Teksti: Markus Tihumäki
Azra Tayyebi, 32, on syntymänäkövammainen mutta teini-iässä sokeutunut Iranista lähtöisin oleva nainen.
Hänestä kirjoitettiin tässä lehdessä viitisen vuotta sitten, kun hän oli saapunut Suomeen vuonna 2013 ja opiskeli Itä-Suomen yliopistossa informaatioteknologiaa kansainvälisessä tutkinnossa. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin hän muun muassa työskentelee kokopäiväisesti saavutettavuusasiantuntijana, kilpailee maalipallossa ja elää kiireistä elämää opaskoiransa kanssa. Tayyebi rakastaa saunoa ja tuntee olevansa suomalainen.
Opinnoista suoraan työelämään, Itä-Suomesta etelään
Azra Tayyebi saapui Suomeen 26-vuotiaana vuonna 2013 aloittaessaan informaatioteknologian kansainväliset opinnot Joensuussa Itä-Suomen yliopistossa. Tuonastisen elämänsä hän oli elänyt kotimaassaan Iranissa ja tuolla useimmat vuodet Mashadin kaupungissa. Kotimaassaan hän ei saanut mahdollisuutta opiskella tietotekniikkaa, joten hän päätti valmistua Suomen yliopistosta. Ennen kuin hän ehti valmistua, hän sai jo töitä esteettömyys- ja saavutettavuuskonsultointiyritys Avaava Oy:ltä. Työt alkoivat kesällä 2016 kesätöiden muodossa ja jatkuivat sittemmin osa-aikaisesti, kunnes vuonna 2017 työsuhde muuttui kokopäiväiseksi. Yliopistosta Azra valmistui informaatioteknologian maisteriksi vuonna 2018.
– Tällä hetkellä yrityksessä on paljon töitä ja itse työskentelen asiantuntijana saavutettavuuden parissa, Tayyebi kertoo.
Saavutettavuudessa on kyse verkkopalveluiden ja -sivustojen esteettömyydestä, jolloin digitaaliset palvelut ovat kaikille erityisryhmillekin käytettävissä esimerkiksi eri apuvälinein.
Tayyebi liikkuu työmatkansa pääsääntöisesti julkisilla – nykyisin opaskoiransa kanssa. Azra on tottunut käyttämään julkista liikennettä aiemmin ilman koiraakin.
– Haluan matkustaa julkisilla, vaikka siihen meneekin paljon aikaa. On kiva olla muiden ihmisten joukossa ja samalla ihmiset näkevät jonkun liikkuvan valkoisen kepin ja opaskoiran kanssa. Ihmiset huomaavat, että sokeakin liikkuu ja elää normaalia elämää, itsenäinen Tayyebi selvittää.
Azra Tayyebi asuu Kauniaisissa ja kun työpaikka sijaitsee Helsingin Vanhassakaupungissa, kuluu matkaan lähemmäs 1,5 tuntia. Juna vie keskustaan ja bussi sieltä perille.
– Jonkin verran kuljen asiakkaiden luona asiakaskäynneillä pääkaupunkiseudulla, mutta myös esimerkiksi muissa kaupungeissa, kuten Tampereella, Turussa ja viimeksi Oulussa. Täysin vieraisiin paikkoihin tietysti ensimmäisellä kerralla on helpompi mennä työkaverin tai avustajan kanssa. Pääkaupunkiseudulla on myös oikeus käyttää taksipalvelua täällä asuvana.
Opaskoira Helmi on kuin tarkoitettu
Azra sai opaskoiran vuoden 2018 helmikuussa. Vaalean labradorinnoutajan nimi on Helmi. Lisäksi koiran luovuttamisen kuukausi ja nimi ovat kuin kohtaloa myös Azra-nimen kanssa.
– Azra tulee hepreankielestä eikä se ole yleinen iranilainen nimi. Hauskaa on se, että se tarkoittaa hepreasta käännettynä koskematonta helmeä.
