Teksti: Erja Tulasalo
Taidetta ja taiteilijoita osa 6
Kuvataiteilija Anna Lepän maalauksissa kaikki turha unohtuu ja jäljelle jäävät vain taivas ja maa sekä tuntoaistiin perustuva muistikuva ihmisyydestä.
Istuudun teekupin kanssa sohvalle Lepän työhuoneessa Herttoniemen teollisuusalueella. Seinille nojaavat suurikokoiset maalaukset ottavat vastaan ikkunoista virtaavan valon.
– Yritän pitää maalaukset kooltaan sellaisina, että pystyn kantamaan ne itse, Leppä kertoo.
Teoksiaan Leppä on välillä rakentanut kahdesta tai useammasta mdf-levyille maalatusta osasesta, jotta maalaukset pysyvät järkevän kokoisina ja kannettavina.
Yhteen teokseen tulee kuitenkin mahtua kokonainen maailma. Leppä maalaa erittäin hyvälaatuisilla öljyväreillä, joissa on upeat ja hänen tarpeisiinsa toimivat pigmentit.
– Mulle on todella tärkeää oikeiden värisävyjen ja pigmenttien löytäminen. Kaiken muunkin tulee olla ”neuroottisen täydellistä” väripigmenttien, siveltimien ja maalauspinnan suhteen.
Hierrän myös maaleja pigmenteistä ja olen tehnyt maaväripigmenttejä itsekin. Kokeellisuus onkin Lepän mielestä kiinnostavaa, sellaista, mitä hän on tehnyt opiskeluajoistaan saakka.
-Tutkin öljyvärin erilaisia ominaisuuksia ja rajapintoja esimerkiksi käyttämällä maalausnesteitä eri tavoilla. On jännää kokeilla kuinka pitkälle voin viedä materiaalia. Voin vaikkapa kaataa maalausnesteitä suoraan levylle ja katsoa mitä tapahtuu.
Mukana Presidentti Niinistön muotokuvassa
Lahden Taideinstituutin opintojen kautta Lepälle aukeni hieno mahdollisuus olla maalaamassa presidentti Niinistön muotokuvaa yhdessä muiden taiteilijoiden kanssa.
– Projekti oli monella tapaa hauska ja erityisen hienoa oli nähdä, miten kiinnostava lopputuloksesta tulee, kun ihmiset tekevät teoksen yhdessä.
Vuonna 2018 julkistettu presidentti Niinistön muotokuva on siis 100 eri taiteilijan tekemä teos, joka heijastelee Suomi 100 teemaa moniäänisyydellään 100 erilaisen perspektiivinsä kautta.
– Olin hyvin vaikuttunut Niinistön tavasta suhtautua taiteeseen. Ovathan aikaisempien presidenttien muotokuvat Valtioneuvoston kansliassa huomattavasti perinteisempiä.
Alkukuvia ihmisyyden ytimestä
Tietynlainen sarjakuvallinen elementti on aistittavissa Lepän maalauksista ja sarjakuvat ovatkin iso vaikutin Lepän taiteen takana.
– Sarjakuvakeräilijän lapsena luin sarjakuvia ja piirsin kouluvihot täyteen eräänlaisia tyyppejä, ihmishahmoja.
Leppä ei ole koskaan pystynyt maalaamaan taloja, huoneita eikä esineitä, ei oikeastaan mitään ihmisen luomaa käsitteistöä.
– Se vain tuntuu niin kolmikulmaiselta, itselleni jotenkin turhalta, jopa rumalta.
Seuraava Lepän näyttely avautuu heinäkuun viimeisenä päivänä Taidemaalariliiton Tm galleriassa Helsingin Erottajalla. Näyttely tulee jatkamaan jossakin uudessa muodossa jo olemassa olevaa sukupolvi Ö teemaa.
– Jos me olemme sukupolvi Y, on sukupolvi Ö se sukupolvi, joka elää noin 20-30 vuoden kuluttua, Leppä kertoo.
Leppä näkee tämän hetkisen maailman maalauksissaan sukupolvi Ö:n silmin, ihmisten, jotka katsovat meidän aikaamme ihmetellen ja kysyen, miksi me aiheutimme ekologisen katastrofin maapallolle.
– Ajattelen tulevaisuutta ja niitä ihmisiä maalatessani.
Lepän maalauksissa on jotain paikalleen seisahtanutta, epämääräistä tai hämmentävää. Ne ovat ikään kuin muistelmia maailmasta, jota ei enää halunnutkaan katsoa.
– Maalauksillani toivon voivani jättää tulevaisuuden ihmisille elämänmerkin, tiedon siitä, että ajattelin heitä. Toivon heidän tietävän, että meitä oli muutamia, jotka ajattelimme heitä ja surimme elämäntavoistamme johtuvan ekosysteemin hajoamista.
Lepän teosten maailmasta on poistunut kaikki ihmisten luomat infrasruktuurit ja kulttuurin mukanaan tuomat esineet. Koskettaessani maalausten pintaa tulee tunne kuin olisin ollut poissa maailmasta vuosia ja yrittänyt muistella miltä maailma ja ihmiset oikein näyttävät.
Taide, aktivismi ja taiteen jatkuva liike
Ensisijaisesti taiteen tekeminen on Lepälle asia, jota hänen pitää vain tehdä.
– Pystyn itse käsittelemään sen kautta itselleni merkityksellisiä asioita, ilmastonmuutosta ja sukupuuttoa, toteaa Leppä.
Hän uskoo, että jokainen taiteilija käsittelee aina jotakin itselleen merkityksellistä asiaa taiteessaan, jotta se selkiytyy ja samalla taiteilija kommunikoi käsiteltävää asiaa myös ulkomaailmalle.
