Kuvailukäsikirjoitus: Sari Rajala ja Eija Paasu
Mauri & Mustis 1 / 2019
Sarjakuva koostuu kuudesta ruudusta. Kaikkien kuvien taustana ovat hennon vihreät seinät.
Puhekuplat on kirjoitettu hiukan vasemmalle kallistuvilla tikkukirjaimilla. Sarjakuvan yläpuolella on mustat pyöreät lasit, sitten teksti Mauri & Mustis ja perässä neljä tassunjälkeä.
Mauri on mustatukkainen, normaalivartaloinen mies, jolla hiukset ovat keskeltä päätä kuin kukonharja. Hänellä on kookas soikean mallinen pottunenä, suurehkot korvat ja hän käyttää pyöreitä mustia laseja. Isosta suusta näkyy puhuessa tasainen hammasrivi. Kaula on suhteessa muuhun vartaloon hyvin ohut. Mauri käyttää valkoista keppiä oikeassa kädessään.
Mustis on väriltään musta keskikokoinen koira. Pää on muuten vaalea, mutta päälaki on musta. Yläleuka on korostuneen suuri alaleukaan verrattuna ja kirsu on soikeahko musta pallo. Silmät ovat suuret ja pyöreät. Häntä ja sivuille sojottavat kapeat mustat luppakorvat ovat muutamalla vekillä. Hännän ja korvien päät ovat pallomaiset, kuten myös vartalo. Kaula on ohut, jossa on paksu ylisuuren näköinen kaulapanta.
Ensimmäinen ruutu
Kuvan vasemmassa reunassa näkyy osittain pitkän tason päällä oleva TV ruutu. Mustis istuu matolla aivan TV:n edessä katsomassa kissaohjelmaa. Mustiksen etutassut ovat tomerasti vyötäröllä ja se on kääntänyt päätään puhuessaan takanaan seisovalle Maurille. Silmät kiukusta kurtussa Mustis tokaisee: ”Ärsyttävää, miten kissoja suositaan jopa sanonnoissa!” Vihreäpaitainen Mauri näkyy hartioista ylöspäin oikeassa alanurkassa. Hymyssä suin Mauri toteaa: ”Miten niin?”
Toinen ruutu
Mustis on keskellä kuvaa osittain näkyen. Ärsyyntyneenä se huitoo etutassuillaan. Nyrpeät juonteet suupielissään ja tiukasti mulkoillen Mustis selittää: ” Ajattele nyt, kissoilla on kissan päivät, mutta koirat elävät koiranelämää!”
Kolmas ruutu
Mustis jatkaa vasen etutassu mietteliäästi alaleuallaan. Silmät lupsakkaasti puoliummessa Mustis pohtii: ” Koiranilma, kuin uitettu koira, ei haukkuva koira pure, koirat haukkuu karavaani kulkee, omat koirat purivat.”
Neljäs ruutu
Mustis seisoo matolla vasemmassa reunassa. Vekeillä oleva häntä sojottaa suoraan ylös-päin ja vasen etutassu osoittaa kohden Mustiksen edessä seisovaa Mauria. Yrmeän näköisenä Mustis huomauttaa: ”Kaikissa koiriin liittyvissä sanonnoissa on vähän kielteinen sävy.”
Ruskeat kotitossut jaloissaan Mauri seisoo lepotuolin edessä. Oikealla kädellään huvittunutta hymyään peitellen Mauri sanoo: ” Ei sentään kaikissa.”
Viides ruutu
Mauri on kuvan oikealla laidalla. Hän pitää käsiään selittävästi edessään. Hiukan Mustista kohden kumartuneena naurussa suin Mauri mainitsee: ”Sanotaanhan, että koira on ihmisen paras ystävä!”
Mustiksen pää näkyy vasemmassa alanurkassa. Iloisesti Mauria katsoen ja suu hymyssä Mustis toteaa: ”Totta, hyvin hoksattu!”
Viimeinen ruutu
Nauravainen Mauri huomauttaa etusormi pystyssä: ”Kyllä sokeakin kana joskus jyvän löytää!”
Maurin edessä oleva Mustis virnistää ja pitää etutassun varvasta pystyssä. Silmät puolittain ummessa se nolona myöntelee: ”Jos etsii kissojen ja koirien kanssa.”