ja yli 80-vuotiaat naiset näkövammaisista ovat kärkipäässä. Nämä luvut ovat paljon suuremmat näkövammaisilla kuin näkevillä näissä ikäryhmissä.
Minun näköinen mieli -hanke alkoi Näkövammaisten liitossa maaliskuussa 2020. Sen hankekoordinaattorina toimii filosofian maisteri Jutta Saanila. Tavoitteena on tehdä myös opaskirja, jossa Minun näköinen mieli -hankkeen valmennusteemat tulevat näkyväksi hieman laajemminkin. Opaskirja, jossa neuropsykologi Liisa Lahtinen toimii toisena kirjoittajana, on tarkoitettu kaikille näkövammaisille ja jopa sellaisille, jotka eivät vielä ole saaneet näkövammastatusta.
– Näinkin aikaisessa vaiheessa olisi tosi hyödyllistä tulla tuen piiriin. Yritämme toimia niin laajasti, että niin sokeina syntyneet kuin myös vastavammautuneet saisivat siitä tosi paljon.
Jutta Saanila haluaa kirjoittaa paljon. Hän jopa ajattelee kirjoittamalla. Se on paras keino saada selville, mitä omassa päässä pyörii. Hän pitää sitä luojan antamana lahjana, jota mielellään käyttää. Hän on ikuinen elämän tutkija ja sitä tutkimusmatkaa hän käy uteliaasti.
– Se on parasta, mitä elämällä on ollut minulle tarjota. Mitä enemmän on sellaista menneisyyttä, jossa ikään kuin on saanut elämältä pahasti turpaan, sitä enemmän omassa kehossa on käyttämättömiä reservejä, joista voi saada voimaa tehdä asioita uudella tavalla ikään kuin tuoreuttaa elämäänsä jatkuvasti.
Menneisyyden kivuliaimmat kokemukset voidaan muuttaa tulevaisuuden voimavaroiksi. Muun muassa omia pelkoja voi muuttaa voimavaroiksi ja helpotukseksi tiedostamalla ne ja katsomalla niitä suoraan silmään sanomalla, että en pelkää sua.
Minun näköinen mieli -hankkeessa valmistellaan neljän tunnin valmennusta koko maata ajatellen. Tarkoitus on kouluttaa myös ohjaajia. Se on oikeastaan lähtökohta, johon haettiin rahaa.
Valmennussuunnitelma
– Tällä hetkellä kehittelemme kahdenlaista valmennusta. Kummatkin ovat patoja, joiden äärelle keräännymme neljän tunnin ajaksi kokoamaan voimamme, toivomme ja kokemuksemme. Hyvän mielen padan äärelle tuomme kaiken sellaisen, mikä ei enää meitä palvele. Heitämme pataan muhimaan esimerkiksi sellaiset ajatukset, jotka arvostelevat, tuomitsevat ja satuttavat. Ajatukset tulevat havainnoiduiksi harjoitusten avulla. Tunteet kohtaamme puhumalla ja hetkessä suoraan tuntemalla. Annamme keitokseen sekoittua kaikki sellaiset tarinat ja kokemukset, joista uskomme yhteisen piirimme avulla nousevan pintaan itsellemme jotain uutta ja käyttökelpoista. Keho-mieli havainnoinnilla löydämme askelmerkit tulevaan.
Merkityksen pata
Tämän padan äärellä tarkastellaan sitä, mikä luo tunteen siitä, että pääsee toteuttamaan itseään. Heitetään pataan kaikki sellainen, mikä estää luomista, kasvua ja eteen päin menoa. Käsitellään padassa joitakin niistä tunteista, jotka syntyvät helposti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkitaan kehon tuntemuksia myöten sitä, miten voisi päästää toisia lähemmäksi ja saada lisää merkitystä omaan elämäänsä.
Pikkupadat
Molempien neljän tunnin valmennuspatojen jälkeen alkaa mahdollisuus osallistua pikkupatoihin eli puhelinrinkeihin, joissa näitä teemoja pääsee työstämään eteen päin. Patojen uusille ohjaajille järjestetään peruskoulutus sekä säännöllisiä valmennuksia puhelinrinkeinä kerran kuussa. Tulevaisuuden haaveena on se, että näkövammaiset kouluttautuvat ja itse alkavat vetää valmennuksia ja puhelinrinkejä.