– Ehdottomasti minullakin on taitelijana kommunikaation toive ja tarve.
Ilmastonmuutoksen keskellä Leppä kuitenkin usein pohtii taiteen merkitystä tai sen merkityksettömyyttä.
– Turhauttavaa taiteessa on se, kuinka moni ihminen sen lopulta näkee ja kokee. Taide sinänsä ei ole hyvä propagandan levittämisen muoto, koska se pysyy niin pienen mittakaavan piirissä.
Taiteen ja aktivismin suhde kiinnostaakin Leppää. Kysymys siitä, onko taide jotain sellaista, joka voi muuttaa maailmaa vai jääkö se vain jonkinlaiseksi välineeksi, millä kuvitetaan ja observoidaan esimerkiksi tulevaa tuhoa.
– Olen tehnyt viime talven ja kevään melko tiiviisti ympäristöaktivismia ja sieltä on tulossa tulevaan näyttelyyn mukaan myös uusia näkökulmia vaikken vielä tiedäkään ihan tarkalleen mitä, Leppä naurahtaa.
Taiteen pitää hänen mielestään koko ajan muuttua ja pysyä liikkeessä, resonoida sen kanssa mitä juuri nyt tapahtuu.
– Oli vaikuttavaa nähdä kevään aikana nuoria ilmastolakkoilijoita, jotka haluavat muuttaa tätä maailmaa. Se antaa mulle toivon näköaloja myös maalatessani.
Roskista taiteen resursseja
Roskakasa Lepän työhuoneen nurkassa odottaa lajittelua.
– Mulla on kotona varastossa kaikki vuoden aikana tuottamani roskat. Joka ainoan roskan, mitä vuoden aikana tuotin, olen pessyt ja osittain myös jo lajitellut.
Roskistaan Leppä aikoo tehdä installaation, missä sukupolvi Ö:n ihmiset ovat keskiössä.
– Biojätteestä oli tarkoitus tehdä hyvä alusta installaatiolle, mutta kompostoitumisen seurauksena multaa tulikin yllättävän vähän, vain ämpärillinen.
Ajatus installaation takaa kumpuaa Emmi Itärannan dystooppisesta romaanista Teemestarin kirja, jossa kaatopaikalla tongitusta jätteestä tehdään resursseja.
– Kirjan luettuani aloin miettimään ulkoisten resurssien katoamista. Sitä, miten voimme tulevaisuudessa tuottaa taiteen sisältöjä, jos meillä ei enää olekaan luonnonvaroja.
– Varmaa on se, että jätettä ja ongelmajätettä meillä tulee tulevaisuudessakin olemaan, materiaalia mistä voimme tehdä eri tavoilla taidetta, pohtii Leppä katsoessaan työhuoneen nurkassa lojuvaa roskakasaansa.
Omavaraiseksi taiteilijaksi
Aloittaessaan näyttelyn tekemisen ja syventyessään maalaamiseen pitkäksi ajanjaksoksi, on eräänlainen arjessa välttämätön suojakuori Lepän mukaan poistettava.
– Koen, että ihmisen psyyke on työväline samalla tavalla kuin öljyvärit ja muut maalit ovat.
Jos maalaa pitkään jotain aihetta, siihen pitää syventyä ja olla osa sitä. Kokea kehossaan se, mitä on tekemässä.
Ilmastotieteen ja muun ilmastoinfon lukeminen ovat tietoinen työkalu Lepälle. Yrittäessään käsittää ja kuvitella sellaisia isoja asioita mitä massasukupuuttoon ja maailmanloppuun liittyy, tulevat tieto ja suru hänen iholleen.
Välillä on kuitenkin hyvä myös miettiä niitä asioita mitkä palauttavat ja auttavat tekemään niitä asioita mitä ihmiset nyt arjessa tekevätkään.
– Puutarhan hoito tekee minut valtavan onnelliseksi. Välillä oikein hämmästyttää, kuinka ihminen voikaan olla niin onnellinen kuin minä olen maata myllätessäni.
Leppä haluaa tuottaa lähiruokaa niin paljon kuin mahdollista ja vähentää sitä kautta myös omaa hiilijalanjälkeään. Hänellä on parhaillaan puutarhassaan kasvamassa myös kasvi, Morsinko, jonka keltaisista kukista saa sinistä väriä.
– Olen todella innoissani tästä projektista. Sininen kun on selkeästi se mun Väri.
Pitkän tähtäimen haaveena Lepällä on kokeilla pystyisikö hän tuottamaan itse puutarhassaan niin upeita värejä kuin mitä kaupasta ostetuissa teollisissa ja epäekologisissa putkiloissa on.
– Toivon voivani ajan myötä kehitellä itse kaiken sen mitä tarvitsen.
– Omavaraisuus tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että mun pitäisi kasvattaa myös pellavaa.
Varjosta huolimatta tulevaisuutta kohti
Vaikka Lepän teosten yllä lepää mahdollisten tulevaisuuksien varjo, jonka suru ja lamauttava tulevaisuuden pelko ovat saaneet aikaan, eivät teokset ole kuitenkaan täysin vailla toivoa. Koskettaessani teosten pintaa työhuoneen ikkunoista virtaavassa valossa, aistin niistä paljon sellaista mikä on sisäistettävissä ja mistä voin oppia.
Taidemaalariliiton Tm•gallerian yksityisnäyttelyn jälkeen Lepän vaikuttavia teoksia on esillä myös Lahdessa marraskuussa 2019 kolmen muun taiteilijan kanssa pidettävässä yhteisnäyttelyssä Galleria Uusi Kipinässä.
www. annaleppa.com