Teksti: Piia Rossi
Kolmen näkövammaisen taiteilijan ja heidän ohjaajansa grafiikan taidenäyttely Iiris-keskuksessa.
Miksi näkövammainen haluaa tehdä kuvaa?
Kuvaa ajatellaan yhteiskunnassamme lähtökohtaisesti näköaistilla havaittavana kohteena. Näköaistin puuttuessa tai heikentyessä kuvia on kuitenkin mahdollista aistia, tehdä ja kokea myös tuntoaistilla, sillä tuntoaistin avulla kuva muuttuu kolmiulotteiseksi esitykseksi. Siksi kuva on myös näkövammaiselle mahdollinen viestinnän kieli.
Kun näkö katoaa, muistamamme kuvat ja värit eivät häviä.
Ura käsillä -hankkeen grafiikan taiteilijaryhmä haluaa töillään ottaa itselleen oikeutensa kuvaan ja sen tekemiseen, näköaistin haasteista huolimatta. Ryhmä on töitä luodessa etsinyt ja testannut erilaisia luovia ratkaisuja, joiden avulla kuvaa on mahdollista tuottaa. Näistä ratkaisuista toivotaan olevan hyötyä taidealan opetusta ja tarjontaa suunnitellessa. Ryhmä haluaa myös rohkaista ihmisiä löytämään oman tiensä ja rikkomaan omia rajojaan, vaikka se tuntuisi vaikealta tai haasteelliselta. Uuden oppiminen ja itsensä toteuttaminen tuo kokemuksen siitä, että minä pystyn!
Kolmen näkövammaisen taiteilijan sekä heidän ohjaajansa yhteinen taideryhmä, Yhdessä taidetta grafiikan menetelmillä, on tehty syksystä 2018 alkaen Ura käsillä –hankkeen mahdollistamana.
Uusien menetelmien opettelu taiteen tuottamiseen on innostanut kaikki osallistujat jatkamaan grafiikan parissa. Vielä on paljon opittavaa ja koettavaa!
TAITEILIJOIDEN OMAT TARINAT:
“Olin ennen tätä grafiikan ryhmää kokeillut erinäisiä grafiikan menetelmiä pienimuotoisesti eri yhteyksissä. Innostuin valtavasti tästä ryhmästä heti, kun HUN ry julkaisi ennakkoilmoituksen siitä toukokuussa 2018.
Olen viimeiset pari vuotta työstänyt värienerottelukykyni heikkenemistä. Huomasin pian ryhmän alettua, että alan mieltyä vahvasti ns. mustavalkoisen grafiikan tekemiseen. Selkeiden kontrastien erottaminen mahdollistaa minulle kuvan tekemisen. Varmasti vielä tulen palaamaan laajemmin värien käyttöön ajan kuluessa.
Oma työskentelytapani on melko impulsiivinen. Kerään jatkuvasti ympäristöstä ja arjen kulussa vaikutteita ja ideoin ja rakennan töitä mielessäni. Lopulta työt syntyvät kuitenkin aika spontaanisti ja nautin itse työprosessista, kun peliin puuttuu myös sattuma. Kokeilujen kautta syntyy työ, joka miellyttää tai sitten ei. Toisinaan saman työn parissa menee pitkäkin aila, ennen kun sen kanssa on sinut. Työni ovat abstrakteja aina, vaikka idea olisi saanut alkunsa konkreettisestakin ilmiöstä tai tapahtumasta. Esimerkiksi näyttelyssä mukana oleva työni Liike syntyi yhä kiihtyvämmästä ilmastonmuutoskeskustelusta. Jossain päin maailmaa oli jälleen riehunut myrsky ja tulva. Näin mielessäni, miten isot talot kallistuvat ja tavarat lentävät rajuilman voimasta.”
Päivi Ellenberg
“Se on intohimo ja vapaus esittää asioita haluamallaan tavalla. Se on värit ja erilaiset paperit. Se on tekemisen ja oppimisen ilo. Se on tila, jolloin kaikki muu unohtuu. Se on luomista ja luopumisen käsittelemistä. Se on muistojen värittämistä. Yhdessä tekeminen on rikkaus.”
Marja Helynen
”Olen aina ollut ihastunut Suomen vuodenaikojen vaihtelun tuomaan upeaan väriloistoon. Harrastin näkevänä valokuvausta ja nyt näkövammaisena yritän grafiikan avulla tuoda esille luonnon mahtavan värien tanssin. Kaikkia värejä en pysty erottamaan toisistaan, joten se tuo työskentelyyn oman haasteensa.
Grafiikka on menetelmänä valtavia mahdollisuuksia antava. Sen avulla voin tuoda esille muistoissani olevia rakkaita kuvia. Tällä hetkellä tapani tuottaa kuvaa on realistinen, ehkäpä jonain päivänä tuotan myös abstrakteja teoksia.
Työskentelymme yhdessä antaa meille joka hetki uusia näkökulmia havaita ympäröivä maailma eri tavoin.”
Anneli Hämäläinen
“Lähestymistapani taiteeseen on henkilökohtainen. Teen taidetta, jotta voin rakentaa omaa maailmaa. Rakennan kuvissani jotain, jota ei ihan oikeasti ole, vaikka se tutulta näyttääkin. Työni käsittelevät usein kaipuuta, ikävää, poissaoloa, lähtemistä ja rakkautta. Oma elämäni usean maan välillä tarjoaa minulle runsaasti omakohtaista kokemusta näistä aihepiireistä.”
Piia Rossi