– Toivon mukaan tästä saadaan toimiva systeemi, joka pyörii vuosikausia. Starttaan sen huolellisesti ja kehitän systeemin pitämään vapaaehtoisista ohjaajista huolta. Tästä saadaan pitkäaikainen henkisen hyvinvoinnin tuki näkövammaisille.
Puhelinringit
Koronatilanne muutti konseptia ja maaliskuussa 2020 lähdettiin liikkeelle puhelinringeillä.
– Ajattelin, että niillä näkövammaisilla, jotka helposti jäävät kotiin, saattaa kuitenkin olla tietokone ja puhelin. Matalin kynnys lähteä mukaan olisi heillä vain vastata puheluun ja päästä sitä kautta ryhmään. Selvittelyn jälkeen totesimme, että niistä ei voi tehdä kovin suuria, mutta viiden hengen ryhmä, jossa on ohjaajakin mukana, toimii todella hyvin. Siitä on muotoutunut todella hyvä konsepti. Ihmiset pääsevät puhumaan ennalta sovitusta aiheesta, mutta se on vain lähtökohta ja jokainen voi tuoda esille niitä asioita, jotka kokee tärkeiksi.
– Puhelinringin aiheet ovat niin laajoja, että niihin mahtuvat jokaisen arkipäivän asiat ja koko ajan saa vinkkejä siitä, miten toisilla asiat ovat. Se on niin voimaannuttavaa varmasti sen takia, kun kuulee, että muillakin on vaikeaa. Oma panos, mitä sitten ikinä keksii sanoa, tuo toisille toivoa ja helpotusta. Se on valtavan antoisaa.
– Puhun näkevän näkökulmasta, mutta aavistelen, ja olen saanut palautetta, että ihmiset oikein odottavat niitä, panostavat siihen ja haluavat olla mukana. Kaikilla on saman verran aikaa puhua. Ryhmässä on vaitiolovelvollisuus. Keväällä 2020 rinkejä oli viisi.
Tärkeitä teemoja
Työryhmä, johon Saanilan lisäksi kuuluu sosiaaliturvapäällikkö Laura Tolkkinen ja moniammatillinen ryhmä, halusi levittää tietoa Minun näköinen mieli -hankkeesta laajalle muun muassa podcasteilla. Niiden sisällöt avaavat tärkeitä teemoja kuten vertaistuki ja itsemyötätunto.
Vertaistuki
Mikä vertaistuen salaisuus sitten on? Miksi se niin paljon auttaa, tuo lohtua ja siivittää ihmisenä kasvun matkaa?
– Puhuessasi jonkun sellaisen seurassa, joka on käynyt läpi samaa kuin sinäkin, et joudu selittelemään mitään. Toinen ymmärtää puolesta sanasta, miltä jokin jakamanne asia todella tuntui. Hän ei ala argumentoimaan vastaan, eikä analysoimaan asiaa, koska on käynyt läpi saman kaltaisia tunteita joskus itsekin. Hän tietää kipusi ja tulee aidosti vastaan sekä pystyy kuuntelemaan myötätuntoisesti. Hän ei mene solmuun mistään esille ottamastasi, koska tietää, että kun pääset eteenpäin itseksesi, saat siitä valtavasti voimaa elämääsi.
Itsemyötätunto
Ihminen tuomitsee helposti itsensä erilaisista henkilökohtaisista puutteistaan. Sen sijaan itseensä voi suhtautua lämmöllä ja pyyteettömällä hyväksynnällä. Yleisinhimilliseen ymmärrykseen sisältyy sen tunnistaminen, että jokainen ihminen tekee virheitä ja kaikki ihmiset elävät epätäydellistä elämää. Sen sijaan että tuntisi itsensä eristäytyneeksi oman epätäydellisyytensä takia ja egokeskeisesti miettisi, että olen ainoa, joka on epäonnistunut tai kärsivä, ottaakin laajemman ja yhteyteen pyrkivän näkökulman.
