Teksti: Gyöngyi Pere-Antikainen
Hyvät lukijamme!
Viime numerossa aloittamamme sarja on saanut suuren suosion. Jatkoa seuraa siis tässä numerossa ja suosituksianne odotamme edelleen!
Kertoisitteko meille kirjasta, joka on viime aikoina jäänyt erityisesti mieleenne? Koskettava lukukokemus, merkityksellinen tietokirja, erityisen viisas tai viihdyttävä romaani, säväyttävä elämäkerta… Kirjallisuuden lajilla ei ole väliä, tärkein on oma elämyksellinen lukukokemuksenne! Pyydämme tiiviin ja persoonallisen, lauseen-parin pituisen selityksen suosituksenne tueksi. Ja korostakaamme itsestäänselvien klassikoiden sijaan nyt harvinaisempia helmiä! Pannaanhan hyvät kirjat kiertämään virtuaalisesti!
Odotamme suosituksianne joko sähköpostitse osoitteeseen:
palaute@kajastuslehti.fi
tai vaikka postikortilla osoitteeseen:
Kajastus, Marjaniementie 74, 00930 Helsinki
Lukuilo on jaettu ilo, olkaa hyvät!
Annika Luther: Opettajainhuone
Kirja on mielenkiintoinen, valottaen monin tavoin ja tasoin suomalaista koulumaailmaa, opettajien, oppilaiden ja heidän huoltajiensa näkökulmasta. Muutamat vanhemmat kohdistavat odotuksensa ja kykynsä hallita jälkikasvunsa käytöstä oppimisympäristön sosiaalisissa tilanteissa, jolloin ei-toivottu käytös kohdistuu opiskelijatovereihin ja opettajiin, syitä halutaan helposti hakea oppimisympäristöstä eikä rakentavaa yhteistyötä ongelmien ratkaisuun ole helppo löytää. Kirja on elämänmakuinen miellyttävä lukuelämys kaikkine inhimillisine tunteineen ja tuntemuksineen.
– Eeva Vehniäinen, Lammi
Pentti Haanpään novellit
Piippolalaiskirjailijan kertomukset kestävät uusiokuuntelua rajattomasti. Esimerkiksi Haanpään koottujen teosten viidennessä ja seitsemännessä osassa kirjailija esittelee kokoelman omituisia tyyppejä puheliaasta Hongan Heikistä kiukaan hehkussa harjoittelevaan pyöräurheilija Saikansaloon. Sattuvin sanavalinnoin Haanpää luo kuvaa luonnosta, elämästä ja ihmisistä ennen toista maailmansotaa jossakin Suomen avarilla mailla.
– Timo Kuoppala
Pako helvetistä
Pako helvetistä on japanilais-korealaisen Jasimi Ishikawan muistelmaromaani elämästä Pohjois-Koreassa. Propaganda lupaa kansalaisille kaikkea hyvää, mutta oikeasti saatavilla on vain nälkää ja köyhyyttä. Lopulta Ishikawa lähtee hengenvaaralliselle pakomatkalle voidakseen pelastaa perheensä. Tarina on surullinen mutta kiinnostava. Suomalaista lukijaa se auttaa muistamaan, miten hyvät oltavat meillä sentään on.
– Satu Linna
Tuire Malmsted: Pimeä jää
Romaanin tapahtumat on tutussa kotiympäristössä Savonlinnassa. Lapsia löytyy katiskoista milloin mistäkin. Kirja liikkuu kahdessa tasossa, mikä ensin ihmetyttää, mutta sitten tasot kietoutuvat yhteen. Kirjan tunnelma on kolkko ja lukijan kaunis ääni korostaa tunnelmaa. Harvoin elän niin minkään kirjan mukana, mutta tämä tuli yöllä jo uniinkin, kun se oli kiehtovan jännä.
– Päivi P.
Margaret Mitchell: Tuulen viemää
Olen lukenut romaanin useita kertoja elämässäni, suunnilleen seitsemän vuoden välein. Kirja kertoo Yhdysvaltain sisällissodasta ja jälleenrakennusvuosista etelävaltioiden näkökulmasta katsottuna. Minulla on romaanin päähenkilöihin niin voimakas tunneside, että melkein unohdan, ettei heitä ole koskaan ollut oikeasti olemassa. Minulle tulee aina syystä jos toisesta ikävä romaanin miespäähenkilöä ja minun täytyy vain kohdata hänet taas ja kanssakulkea hänen murheellinen matkansa. Tuulen viemää on myös mukaansatempaava historiallinen romaani, joka kuljettaa lukijansa tarkkaa asiatietoa viljellen etelävaltiolaisten sotauhosta tappioon ja sen karvaisiin seurauksiin.
– Anne Huttunen
Riitta Jalonen: Kirkkaus
Romaanissa kuvattiin hienosti köyhän, moniongelmaisen uusiseelantilaisen perheen arkea ja kuinka yksi lapsista, Janet Frame selvisi hienosti ulos perheensä tuskallisesta vaikutuspiiristä. Janetin menestys kirjailijana oli huikeaa vaikkakin kivuliasta. Kirjassa kuvattiin perheenjäsenten suhteita moniulotteisesti ja perheen vaikutusta Janetiin. Rakkautta, lahjakkuutta, kateutta ja hulluutta ei kirjasta puuttunut.
– Aija S.
