Teksti: Marianne Tenhami
Nyt, kun emäntäni rakas harrastus näytteleminen ei ole mahdollista Näkövammaisteatterin pakollisen tauon vuoksi, hän päätti palata vanhan harrastuksensa kuorolaulun pariin. Kuorossa kun lauletaan nykyään musiikkia, josta hän pitää. Niinpä minäkin olen vanhoilla päivilläni joutunut tutustumaan kuorolauluun.
Nimenomaan joutunut, koska emäntäni laulaa sopraanoa ja välillä ääniala menee mielestäni turhan korkealle. Silloin alan tökkiä häntä vimmatusti kuonolla, mutta ei se ryökäle usko. Jatkaa vain kiljumista. Toinen asia, mikä minua hiukan kuorossamme hämmentää, ovat jotkut ylihuolehtivaiset kanssakuorolaiset. Joulun alla kuoroomme tuli opaskoiranoviisi, jonka käyttäjäkin oli ihan ensikertalainen. Jo olivat hyvää tarkoittavat kanssakuorolaiset heitä paapomassa, eikä uusi käyttäjä hämmennykseltään oikein voinut heitä kieltääkään. Yritin viestittää koirien kielellä sille uudelle noviisille, että ei välittäisi sivullisten sähläyksestä, vaan toimisi käyttäjänsä kanssa kuten sille on Opaskoirakoulussa opetettu. Opaskoirakon ottaessa yhdessä ensiaskeleitaan on todella tärkeää antaa heille työrauha ja auttaa vain silloin, kun koirankäyttäjä apua pyytää. Yrittivät ne emäntäni ja minunkin hommiin puuttua, mutta minä tuhahdin ja emäntäni kielsi napakasti. Johan uskoivat!
Muuten kuoroharjoitusten aikana on mukavaa ottaa nokkaunia, kunhan se laulu ei mene liian korkealle. Vielä mukavampaa siitä on tullut, kun olemme siirtyneet harjoittelemaan Iiriksestä Pengerkadulle. Reitillämme metroasemalta ensin opaskoirapuistoon ja sitten kuoroharjoituspaikkaan on paljon rakennustyömaita johtuen Hämeentien remontista. Niiden seassa minä vanhaherra sukkuloin mielestäni aika taitavasti. Välillä on kierrettävä jalkakäytävän tukkivia esteitä kadun kautta, mutta tuon emäntäni heti takaisin jalkakäytävälle, kun se on mahdollista. Syksyllä kuoroharjoituksemme ja konserttimme olivat Iiriksessä, jonne tietysti osaan emäntäni opastaa. Siellä harjoitustilamme oli ahtaampi kuin nyt Pengerkadulla ja välillä huokailin mielenosoituksellisesti nurkassani, jonka emäntäni osoitti minun kuoropaikaksi.
Seuraavista kuoroharjoituksistamme tulee mukavat. Olen kuullut ihmisten puhuvan jotain yhteisestä illanvietosta harjoitusten jälkeen. Siellä syödään ainakin pizzaa. Täytyypä olla valppaana: jospa pöydän alle joku murunen minullekin putoaisi. Vaikka ei se emäntäni kuitenkaan anna minun sitä ottaa. Hän kun on niin harmillisen tarkka ruokavaliostani herkkävatsaisuuteni vuoksi.