– Aito myötätunto toisia kohtaan syntyy helpommin kuin myötätunto itseä kohtaan. Epäonnistunutta ystävää on monta kertaa helpompi lohduttaa, kuin jos epäonnistuminen on tapahtunut itselle.
Itsemyötätunnon taidon oppiminen voi tuoda helpotusta elämään. Vaikkei se pelasta loukkaantumisilta ja kolhuilta, niin se auttaa nousemaan niistä nopeammin ylös. Vaikka se ei vähennä kipua jonkin ikävän asian sattuessa, niin se auttaa laittamaan sisäisen laastarin sekä pyytämään ja ottamaan apua vastaan muilta nopeammin.
Tutustuminen näkövammaisiin
Saanila toimi kolme vuotta näkövammaisen henkilön avustajana. Hän huomasi silloin, että kaikilla näkövammaisilla ei ole tietokonetta ja älypuhelinta.
– Sain käytännössä kokea sen, miten monella ulottuvuudella näkövammautuessa liikutaan, ja miten paljon elämästä putoaa pois asioita, ja miten paljon siihen myös jää. Myös sosiaalinen elämä vähenee helposti, jos ei ikään kuin patisteta ja rohkaista osallistumaan. Kynnystä pitää yrittää madaltaa siihen suuntaan, että tehdään asioita kodin ulkopuolellakin, koska vanhempana ihminen muutenkin panee jarruja, niin näkövammaisena ei ole niinkään helppo sieltä lähteä.
Eräs tavoite, joka puhelinringeille asetettiin, oli tutustuttaa hankekoordinaattori näkövammaisten maailmaan.
– Koin sen oikein tehokurssitukseksi, josta opin todella paljon asioita. Löysin sieltä ihmisiä, jotka halusivat auttaa kirjan tekemisessä. Vähitellen alkoi hahmottua niitä asioita, joissa tarvitaan valmennuksellista tukea.
Näkövammaisten pariin
Jutta Saanila opiskeli venäjänkielen kääntämistä ja tulkkausta Helsingin yliopistossa. Ruotsi oli sivuaineena.
– Kun valmistuin, huomasin, että enemmän kiinnostaa ihmisten auttaminen. Kääntäminen on aika yksinäistä puuhaa. Niinpä opiskelinkin ihmisten auttamiseen liittyviä asioita.
Jutta kävi pitkän enneagrammikurssin ja valmistui ohjaajaksi vuonna 2017. Seuraavana vuonna hän perusti oman firman sen ajatuksen varaan, että elämässä tarvitaan hyvinvointiin itseopiskelua, itsetuntemusta ja läsnäoloa.
Firma sai nimekseen Läsnäilo, joka on vieläkin olemassa pöytälaatikossa.
– Vedin erilaisia kursseja ja tein työyhteisövalmennusta. Sitten perustimme kollegan kanssa yhdistyksen nimeltä Lukila. Tarkoitus oli viedä sitä lukihäiriöisiä lapsia auttaviin projekteihin. Se olisi lähtenyt kasvamaan isosti, mutta tuli kapuloita rattaisiin, eikä projekti edistynyt.
Siinä vaiheessa Jutta huomasi Näkövammaisten liiton ilmoituksen Facebookin Ompeluseurassa.
– Ajattelin, että hetkinen, tuossa on kaikki ne asiat, mitä osaan tehdä ja vielä kaikki ne asiat, mitä haluan tehdä elämässäni. Laitoin kaikkeni tähän uuteen hankkeeseen, kun tajusin, että meidän meneillään oleva projektimme oli kaatumassa.
Jutta Saanila syntyi Helsingissä ja asuu Sipoossa aviomiehensä ja kolmen lapsensa kanssa. Hän on innokas kuntosalilla kävijä ja lenkkeilee koiran kanssa. Lastensa kanssa hän pelaa lentistä, korista ja jalkapalloa. Äänikirjoja hän kuuntelee mielellään. Niitä heillä kotona on hänen puolisollaan, joka on lievästi näkövammainen.
Jutta Saanila on kirjoittanut kaksi kirjaa: Kehon viisaus, kuuntele kehoasi. 2014. Läsnäilo, enneagrammi, itsetuntemus. 2012.