Teksti: Tuula Paasivirta
Ateneumissa on nähtävissä suomalaista taidetta 1900-luvulta uudenlaisena kokoelmana. Näyttely ripustus päättyy 20.1.2019. Näyttelyssä on normaalia enemmän naistaiteilijoiden töitä. Näyttelyn alateemat kuvaavat erilaisia näkökulmia elämään, muun muassa kaupungistumisen vaikutuksia suomalaisten elämäntapoihin ja tämän muutoksen näkymistä kuvataiteessa. Siinä kuvataan myös arjen muutoksia vapaa-ajan lisääntyessä. Töissä on läsnä sukupuoliroolien vapautuminen. Kohtaamisia kaupungissa kertoo kiehtovan tarinan 1900-luvun Suomesta. Noin 300 teoksen kokonaisuudessa on runsaasti harvoin esillä olleita teoksia Kansallisgallerian kokoelmista.
Moderni nainen taustalla
Kohtaamisia kaupungissa sai alkunsa Moderni nainen -näyttelystä, joka esitteli Helene Schjerfbeckin, Elga Sesemannin, Sigrid Schaumanin ja Ellen Thesleffin teoksia. Ateneumin tuottama näyttely nähtiin New Yorkissa, Tukholmassa ja Oulussa. Kohtaamisia kaupungissa laajentaa näkökulmaa elämäntapojen muuttumiseen. Teosten aiheet vaihtelevat kaupungista kotiin, sodasta sirkukseen ja kehosta identiteettiin.
Näyttelyn juhlaa
Mukana on erityisen paljon tunnistettavia kaupunkinäkymiä Helsingistä. Tämä tekee kaupunkihistoriasta kiinnostuneelle taiteen ystävälle näyttelystä ihastuttavan ja loputtoman keitaan ja mahdollisuuden sukeltaa eri aikakausiin. Kohtaamisia kaupungissa on Ateneumin kokoelmien juhlaa: näyttelyssä nähdään noin 300 teosta Kansallisgallerian kokoelmista yli 80 taiteilijalta. Lisäksi mukana on seitsemän Elga Sesemannin teosta Tuomo Sepon yksityiskokoelmasta. Esillä on myös Ateneumin saamia uusia teoslahjoituksia: esimerkiksi Simo Hannulan kaupunkiaiheista grafiikkaa ja piirustuksia.
Sota
Sodat muuttavat ihmisten elinoloja ja ovat monin tavoin elämän ja aikakausien jakajia. Vuoden 1918 repivä sisällissota heti Suomen itsenäistymisen jälkeen vaikutti voimakkaasti myös taidemaailmaan, eikä kärjekkäiltäkään vastakkainasetteluilta vältytty. 1920-luvulla rakennettiin sisällissodasta toipuvaa kansallisvaltiota. 1930-luvulla vahvistettiin nuoren valtion instituutioita laman varjossa.
Ikkunanäkymät
Sotien välillä 1920-luvulta lähtien suomalaisessa taiteessa on erityisen paljon ikkunanäkymiä. Monissa maalauksissa ikkunat avautuvat kerrostalojen asunnoista kattojen yli kaupunkiin. Sisätilojen kodikas tunnelma luo kontrastin rakennettuun maisemaan ja on sota-ajan maalauksissa kuin suojana kodin ulkopuolelta tulevaa konkreettista uhkaa vastaan.
Sisätilakuvausta
Näyttelyssä on useita teoksia lukevasta tytöstä. Töiden tekniikat vaihtelevat öljyväritöistä kuivaneula eli grafiikkatöihin sekä sekatekniikoihin. Magnus Enckellin lukeva tyttö on 1920 -luvulta ja se on ruskean vihreäsävyinen isohko työ, jossa tyttö lukee kirjaa melko läheltä.
Edith Wiklundin iltalampputyö vuodelta 1937 on mustavalkoinen grafiikkatyö, jossa useampi henkilö lukee lampun valossa pöydän äärellä. Helmi Kuusen Oviteoksessa käytetään sekatekniikkaa. Se on vuodelta 1976. Kyseessä on pelkistetty työ, jossa tyttö lukee huoneessa. Näyttelyssä kuvataan monia naisia kodin töissä. Toki löytyy myös Aarre Heinosen öljyvärityö Kahvipöydässä vuodelta1938.
Elokuvatila
Näyttelyssä on nähtävissä lyhytelokuvat: Finland 1911, ensimmäinen matkakuva Suomesta, Helsinki, Helsinki vuonna 1937 ja Kaupunki, elokuvakooste.
Kaupunkikuvausta
Kaupunkimaiseman kuvaus jatkoi Suomen taiteessa maisemamaalauksen perinnettä. 1800-luvun puolivälissä taiteilijat olivat luoneet teoksillaan kansallista maisemakuvastoa. Nyt suhde kaupunkeihin ja niiden kuvaamisen tapaan oli erilainen. Romantiikka vaihtui realismiin ja ihanteellisten teosten tilalle astuivat kuvaukset nopeasti muuttuvasta ympäristöstä.
Urbanisaatio, kaupungistuminen, toi tullessaan katuverkoston ja uudet kulkuvälineet. Moderni kaupunkielämä kehittyi 1920-luvulla vauhdilla, kun kerrostalot, kahvilat, puistot, raitiovaunut ja autot toden teolla valtasivat kaupunkimaiseman. Helsinkiä rakennettiin kuumeisesti. Kokonaiset kerrostalokaupunginosat kuten Töölö ja Hakaniemi syntyivät. Taiteilijat saattoivat nyt hakea kuvausaiheensa metsien ja peltojen sijaan kaupungin kaduilta ja rakennustyömailta. Muutoksessa oleva kaupunki näyttäytyy teoksissa toisinaan myös sulkeutuneena ja hiljaisena.
Kehon kuvaus kielii murroksesta
Alastoman ihmisvartalon kuvauksissa heijastuvat sekä taiteen sisäiset että laajemmat historialliset, yhteiskunnalliset ja sosiaaliset murrokset. Niissä näkyvät muutokset niin kauneuskäsityksissä, moraalijärjestelmissä kuin suhtautumisessa sukupuoleen.
Länsimaisessa kuvataiteessa miesalaston on symboloinut elinvoimaa ja korkeita henkisiä ominaisuuksia. Alaston nainen on näytetty ennen muuta eroottisena katseen kohteena, jolla ei ole sen enempää valtaa kuin autonomiaakaan. Taiteen modernistiset tyylisuunnat muuttivat tekemisen tapaa, ja 1900-luvulla maailmansotien aiheuttama yhteinen trauma horjutti perusteellisesti käsitystä ihmisyydestä. Idealismin menetys ja eksistentialistiset tyhjyyden kokemukset koskettivat laajasti sodan kokenutta sukupolvea. Modernismin ajan alaston on sekä ihmisen fyysisen muodon että psyyken kuva.
Naistaiteilijoiden teoksissa passiivisen kauneuden ja eroottisen latauksen rinnalle ilmestyi monisyisempi ja arkisempi kuva naisesta. Uusina hahmoina nousivat esiin työläisnainen ja koulutettu, ammatissa toimiva nainen, usein myös taiteilija itse.