– Olen ajatellut siitä asti, kun sain Helmin, että tämä on tarkoitettu juuri minulle. Meidän nimien yhteys on tosi hauska ja myös yhteistyömme sujuu todella hyvin. Aina joitain pieniä tilanteita voi olla, mutta kun olen kuullut kavereilta joistain haasteista heidän opaskoiriensa kanssa, niin olen kyllä todella iloinen meidän sujuvasta yhteistyöstä, Azra hymyilee.
Tayyebi on aktiivinen liikkuja ja niin myös harrastaja. Iranissa asuessaan hän oli pelannut kaksi vuotta maalipalloa, mutta nyt Suomessa hän aloitti lajin kesällä 2018 uudestaan. Lisäksi hän pitää käsitöistä ja kävikin aiemmin Iiris-keskuksessa keramiikkakerhossa, kunnes viimeaikoina aika ei ole siihen enää riittänyt. Hän käy kuitenkin vieläkin ajoittain Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry:n järjestämässä rottinkityökerhossa.
– Kutominen on myös tosi mukavaa. Hain itse ohjeita netistä ja olen sitä kautta oppinut kutomaan, Tayyebi jatkaa.
Urheilusta tärkeä osa elämää
Tayyebi alkoi Suomessa harrastamaan maalipalloa vantaalaisessa Aisti Sport ry -urheiluseurassa kesällä 2018. Nyt hän harjoittelee maalipalloa kahdesti viikossa ja oheistreenaa kuntosalilla sekä uima-altaassa. Hän edustaa Aisti Open -nimistä joukkuetta Suomen 1. divisioonassa. Keväällä 2019 Tayyebi voitti joukkueensa kanssa 1. divisioonan mestaruuden ja on nyt kehittynyt jo maajoukkuetasolle.
– Minut kutsuttiin mukaan naisten maajoukkueleirille joulukuussa ja nyt tammikuussa olin mukana joukkueessa Pajulahti Games -turnauksessa. Tuolla sain ensimmäiset kokemukseni kansainvälisistä peleistä. Vielä en saanut paljoa peliaikaa, mutta into on kova harjoittelemaan.
Tayyebi on allekirjoittamassa maajoukkuesopimuksen ja hänelle tullaan hakemaan Suomen kansalaisuutta. Koska hän tuli aikoinaan Suomeen opiskelijana, on kansalaisuuden saamisprosessi pitempi kuin muilla.
Tayyebi on myös Aisti Sport ry:n hallituksen jäsen ja pyrkii kehittämään inklusiivista urheiluseuraa yhä laadukkaammaksi seuraksi.
”Tunnen olevani suomalainen”
Tayyebin suomenkielen taito on kehittynyt muutamassa vuodessa todella hyväksi ja hän näkeekin siihen syynä oman tahdon.
– Alusta asti Suomeen tultuani olen halunnut olla osa tätä maata. Kun asun Suomessa, haluan ymmärtää ja puhua sitä kieltä, mitä ihmiset kadulla puhuvat. Suomen oppimisessa ovat auttaneet suomenkieliset ystävät ja halu oppia suomalainen kulttuuri.
– Helmin saadessani minulle tarjottiin mahdollisuutta kouluttaa koira englanninkielisiin komentoihin, mutta en nähnyt siihen mitään syytä, kun ollaan Suomessa.
– Aina, kun minulle tulee ulkomaalaisia vieraita tai puhun heidän kanssaan, esittelen aina suomalaista kulttuuria. Vien heidät saunaan, koska rakastan saunomista. Kuulin runosta lauseen ”sauna on elämän onni”, ja se on jäänyt minulle mieleen. Tarjoan vieraille suomalaista pullaa ja joulutorttuja sekä kerron Suomen kulttuurista. Suomi on minun koti.
Tulevaisuudelta Azra haaveilee omaa kotia.
– Haaveilen, että ostaisin muutaman vuoden päästä oman pienen rivitaloasunnon. Haluaisin saunallisen kaksion rauhalliselta paikalta luonnon läheltä, vaikka Espoosta tai Kauniaisista, Azra päättää.