Mai Tolonen: Kupai nau – nähdään pian
Suomen siirtolaisuuden yksi huippukausi oli 1900-luvun alussa. Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä muuttoaalto oli temmannut mukaansa 300 000 ihmistä Suomesta Amerikkaan. Faktaa ja fiktiota taidokkaasti yhdistäen Mai Tolonen on poiminut siirtolaisromaaniinsa tästä ihmisvirrasta neljä lähtijää ja kertoo heidän valinnoistaan ja kohtaloistaan. Samaan laivaan Hangossa nousevat renki Albin Määrinkäinen Jurvasta, veturinlämmittäjä August Leppimäki Viipurista, barnflicka Sofia Lönnberg hänkin Viipurista ja opettaja Johan Liljestrand Pietarista. Jokainen on hylännyt entisen elämänsä ja lähtenyt etsimään onnea muualta. Tässä jahdissa toiset onnistuvat, toiset pettyvät, jotkut palaavat, jotkut katoavat. romaani valottaa Amerikkaan lähtijöiden rohkeutta ja motiiveja tavalla, joka auttaa lukijaa ymmärtämään myös nykypäivän siirtolaisuuden syitä.
– Neuloottinen lukutoukka
Kicki Sehlsteft: ÄLÄ SILMÄ PIENI
Tarina keskittyy ruotsalaisen yhteiskuntarakenteen ihmissuhdepeleihin ja minulle henkisellä osiolla kirjan tarina kuvailee tämän päivän realipolitiikkaa. Lukijana äänikirjassa on Kati Tamminen ja pidän erinomaisen paljon hänen artikuloinnistaan.
– Vike
Riitta Kylänpää: Pentti Linkola – ihminen ja legenda
Kirja oli valloittava kuvaus nerosta. Elämäkerrassa oli haastateltu monia Pentin ystäviä, joten hänen persoonastaan sai laajempaa, suurempaa kuvaa kuin mitä lehdistö tai televisio ovat antaneet. Pentillä on ollut fantastisia ihmisiä ympärillään aina lapsuuden perheestä lähtien. Pentin perustama oma perhe lapsineen oli erikoinen. Sydämeen sattui, kun luin Pentin tyttöjen kasvuoloista. Pentti oli armoton naistenmies ja mielestäni vain siksi, että naiset olivat/ovat häneen hulluina eikä Pentti sanonut ei. Kirja vilisee kultuurihenkilöitä, joilla kaikilla on ollut hauskaa Pentin seurassa. Niin oli meilläkin!
– Juhani S.
Sarra Manning: You don’t have to say you love me
En yleensä ikinä lue kirjoja kuin kerran, mutta tämän olen lukenut jo kolme tai neljä kertaa. Se kertoo 25-vuotiaasta Nieve-nimisestä nuoresta naisesta ja on puhdas rom-com-kirja eli komediallinen romanssi. Kuitenkin rakkaustarinan ohessa mukana kulkevat teemat itsetunnosta, itsensä hyväksymisestä, mielikuviin takertumisesta ja painonpudotuksesta. Ehkä juuri tuo taistelu painon kanssa ja itsensä hyväksyminen ja rakastaminen ovat niitä teemoja, jotka kirjassa minuun eniten vetoavat.
– Raisa
P. D. James:
Jos olette pitäneet dekkareita halpaviihteisenä kioskikirjallisuutena.
Jos jännitys- ja salapoliisiromaanit eivät ole löytäneet luoksenne. Selvittäkää mysteeri itsellenne. Aloittamalla P. D. Jamesin tuotannolla.
Mikä tahansa hänen teoksistaan voi olla se ensimmäinen löytämänne timantti.
– Lähes täydellinen nimikirjainkaima
Kurt Vonnegut: Teurastamo 5.
Kirja, jonka voin lukea uudestaan ja uudestaan! Se on loistava kuvaus Vonnegutin saksalaisten sotavankina ollessaan kokemastaan Dresdenin täydellisestä tuhopommituksesta. Kirja on kyyninen, satiirinen ja brutaali, mutta ehdottomasti pasifistinen. Teoksesta tuli kirjailijan läpimurtoteos.
– Torsti Malin
Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö
Hulvattoman hauska, uhmakkaan räväkkä sekä kaikessa kaunistelemattomuudessaan ja haavoittuvuudessaan samaistuttava tarina teini-ikäisestä Johannasta, joka päättää luoda itsensä uudelleen ja nousta 90-luvun alun vuokrataloelämän tylsyydestä ja köyhyydestä ryhtymällä teräväkieliseksi musiikkitoimittajaksi, Dolly Wildeksi.
– Hellevi Holopainen, Espoo
Max Manner: Kadotettujen kahvila
Juutalaisten kohtaloista on kirjoitettu paljon romaaneja, mutta aina löytyy jotain uutta ja kiinnostavaa. Tässä selviytymistarinassa on koskettavuutta, juonikäänteitä ja sanojen monimerkityksellisyyttä. Rakastan kirjojen tekstistä löytyviä symboleja ja niitäkin tässä on. Juonta paljastamatta kirjan loppu on yllätyksellinen ja huikean hyvä symbolismissaan. Monilla on päähenkilön tavoin sama kokemus siitä, miten aika on pyyhkiytynyt pois. Enempää en kerro, lukekaahan itse!
– Pirjo Nousiainen
Rolf ja Cilla Börjlind: Kolmas ääni
Kuka murhasi sokean? Sen ja paljon muuta saatte tietää, jos luette Ruotsin ja niin ollen koko maailmankin suosituimpiin jännityskirjailijoihin kuuluvan pariskunnan dekkarin. Kirjan murhattu sokea on sirkuksen veitsenheittäjän apulainen, nuori nainen, joka pakotettiin sirkusuransa päätyttyä alastonmalliksi pornofilmeihin. Mukana kuvassa huumeet ja kansainvälinen rikollisuus. Kirja kuuluu kiinnostavimpiin lukemiini dekkareihin. Suosittelen muistakin syistä kuin siitä, että yksi henkilöistä on kohtalotoveri.
– Hannes Tiira