Teksti: Aila Malkki
Mitäpä emme löytäisi internetistä tänä päivänä, kun vain luomme katseemme kännykkään ja alamme naputella? Siitä huolimatta on myös valtavasti kysymyksiä, joihin netti ei suoralta kädeltä anna vastauksia. Minun ikätoverini eivät lisäksi aina muista, että internet on olemassa eikä tarvitse turvautua paksuihin tietosanakirjoihin.
Mutta miten luotettavaa nettitietous on – siitä ei voi olla koskaan täysin varma. Luotettavuusongelma ei kuitenkaan kosketa videopelien ahkeria käyttäjiä. Heille riittää se, että pelikonsoli toimii ja että pelissä tapahtuu. Parhaat pelikonsolit kuitenkin ovat Playstation ja X-Box, poikani mukaan.
Miten sitten olemme niin nopeasti siirtyneet videopelien aikaan, kun vielä 1980-luvulla niistä ei tiedetty juuri mitään? Nopea vaihdos virtuaalimaailmaan myötäilee kaiken muunkin kehityksen ällistyttävää vauhtia. Ja kun nopeasti edetään, saadaan nuoret ja vähän vanhemmatkin liittymään koukuttuneiden joukkoon.
Oli miten oli, vierestä olen saanut seurata 17-vuotiaan poikani peliuraa. Hänen kiinnostuksensa kohteena on eräs urheilupeli. Mielestäni se näyttää äärettömän tylsältä ja itseään toistavalta, edestakaiselta juoksulta, mutta ei se kuulemma sitä ole, vaan aina joka kerta erilaista.…
Noissa sanoissa taitaa piillä koukuttumisen salaisuus: pelaaja kokee jokaisen pelikerran uutena ja sen vuoksi myös viehättävänä. Ulkopuolisilta se tunne jää aistimatta. Tämä ratkaiseva ero saattaa johtaa sukupolvien välisen kuilun syvenemiseen.
Ikä ei tietenkään ole este peliriippuvuudelle. Tunnetusti peliautomaatit houkuttelevat eläkeläisiä tuhlaamaan rahansa hedelmäpeleihin. Rahanmeno on vielä siinä vaiheessa kohtuullista. Kun aletaan pelata suurilla summilla, ollaan jo vakavampien ongelmien äärellä.
Myönteisenä puolena pelaamisessa on se, että nettiyhteyden kautta voi saada pelikaverin vaikka maapallon toiselta puolelta. Ja sitten kierrokset voivat jatkua holtittomasti ajan tuolle puolen. On vaikea lopettaa, vaikka tosielämässä kello olisi soimassa aamutuimaan.
Mielenkiintoa lisää pelihuuman ohella tosiaan yhteys uuteen kaveriin, josta voi tulla ystävä. Pelaajat makailevat tyytyväisinä kotisohvalla, koska ei tarvitse mennä ulos räntäsateeseen kastumaan. Kätevästi toimiva, reaaliaikainen yhteys muuhun maailmaan on ehkä jäänyt vähemmälle huomiolle tutkittaessa pelien suosiota.
Tulevaisuutta ajatellen laitteiden ominaisuudet tuovat paljon tietotaitoa myös ammatillisesti. Lisäetuna tutustuu ohimennen Lontoossa naputtelevaan ikätoveriin ja oppii samalla luontevasti englantia. Siinäpä se: kun ei ole tarkoitus oppia, niin silloin oppii. Ja se oppi pysyy mielessä ja palaa kielelle aina sopivan tilaisuuden tullen.
Peli on siis usein hyvä renki mutta huono isäntä. Pelin renkinä ei pelaajan kannata viipyä hetkeäkään. Siinä häipyvät sekä rahat että ystävät kuin tuhka tuuleen. Tältä riesalta on poikani vielä välttynyt onneksi, koska ei pelaa rahasta.
Tasapuolisuuden nimissä on kerrottava, että olen itsekin harhautunut pelikentille. Kyllä. Jäin tietokonepeleissä koukkuun Tetrikseen 1990-luvulla ja Pasianssiin 2000-luvulla. Jälkimmäistä jaksoin pelata yökaudet, Tetris taas veti puoleensa aina vain kiihtyvällä tahdilla, jota ei pystynyt vastustamaan.
Pääsin eroon riippuvuudesta lupaamalla itselleni ja muille pysyä kaukana nettipeleistä, ja se lupaus on pitänyt. Tilalle olen kerännyt monia mukavampia harrastuksia ja mielekästä tekemistä. Narrin viitasta on kevyt luopua.